Eläinten hyvinvointilain vaikutukset
Uusi eläinten hyvinvointilaki asettaa uusia vaatimuksia myös kalan käsittelyyn ja vapauttamiseen – sekä täkykalastukseen.
Eläinsuojelulakia valmisteltiin niin pitkään, että sen nimikin ehti jo muuttua. Vuonna 2010 aloitettu valmistelu päätyi ensimmäisen kerran Eduskunnalle jo vuonna 2018, mutta vasta viime syksynä laki saatii uudelleen käsittelyyn. Keskiviikkona 1.3.2023 hyväksyttiin uusi eläinten hyvinvointilaki, joka tulee voimaan 1.1.2024. Kalastuslakiin tehdään muutoksia eläinten hyvinvointilain perusteella siten, että myös nämä astuvat voimaan 1.1.2024.
Suhtautuminen lakiesitykseen on harrastajapiireissä ollut vaihtelevaa, eikä äänestys Eduskunnassakaan ollut yksimielinen. Lain puolesta äänestivät SDP, keskusta, vihreät, Vasemmistoliitto, RKP ja kristilliset. Yksimielisesti vastaan äänestivät perussuomalaiset, Liike Nyt ja Valta kuuluu kansalle. Kokoomuksesta 3/5 äänesti vastaan ja 2/5 lain puolesta. Yhden kolmanneksen vastarinnasta huolimatta eduskunta hyväksyi lain äänin 123/60.
Mitä uusi laki tarkoittaa kalastajille?
Yksi keskeisimpiä kalastuksen harrastajia koskeva perusperiaate on, että saaliiksi otettava tai syöttinä käytettävä kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla.
Erityisesti tämä on puhuttanut pilkkipiireissä, kun vaikkapa pilkkikilpailuissa pitää vetää kaloja yhtä soittoa jäälle ja jokainen kalan lopettamiseen käytettävä sekunnin osanenkin on tärkeä. On kuitenkin hyvä muistaa, että säännöt ovat kaikille samat, joten kunhan opettelee näppärän kalan lopettamistavan osaksi nopeaa pilkkitekniikkaa, pärjää varmasti siinä missä aiemminkin. Eettisesti on tähänkin asti ollut selvää, että kala tulisi lopettaa välittömästi ja nyt se on sitä siis myös lain mukaan.
Lakiin on kirjoitettu pari lievennystä, jotka varmasti ovat omia aiheuttamaan keskustelua siitä, miten niitä pitäisi tulkita.
Kalaa tai rapua ei tarvitse saaliiksi ottamisen jälkeen välittömästi lopettaa, mikäli olosuhteet vaikeuttavat lopetusta, tai jos saalista säilytetään sumpussa tai muussa vastaavassa kalojen tai rapujen säilyttämiseen soveltuvassa laitteessa tai tilassa.
Vaikeuttavilla olosuhteilla ei tarkoiteta sitä, että kaveri viereisellä pilkkireiällä kiskoo enemmän kalaa. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi kovaa tuulta tai merenkäyntiä, jotka edellyttävät vaikkapa katiskan tai verkkojen nostamista ensin veneeseen, sen jälkeen siirtymistä rantaan, ja kalojen lopettamista vasta siellä.
Lopetusvelvollisuus ei koske kerralla saatavaa suurta saalismäärää.
Tälläkään tarkennuksella ei tarkoiteta kilpapilkkijöitä vaan esimerkiksi sellaisia pyydyksiä, joissa saalista tulee yhdellä kokemiskerralla paljon, kuten troolilla, nuotalla tai rysällä. Täyteen silakoita uinut verkkokin voidaan katsoa tällaiseksi tapaukseksi. Oleellista siis on, että saaliin määrä kerralla tekee välittömän lopettamisen haastavaksi tai mahdottomaksi.
Elävän täyn käyttö loppuu
Elävä täkykala on ollut harrastajapiireissäkin eettinen kiistakapula jo ennen asian päätymistä lakiin. Teoreettista kiistelyä asiasta voi edelleen jatkaa, mutta käytännössä asia on uuden lain myötä selvä. Koska syöttinä käytettävä kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti, elävää täkyä ei voi jatkossa enää käyttää. Elävän täyn käyttö on ollut jo aiemminkin kiellettyä monissa Euroopan maissa, joten Suomi ei tässä asiassa ole ladunavaajan asemassa.
Kalan käsittelyä ja vapauttamista tarkennetaan
Ensinnäkin kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varovasti; aiheuttamatta tarpeetonta kipua ja kärsimystä, jotta kala on mahdollisimman elinvoimainen vapautettaessa.
Toiseksi kalan vapauttamista säädellään jatkossa tarkemmin; takaisin veteen laskettavaa kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varoen. Jos kala on selvästi vahingoittunut, kala on lopetettava ennen kuin se lasketaan veteen. Selkeitä kalan todennäköiseen menehtymiseen johtavia ennusmerkkejä ovat suuri verenvuoto ja kalan liikkumattomuus sitä kosketettaessa.
Jotta vapautettava kala olisi mahdollisimman elinkelpoinen, kalan koskettelu ja kuivillaoloaika on minimoitava, kala on irrotettava nopeasti mutta varovasti koukuista, katiskasta tai verkosta sekä palautettava varoen veteen.
Jos on odotettavissa, että kala menehtyy pian vapauttamisen jälkeen, kannattaa kala yleensä ottaa ruuaksi. Jos vahingoittunut kala on kuitenkin alamittainen tai rauhoitettu, kala on lopetettava ja siitä huolimatta laskettava takaisin veteen. Alamittaisen kalan ruuaksi ottaminen ei ole sallittua siinäkään tapauksessa, että se on kuolettavasti vahingoittunut.
Kalankäsittelytaidot, sopivat välineet ja huolellisuus kunniaan
Kalastajan Kanavan Jyri Kuusisalo arvioi vapautussääntöjen ohjaavan jatkossa yhä useamman hyödyntämään kalastuksessa haavia, vähentämään koukkujen määrää heittokalastuksessa sekä etenkin uistelussa ja käyttämään laajemmin väkäsettömiä koukkuja. ”Lakimuutos ohjaa vastuullisia kalastajia myös välttämään isojen petokalojen kalastusta ajankohtina, jolloin ne ovat herkimmillään – kesällä lämpimien vesien aikaan suurhauet ja -kuhat sekä kaikki lohikalat. Toivottavasti jatkossa nähdään useimpien ”mittalautakisojen” painottuvan kevääseen ja syksyyn sekä tarkemmat ohjeet kalojen käsittelyyn kisoissa, joissa kalat tuodaan rantaan punnitukseen.” Kuusisalo pohtii.
Toimittaja: Niko Satto
Eläinsuojelulain vaatimus on yksiselitteinen ja tarkoittaa, että jos kalat jätetään kuolemaan tukehtumalla rikotaan eläinsuojelulakia. Eikös tämä tarkoita suoraan esim. verkkokalastuksen kieltämistä? Ainoa poikkeustapa olisi tämä: Täyteen silakoita uinut verkkokin voidaan katsoa tällaiseksi tapaukseksi, mutta verkkokalastuskielto astuu voimaan 1.1.2024, joten selitys siitä, että verkko on laskettu pyyntiin edellisenä vuotena toimii max tammikuun ekan viikon.
Kalastuslaissa ei kielletä verkkokalastusta eikä laki koske isojen saalismäärien välitöntä lopettamista, koska se ei ole myöskään ammattikalastajille mahdollista. Kuten yllä todetaan: ”Lopetusvelvollisuus ei koske kerralla saatavaa suurta saalismäärää.
Tälläkään tarkennuksella ei tarkoiteta kilpapilkkijöitä vaan esimerkiksi sellaisia pyydyksiä, joissa saalista tulee yhdellä kokemiskerralla paljon, kuten troolilla, nuotalla tai rysällä. Täyteen silakoita uinut verkkokin voidaan katsoa tällaiseksi tapaukseksi. Oleellista siis on, että saaliin määrä kerralla tekee välittömän lopettamisen haastavaksi tai mahdottomaksi.”
Hei.ihmettelen että miten uusi kalastuslaki on pohdittu näin ristiriitaiseksi.
Ajatellaanpa nyt ,elävän syöttikalan käyttö on kielletty vastaisuudessa,mutta siihen syöttiin napannut petokala saa kärsiä päiväkausia koukun repiessä mahalaukkua ja nielua ,viittaan tässä pitkäsiima sekä muihin koukkupyynti menetelmiin,eli kumpi kärsii mielestänne enemmän selkäevän alta varovasti pujotettu syöttikala vai useamman kilon painoinen petokala joka nielee tämän syötin ja sen jälkeen rimpuilee koukku mahassa päiväkausia ,tässäpä viisaille pohdittavaa.
Hyvää pohdintaa sinulla, olet aivan oikeassa. Tästä kannattaa lähettää suoraan kysymys Maa- ja metsätalousministeriöön lainvalmistelijoille eli kalastusneuvos Eija Kirjavaiselle ja/tai Roni Selénille. Heidän sähköpostiosoitteet löydät mmm.fi-sivuilta.