Suomessa on edullista kalastaa
Nyt on hyvä hetki hankkia kalastonhoitomaksu vuodelle 2025
Toimittaja: Niko Satto
Suomi on tunnetusti monella mittarilla kallis maa. Yleiskalastusoikeudet sen sijaan ovat Suomessa edullisia ja säännöiltään yksinkertaisempia esimerkiksi länsinaapuriimme Ruotsiin verrattuna. Voiko tämä pitää paikkaansa? Toimittajamme Niko Satto otti asiasta selvää.
Oikeus kalastaa ja määrätä kalastuksesta kuuluu Suomessa vesialueen omistajalle, laissa erikseen nimettyjä yleiskalastusoikeuksia lukuun ottamatta. Vastaavasti yhteisen vesialueen osakkaalla on oikeus kalastaa vesialueella siten kuin yhteisen vesialueen osakaskunta päättää – kuitenkin niin, että lakiin kirjattuihin yleiskalastusoikeuksiin osakaskunta ei pääsääntöisesti voi puuttua. ELY-keskus voi kuitenkin myöntää omistajan tai osakaskunnan hakemuksen perusteella poikkeuksia esimerkiksi rauhoitus- tai alamittaisääntöihin.
Laajat yleiskalastusoikeudet
Mitä sitten niillä yleiskalastusoikeuksilla tarkoitetaan? Suomen kalastuslakiin on kirjattu poikkeuksellisen laajat jokaisenoikeudet. Suomessa on oikeus veloituksetta onkia ja pilkkiä sekä kalastaa silakkaa litkaamalla. Tämä maksuton yleiskalastusoikeus on voimassa erityislupakohteita sekä vaelluskalapitoisia virtavesiä lukuun ottamatta kaikkialla, joten 57 000 järven ja yli 100 000 lammen sekä 1 100 kilometriä pitkän rannikkoalueen maassa maksutonta kalastusta voi kuka tahansa harrastaa suhteellisen lähellä kotiaan ja sen lisäksi ympäri Suomea varsin vapaasti.
Myös maksulliset yleiskalastusoikeudet ovat yhtä laajat. Jokaisella kalastonhoitomaksun suorittaneella sekä alle 18- ja yli 69-vuotiaalla on oikeus harjoittaa viehekalastusta mainittuja erityislupa- ja vaelluskalavesistöjä lukuun ottamatta järvillä, merialueella ja jokien hidasvirtaisilla osuuksilla. (Viehekalastuksella siis tarkoitetaan kalastusta yhdellä vavalla ja vieheellä, ja vetouistellen lisäksi saa käyttää yhtä painoviehettä.)
Perehdy kotimaan kalastuslupiin tästä tarkemmin.
Suomalaisen on siis harvinaisen vaivatonta ja edullista harrastaa kalastusta. Kuten ruotsalaisen vapaa-ajakalastaja Erik Wallenbrandin kokoamasta Ruotsi-osiosta voi lukea, ruotsalaisten kalastusharrastus on merkittävästi tarkemmin säänneltyä ja samalla rahalla saa aika paljon vähemmän.
Ruotsin mallin etuna on, että sääntelyn avulla osakaskunnat voivat helpommin asettaa ala- ja ylämittoja sekä kiintiöitä, joilla voidaan turvata kalakantojen tulevaisuus. Yksittäisen kalastajan näkökulmasta tämä luo kuitenkin melkoisen sääntö- ja lupahimmelin.
RUOTSI
Kalastusluvat Ruotsissa
Suomen ja Ruotsin erälupakäytännöt ovat melkeinpä toistensa peilikuvia. Toisin kuin metsästyksessä, Ruotsissa ei ole yleistä kalastuslupaa, ja paikalliset määräykset voivat olla melko tarkkoja. Tavallisesti joko maanomistaja omistaa kalastusoikeudet ja määrää niistä tai vesistö ulottuu useisiin kiinteistöihin, jotka muodostavat yhdessä suomalaista osakaskuntaa vastaavan Fiskevårdsområden, FVO:n. Käytämme tässä lukemisen helpottamiseksi suomalaisen käytännön mukaista termiä osakaskunta.
Osakaskuntaa hallinnoi yhdistystyyppinen toimielin, jossa kiinteistöjen omistajat ovat osa sen hallitusta. Osakaskunnat ovat yleensä voittoa tavoittelemattomia, ja kalastusluvista saadut tulot suunnataan pääasiassa kalavesien, veneenlaskupaikkojen ja teiden ylläpitoon ja kohentamiseen.
Osakaskunta päättää myös järviä koskevista säännöistä; tarvitaanko lupa, mitä lajeja ja mihin vuodenaikaan saa kalastaa, millaiset kalastusvälineet ovat sallittuja sekä saaliskiintiöistä. Kiellettyjä voivat esimerkiksi olla verkkokalastus taimenjärvissä, iskukoukkujen käyttö tai kutualueita koskevat rajoitukset.
Ruotsin viidelle suurimmalle järvelle, Vänernille, Vätternille, Mälarenille, Hjälmarenille ja Storsjönille Jämtlannissa ei tarvita kalastuslupaa, kun käytössä on yksi vapa. Vaikka järvet eivät vaadikaan lupaa, on niissäkin tiettyjä sääntöjä kuten alamitat ja saaliskiintiöt. Uistelu ja verkkokalastus vaativat yleensä erilliset luvat.
Suurin osa kaikista Ruotsissa saatavilla olevista kalastusluvista voidaan ostaa suoraan iFiske-kalastussovelluksesta. Tarjolla on erimittaisia lupia, kuten päivä-, viikko- ja vuosilupia. Ruotsissa on enää hyvin vähän järviä, joihin tarvitaan lupa, mutta jonka voi ostaa vain fyysisestä toimipisteestä.
Heittokalastus järvillä
Ruotsissa on noin 2 000 osakaskuntaa. Nyrkkisääntö on, että lähes kaikissa vesistöissä, joissa on taimenta tai lohta, on aina järjestäytynyt osakaskunta, ne vaativat kalastusluvan ja niissä on varsin yksityiskohtaiset säännöt kalastukselle. Viime aikoina myös järvet, joissa on vain yleisiä kalalajeja, kuten haukea, ahventa ja särkeä, ovat alkaneet järjestäytyä, koska tietoisuus ja ymmärrys hoitotyön merkityksestä veden ekosysteemille on kasvanut.
Nykyisin perustetaan yhä suurempia osakaskuntien yhteenliittymiä, jotka kattavat suuren maantieteellisen alueen, kuten kokonaisen läänin, jolle voi ostaa yhden luvan. Esimerkiksi Tukholman alueella voi ostaa TDA-kortin, jolla voi kalastaa suurimmalla osalla alueen järvistä ja saaristosta. Eri paikoissa ja eri kalalajien kohdalla kalastussäännöt voivat olla erilaisia jopa saman TDA-kortin alueella.
Tiukimmin säänneltyjä ovat pyydystä ja päästä -järvet, joissa on useimmiten tarkat säännöt jopa hyväksytyistä viehe- ja syöttityypeistä sekä kalakiintiöistä. Tältä osin Ruotsi ja Suomi ovat varsin lähellä toisiaan, koska yhtä lailla esimerkiksi Metsähallituksen erityislupakohteissa on vastaavia sääntöjä.
Luvan hinta yksittäiselle ruotsalaiselle järvelle – olipa sinne istutettu kalaa tai ei – vastaa hintatasoltaan helposti suomalaisen kalastonhoitomaksun tasoa. Siis sillä oleellisella erolla, että 500 kruunun vuosiluvalla saat kalastaa yhdellä järvellä, kun suomalainen saa kalastaa kaikilla yleiskalastusoikeuden piirissä olevilla kaikilla järvillä, merellä ja osasta jokia.
Kalastus Itämeren rannikkovesissä
Kalastus Ruotsin Itämeren puoleisella rannikolla on yleensä sallittua, lukuun ottamatta tiettyjä alueita. Poikkeuksina ovat esimerkiksi alueet, joilla ruokailevat hylkeet, niissä on havaittu erityistä ympäristökuormista tai tavallista kovempi kalastuspaine on aiheuttanut kalakantojen jyrkän vähenemisen. Esimerkkejä löytyy esimerkiksi Gotlannista, osista Tukholman saaristoa ja Öölannista. Nämä alueet ovat kausiluonteisesti rauhoitettuja kalastukselta tai niissä on pyyntitapoja koskevia rajoituksia.
Koska kalastus Ruotsin Itämeren puoleisessa saaristossa on huonontunut melko rajusti viime vuosikymmeninä, siellä on käynnistetty monia suojeluhankkeita, joissa osakaskunnat ja Sportfiskarna (Ruotsin vapaa-ajankalastajien yhdistys) yrittävät elvyttää alueita ennallistamalla kosteikkoja, lopettamalla kalastuksen lahdilla, joilla kalat kutevat sekä merimetson suojelumetsästyksellä.
Vaikka rannikko on Ruotsissa enimmäkseen vapaata kalastukselle, on sielläkin sääntöjä koskien muun muassa alamittoja ja aluerauhoituksia, jotka tukevat kalastuksen palauttamista entiselleen.
Perhokalastus joella (esimerkkinä Ljungan)
Ljungan on 405 kilometrin pituinen joki, joka virtaa läpi Härjedalenin, Jämtlannin ja Medelpadin ennen kuin se laskee mereen Sundsvallin rannikon eteläpuolella. Ljunganin varrella on myös useita järviä. Ljunganin alueella on useita eri osakaskuntia, joilla on omat säännöt ja luvat.
Ljunganin alaosissa, joissa taimenen perhokalastus on melko suosittua, kalastuslupia säännellään ja valvotaan voimakkaasti kalakantojen turvaamiseksi. Kalastus on myös kielletty tiettyinä vuodenaikoina. Tällä hetkellä lohenkalastus on kielletty koko vuoden, meritaimenen kalastus on kiellettyä 15.10.–15.11. ja kaikki kalastus on kielletty 1.1.–1.3.
Vaelluskalapitoisten virtavesien kalastussäännökset ovat siis varsin lähellä suomalaisten virtavesien sääntöjä.
Onkiminen ja pilkkiminen Ruotsissa
Onkimiseen liittyvät samat säännöt kuin viehekalastukseen. Toisin sanoen, jos järvi vaatii luvan yhdellä vavalla kalastamiseen, tarvitaan lupa myös onkimiseen. Lapset, joiden ikäraja voi vaihdella eri paikoissa 16 ja 18 vuoden välillä, eivät tarvitse mitään lupia.
Jos pilkkii perinteisellä tavalla ja yhdellä vavalla, luvantarve riippuu paikasta. Lohikalajärvet vaativat yleensä aina luvan, kun taas ahvenen pilkkiminen voi olla täysin sääntelemätöntä. Talvionginta usealla vavalla rinnastetaan yleensä uisteluun. Jos siis uistelu vaatii luvan, tarvitaan yleensä myös talviongintaan lupa.
Muu sääntely
Elävien syöttien käytöstä täkyonginnassa on viime aikoina käyty jonkin verran eläinrääkkäyskeskustelua. Elävän syötin käyttö Ruotsissa on melko yleistä ja monien mielestä tehokkaampaa kuin kuolleella syötillä kalastaminen. Suomessa elävän syötin laillinen käyttö loppui 31.12.2023, kun tämän vuoden alusta astui voimaan eläinsuojelulain korvannut laki eläinten hyvinvoinnista.
Liveluotaimien käyttö Ruotsissa on viime vuosina lisääntynyt runsaasti, ja myös siitä käydään kiivasta keskustelua. Osa kokee, että liveluotainten käyttö vaarantaa kalakantoja, koska suurten, kalakannalle tärkeiden emokalojen pyynti on helpottunut ja paine kohdistuu niihin.
Liveluotain on kielletty useimmissa kilpailuissa, mutta paljon kiistoja käydään siitä, onko laitetta kuitenkin käytetty ns. etäkilpailuissa (vastaavat kuin Suomen Hauenkalastajat Open). Tulokset kilpailuissa, joissa livescope on sallittu, ovat selvästi kovempia kuin ne, joissa luotainta ei saa käyttää.
Jotkut osakaskunnat Ruotsissa ovat paikallisesti päättäneet kieltää liveluotainten käytön myös kilpailujen ulkopuolella. Suomessa vastaavaa ei oikeastaan ole mahdollista tehdä muissa kuin erityislupakohteissa. Ainakaan ennakkotapausta sellaisesta ei tietääksemme ole.
TANSKA
Kalastus Tanskassa
Tanskan kalastuslupajärjestelmän suurimmaksi haasteeksi aktiivinen vapaa-ajankalastaja Andy Specht mainitsee luvallisten ja luvattomien vesien vaikean selvitettävyyden. Osalla järvistä voi kalastaa paikallisen yleiskalastusluvan turvin, kun taas osa niistä on yksityisomistuksessa ja vaatii erillisen luvan. Pahimmassa tapauksessa samassa järvessä on sekä yleiskalastusoikeuksin kalastettavia osia että yksityisesti omistettuja.
Fisketegn.dk-sivustolta pystyy ostamaan yleiskalastusluvan, jonka hinta on 214 Tanskan kruunua (n. 29 euroa) vuodeksi. Se on siis jonkin verran halvempi kuin Suomen kalastonhoitomaksu, mutta sen kattavuus – abosluuttinen varsinkin, mutta myös prosentuaalinen kattavuus maan kalavesistä – on myös merkittävästi pienempi kuin Suomessa.
Yksityisesti omistettuihin vesiin on monin paikoin mahdollista ostaa paikallinen lupa. Näitä vesiä löytyy fiskekort.dk-sivustolta, mutta kattavaa luetteloa ei ole olemassa. Ja osaan saattaa olla myynnissä lupia vain jossain paikallisessa fyysisessä myyntipisteessä. Esimerkiksi paikallisella kalastusseuralla.
Mikäli tyytyy helppoon ratkaisuun, varsinkin isommista järvistä on suhteellisen helppoa löytää tietoa. Andyn mukaan erityisesti pienten järvien selvittely on kuitenkin todella turhauttavaa, koska tietoa voi olla mahdotonta löytää mistään julkisesta lähteestä. Näin vaikeaa yhdellä vavalla kalastavan lupien selvittely on Suomessa ollut viimeksi vuonna 1996.
Suomalainen on etuoikeutettu harrastaja
Vuonna 2025 kalastonhoitomaksun hinta Suomessa on 47 euroa vuodelta, 16 euroa viikolta ja 6 euroa päivältä. Kuten edellä todettiin, ruotsalainen joutuu helposti pulittamaan vastaavan hinnan yhden, kahden järven luvista, kun suomalainen saa samalla hinnalla yli kymmentuhatkertaisen määrän järviä kalastaakseen. Tietenkään kukaan ei kalasta kymmenillä tuhansilla järvillä ja osa kalastaa pelkästään koti- tai mökkijärvellään, mutta mahdollisuudet ovat siis valtavasti suuremmat. Tanskalaisiinkin verrattuna Suomen järjestelmä on merkittävästi selkeämpi.
Kalastuslain (379/2015) 82 §:n mukaan kalastonhoitomaksuina kertyneet varat käytetään Suomessa
- kalavesien kestävään käyttöön ja hoitoon
- kalatalousalueiden toimintaan (mm. kalastuksenvalvonta)
- kalatalousalan neuvontapalveluihin
- korvauksiin vesialueen omistajille vesialueen käytöstä
- Metsähallitukselle kalastonhoitomaksun keräämiseen.
Lisäksi Maa- ja metsätalousministeriö myöntää avustuksia neuvontapalvelujen kustannuksiin sekä erityisavustuksia erilaisiin hankkeisiin.
Kalastonhoitomaksuvarojen tuella tehtävä kalakantojen hyvinvoinnin edistäminen toimii kalastusharrastuksen jatkuvuuden takaajana ja toisaalta erilaiset neuvontapalvelut, sovellukset, alan julkaisut ja oppaat helpottavat suomalaisten kalastusta tavalla, jota ei ehkä aina muisteta arvostaa.
Mutta mitä enemmän keskustelen ruotsalaisen kollegani Erikin tai tanskalaisen tuttuni Andyn kanssa, sitä kiitollisempi olen siitä, miten helppoa ja edullista kalastus meille suomalaisille on!
