Kalastajan kannattaa valikoida saaliistaan
Toimittajat: Anne-Maarit Sepling ja Jyri Kuusisalo.
Valikoivalla kalastuksella tarkoitetaan yleisimmin kalastusta, jossa saaliskalat valitaan välimittaisista kaloista. Se on kuitenkin myös paljon muuta. Tässä pohditaan mitä kaikkea valikoivalla kalastuksella tarkoitetaankaan.
Maailma on muuttunut ja puhtaasti ravinnonlähteeksi kalastamisen merkitys on vähentynyt. Samalla on lisääntynyt puhdas elämyskalastus, eli tavoitteena ovat ainoastaan elämykset, eikä kalalla nähdä roolia ruokapöydässä. Nämä ”kalastan vain syödäkseni -kalastajat” ja ”vapautan kaikki saadut kalat eli C&R-kalastajat” törmäävät tasaisin väliajoin sosiaalisessa mediassa.
Tutkimusten mukaan kuitenkin valtaosa suomalaisista kalastajista on niitä, jotka kalastavat syödäkseen ja vapauttavat osan saaduista kaloista. He nauttivat kalastuksesta sekä ympäröivästä luonnosta ja herkullisesta kalaruuasta. Moni tekee tämän asiaa suuremmin pohtimatta, osa taas tietoisesti ja tietyn kaavan mukaan. Näiden kalastajien lähtökohtana on saada ruokapöytään sopivan kokoisia kaloja, joita on helppo käsitellä kotikeittiössä ja niitä on vesistössä riittävä määrä. Täten pienimmät sekä suurimmat yksilöt vapautetaan. Tästä kalastuksesta käytetään yleensä termiä valikoiva kalastus. Valikoiva kalastus on samalla osa vastuullista kalastusta.
Isot yksilöt tärkeitä vesistölle ja kalakannoille
Isojen emokalojen roolia on tutkittu niin meillä kuin kansainvälisestikin. Isot yksilöt ovat vesistöjen kannalta äärimmäisen tärkeitä lisääntyjiä. Ne tuottavat eniten elinvoimaisia jälkeläisiä. Suvunjatkamisvaiheessa kuoriutuvat kalanpoikaset saavat alkutaipaleelleen enemmän ravintoa, kookkaamman mätijyvän ansiosta. Lisäksi suurkalat ovat myös geeneiltään elinvoimaisimpia. Tämän lisäksi esimerkiksi kookkaat hauet ovat vesistöjen alfapetoja, ainoita kookkaiden särkikalojen luontaisia vihollisia sekä vesistön tasapainoittavia tekijöitä, jotka huolehtivat myös omien lajitovereidensa määrästä vesistössä, saalistaessaan pienempiä haukia.
Terveellisempi ja helpompi vaihtoehto keittiöön
Ruokakäytössä suurten ja vanhojen petokalayksilöiden käyttö ei ole ongelmatonta. Ravintoketjun huipulla ne ovat keränneet elimistöönsä huomattavasti pienempiä lajitovereitaan enemmän raskasmetalleja. Ruokavirasto ei suosittele esimerkiksi kookkaiden haukien syömistä, kuin satunnaisesti.
Terveysnäkökulman lisäksi myös käsiteltävyydellä on merkitystä. Välikoon kalat ovat paljon mukavampia käsitellä kuin isot. Kotikeittiössä kookkaan hauen perkaaminen ja fileointi sotkee paikat tai ison kuhan kylkiruodot saa katkoa yksi kerrallaan sivuleikkureilla. Helpommalla pääsee, kun päästää nämä yksilöt takaisin veteen ja tavoittelee pienempiä lajitovereita ruokapöydän antimiksi.
Kolhuja kalakannoille
Eikä voida unohtaa myöskään kalakantoja. Vaikka meiltä koti-Suomesta ei ihan heti kalat lopu, on ihmisen kädenjälki jo nyt monin paikoin nähtävissä. Rantarakentaminen on tuhonnut merialueella monia kalojen tärkeitä kutualueita, pienillä vesillä kova pyyntipaine on muuttanut kalaston kokorakennetta ja väärin suunnitellut kalaistutukset ovat vaikuttaneet vesistöjen lajirakenteeseen, ja kaiken tämän päälle rehevöityminen sotkee kalastoa ja vesistön kuntoa. Lisäksi reittivesien säännöstely on heikentänyt merkittävästi etenkin kevätkutuisten petokalakantojemme tilaa.
Kuten aiemmin todettiin myös kalastajien toiminnalla voi olla merkittävää vaikutusta kalastoomme. Uudeksi potentiaaliseksi uhaksi kalastollemme on nostettu kaikuluotainten kehityksen mahdollistama suurten petokalojen helpompi pyydystäminen. Aiemmin esimerkiksi kookkaat välivesikuhat ovat olleet täysin sattumanvaraisia saaliita kalastajille, mutta viimeisten vuosien ja reaaliaikaisten live-kaikuluotaimien myötä, kookkaat välivesikalat ovat muuttuneet ”lainsuodattomiksi”.
Mikään automaatio ei liveluotaimella kalojen saaminen ole, mutta kiistatonta on se, että kalat on helpompi paikallistaa tällä uudella luotaintekniikalla. Huoli on herännyt etenkin pienillä vesistöillä pyyntipaineen vaikutuksesta kookkaisiin kalayksilöihin, jotka ovat vesistön kannalta elintärkeitä lisääntyjiä. Vaikka kalastajan tarkoitus olisi vapauttaa pyydetyt kalat, ei esimerkiksi suurkuhan pyynti ole ongelmatonta. Kuha on herkkä kala ja pyynnissä tulee väistämättä vahingoittumisia. Esimerkiksi vertavuotavia kaloja osuu kohdalle ennemmin tai myöhemmin ja verenvuoto on kuhalle milteipä aina kuolemantuomio. Elektroniikan kehitystä tästä ei voi syyttää, vaan katse kohdistuu elektroniikan käyttäjiin.
Valikoiva kalastus on valintoja
Valikoivaa kalastusta voi toteuttaa monella tapaa, ei pelkästään vapauttamalla isot kalat. Jokainen voi itse pohtia mitä toimenpiteitä näkee olennaiseksi. Alle olemme koonneet asioita, miten me Kalastajan Kanavalla toimimme ja millaisia asioita valikoivan kalastuksen alle voikaan niputtaa, jos asiaa haluaa pohtia laveammin.
Kestävä ajattelu, niin kalaston sekä harrastuksen tulevaisuuden kannalta on tärkeää ja siksi me liputamme vahvasti valikoivan pyynnin puolesta. Syömme todella mielellämme itse pyydettyä kalaa ja niin usein kuin mahdollista, mutta valikoimme saaliin välikoon kaloista. Pienet yksilöt laskemme pääsääntöisesti takaisin ja saman teemme lähes poikkeuksetta kookkaille kalavanhuksille. Ainoana poikkeuksena on kalan vahingoittuminen, tällöin myös iso kala lähtee ruokapöytään. Jotta voimme vapauttaa suurkalat, on kookkaiden kalojen käsittelyyn syytä kiinnittää huomiota – kumihavashaavit, mahdollisimman lyhyt ilma-altistus, mahdollisuuksien mukaan väkäsettömät koukut, työkalut aina käden ulottuvilla ja ennen kaikkea kalan käsittelyn harjoitteleminen. Pyritään pitämään myös kalan väsytystilanne riittävän reippaana, eli mitoitetaan kalastusvälineet kohdekalan mukaan. Näillä toimilla mahdollistetaan se, ettei kala vahingoitu pyynnin, eikä käsittelyn aikana.
Meillä itsellämme on myös käytössä hauelle, ahvenelle ja kuhalle niin sanottu oma periaatteellinen alamitta, jota pienempiä kaloja emme ota kuin satunnaisesti. Kuhalla on lain määrittämä alamitta, joka määrää, ettei alle 42 cm kaloja saa ottaa elävänä eikä kuolleena. Itsellemme tavoiteltu ruokakuha on yleensä 45–55 cm. Kukkoahventa otetaan joskus, mutta ahvenen alamitta on pääsääntöisesti 20 sentissä. Hauen osalta alamitta on yleensä noin 60 senttimetrissä.
Tärkeintä valikoivassa pyynnissä on kuitenkin se oma ylämitta, jonka ylittävät kalat vapautetaan. Tällä me pyrimme omalla toiminnallamme mahdollistamaan kookkaiden ja vesistön kannalta tärkeiden kalojen lisääntymisen. Omat ylämittamme ruoka-ahvenelle on 35 cm, -kuhalle 60 cm sekä -hauelle 80 cm.
Muita valikoivan kalastuksen toimia on muun muassa se, että emme ota kalaa enemmän kuin itse tarvitsemme. Kala on tuoreena parhaimmillaan, joten pyrimme kalastamaan sen verran mitä pystymme lähipäivinä käyttämään. Satunnaisesti toki otamme kalaa pakkaseen, mutta koska kala ei säily pakkasessakaan kovin kauaa hyvänä, ei pakkasta tee mieli täyttää ääriä myöten kalalla, vaikka jonain päivänä kalaa saisi enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Valikoivuutta on myös se, että esimerkiksi kuhaa ei kalasteta kutupateilta, vaikka kyseinen paikka kuinka helppo ja varma kalapaikka olisikin. Kun valitsee kuhapaikan pattien ulkopuolelta, varmistaa tuon paikan osalta kudun onnistumisen sekä itselleen tulevien vuosien kalasaaliin. Lue lisää kalan säilytyksestä ja säilyvyydestä (Kalaruoka.fistä).
Valikoivuutta on myös se, kuinka monta isoa kalaa täsmäkalastaa päivän aikana, vaikka ne vapauttaisi. Pienemmillä vesistöillä isojen kalojen määrä on varsin rajallinen ja vaikka oltaisiin isommillakin vesistöillä, joissa kookasta kalaa on enemmän, tarvitaan kalastajilta myös itsekuria. Jokaista kalaa ei tarvitse koukuttaa ja esimerkiksi pienellä opiskelulla, liveluotaimen ruudulta tunnistaa kalalajin ohella sen koon.
Samaan kategoriaan menee kesäkuumalla lohikalojen pyynti ”kuumasta” jokivesistä tai suurkuhan ja -hauen täsmäpyynti. Isoille petokaloille pyyntitapahtuma lämpimässä vedessä on aina suuri rasitus, koska silloin veteen on liuenneena vähemmän happea. Lyhytkin väsytys voi yksinään olla kuolettava. Lue mitä professorit sanovat aiheesta.
Katso miten toimia suurkuhan kanssa, jos sellainen sattuu siiman päähän:
Kalastajien on syytä kantaa vastuunsa ja kohdentaa kalastuspainetta muihinkin, kuin vain vesistöjen kannalta elintärkeisiin suurkaloihin.
Kalastajan Kanavan mittatarrasta saa vinkit sopivien ruokakalojen valintaan:
- ahven 20–35 cm
- kuha 45–60 cm
- hauki 60–80 cm
Muista myös lohikalojen lakimääräiset säädökset niin alamitan, rauhoitusten kuin pyyntikiintiöiden osalta. Voit lukea yleisimpien lohikalojen alamitoista täältä tai voit oppia tunnistamaan lohi ja taimen täältä.
02.05.2022
