Sportfiskemässan 2025 – mitä jäi käteen kalastusmessuista?

Toimittaja Niko Satto

Vierailin ensimmäistä kertaa Ruotsin urheilukalastusmessuilla, Sportfiskemässaneilla, Tukholmassa. Parissa päivässä ehti katsoa messut läpikotaisin ja keräillä tähän päällimmäisinä mieleen jääneet huomiot. Pohjoismaiden suurin kalastusalan tapahtuma veti 16 892 harrastajaa viikonlopun aikana tutustumaan uutuuksiin ja välineisiin ja kalastusveneisiin.

Kokonaisvaikutelma

Sportfiskemässanin nimessäkin on termi urheilukalastus, mikä ainakin omasta mielestäni välittyy messujen hengestä. Kalastus keskittyy vapakalastukseen, monipuoliseen välineistöön ja isohkoihin veneihin. Messujen kokonaisvaikutelmassa tuntuu enemmän nykyaikainen aktiivikalastus, minkä kääntöpuolella lienee erilainen suhtautuminen kaloihin luontokappaleina.

Säpinää vaikutti riittävän kolmipäiväisille messuilla sopivasti. Olimme paikalla perjantain ja lauantain, joista jälkimmäinen on selkeästi pääpäivä. Perjantainakin väkeä oli mukavasti ja lauantaina sitä oli paljon. Suomen kymmenpäiväisten venemessujen arkipäivät ovat varsin hiljaisia ja samalla ponnistus näytteilleasettajille valtava, joten varmaan Suomessakin olisi viisasta harkita ainakin kalastusosion muutamista kolmi- tai enintään nelipäiväiseksi. Todennäköisesti näytteilleasettajiakin saisi enemmän. Tukholmassa Sportfiskemässanin kalastushalli oli noin viisi kertaa suurempi kuin Venemessuilla eli yhteensä Helsingin Messukeskuksen 1-4 halleja vastaava alue täynnä pelkkää kalastusta.

Vieheet isossa roolissa

Ruotsissa esillä oli valtava määrä vieheitä. Hallitsevina viehetyyppeinä olivat käsityöjerkit – mukaan lukien kumipyrstöiset häntyrit – ja suurikokoiset haukikumit eli shadit. Vaikka käsityöjerkkien valikoima on suuri ja värit huippuhienoja, ehkä kokonaisuudessaan tarjonta oli vähän yksitotista. Samankaltaisia muotoja ja värejä oli tarjolla kymmenillä pöydillä. Shadien kohdalla persoonallisuutta on enemmän, mutta mitään mullistavaa tai tuoretta trendiä ei silmiin osunut.

Myös jigejä myydään jatkuvasti enemmän ja useammilla brändeillä. Pelkästään Z-Man-nimisen valmistajan seinällä oli useita satoja vaihtoehtoja. Jigimaailma uudistuu kovaa vauhtia, ja erityisesti kelluvat jigit lisääntyvät koko ajan. Jos viehevalmistaja ei pysy kehityksen kelkassa mukana, valikoima vanhenee nopeasti. 1990-luvun meriiteillä ei tänä päivänä myydä jigejä tai muitakaan vieheitä. Esimerkiksi legendaarinen Relax ei ole onnistunut uusiutumaan muiden tahtiin ja nyt valikoima näyttää muiden rinnalta jo melko ddrläiseltä.

Kovia vieheitä oli jerkkien lisäksi jonkin verran tarjolla, mutta varsinkin turpalevylliset loistavat poissaolollaan. Muutamilla osastoilla näkyi jokusia malleja, mutta niiden aikakausi alkaa ainakin Ruotsissa olla ohi.

Myös lusikoita tarjolla oli todella niukasti verrattuna vaikkapa Suomen venemessujen tarjontaan. Suomi on todellakin lusikkauistinmaa verrattuna länsinaapuriin. Uutena mallina Abu Garcian Toby Jointed vaikutti kiinnostavalta ja Abun väki innostui jopa näyttämään todisteita sillä saaduista meritaimenista. Mistä saadaan sopiva aasinsilta siihen, että myöskään meritaimenlusikoita ei kovin paljon messuilla näkynyt. Pelkästään Helsingin Vene 25 Båt -messujen lyhyellä käsityövalmistajien kujalla oli enemmän mertsarilusikoita.

Spinnerbait näyttää ohittaneen perinteiset lipat melko totaalisesti, joskin 75-vuotias ruotsalaisbrändi Myran vielä porskuttaa muun muassa suomalaisillekin tuttujen Wipp-, Mira-, Toni- ja Panter-malliensa kanssa.

Suomalaisista viehebrändeistä oli paikalla Norolan omalla osastollaan sekä Monkey Lures ja Eväbaits käsityökadulla. Sen sijaan tunnetut ja perinteiset suomalaisbrändit puuttuivat tyystin.

Veneet ovat isoja

Suurehkojen ja hyvin varusteltujen kalastusveneiden armada oli messuilla valtava. Huikeimpana ilmestyksenä CWC-brändin logoilla teipattu tajuttoman kokoinen Ranger 621 FS, jonka perässä oli veneen kokoon sopiva, mutta peruskalamiehelle kaikella tavalla ulottumattomissa oleva kymmenpyttyinen ja 400-heppainen Mercuryn pata. Pelkän koneen hinta on yli 50 000 euroa!

Ranger edusti äärimmäisyydessään toistakin vähemmistöä; lujitemuovirunkoa*. Aivan valtaosa messujen veneistä oli alumiinirunkoisia toisin kuin Suomessa. Perinteiset lasikuituiset pienveneet puuttuivat suomalaista Päijän-soutuvenettä lukuun ottamatta lähes kokonaan. Jää arvailujen varaan, haluttiinko Ruotsin messuilla mieluummin esitellä paremmin varusteltuja heittokalastusveneitä vai onko venemarkkina todella niin erilainen.

Pyydyskalastuskulttuuri joka tapauksessa elää Suomessa selvästi vahvempana, joten verkko- ja katiskaveneiksi varmasti ostetaan perinteisiä lasikuituveneitä mieluummin kuin isolla rahalla varusteltuja heittokalastusveneitä.

*Lujitemuovilla tarkoitetaan muovin (esim. polyesterin) ja siihen sekoitettavien lujitekuitujen muodostamaa komposiittimateriaalia. Valtaosassa pieniä veneitä lujitekuitu on lasikuitua, kun taas isoissa ja kalliissa veneissä voidaan käyttää muun muassa hiili- ja aramidikuituja. Kaikki lasikuituveneet ovat siis lujitemuoviveneitä, mutta kaikki lujitemuoviveneet eivät ole (ainakaan pelkästään) lasikuituveneitä.

Perusluotaimet ja kelluntapukineet puuttuivat

Ruotsissa liveluotaaminen aiheuttaa paljon jyrkempää keskustelua kuin Suomessa. Vesien omistuksen ja lupapolitiikan ansiosta liveluotaimet on pystytty jopa kieltämään joillain järvillä. Kuitenkin useimmista hyvin varustelluista messuveneistä livekalusto löytyi.

Sen sijaan silmiin pistävää oli, että perinteisiä 2D-luotaimia ei ollut kovinkaan paljon esillä. Kotimaisilla messuilla kalastustarvikeliikkeiden osastoilla on paljon muutakin kuin vieheitä, muun muassa laukkuja, asusteita ja perusluotaimia.

Myöskään kotimaan messuilla esillä olevia kelluntapukineita ei osunut kovin paljon silmään. Kalastajan Kanavan tuottaja Anne-Maarit Seplingin mukaan paukkuliivejä oli tosin enemmän kuin viime vuonna, mutta siis Suomen Venemessu-tarjontaan verrattuna silti vähän. Samaan aikaan toisessa hallissa olivat varsinaiset venemessut, Allt för sjön, jonne emme tällä kertaa suunnanneet. Siellä liivejä varmasti oli, mutta kalastushalli oli siis varsin puhtaasti kalastushalli.

Ekojigit ilahduttivat

Ehkä kiinnostavimman tuotteen messuilla tarjoili Capt’n Greenfin -niminen sveitsiläisyritys, jonka valikoimassa oli vähän toistakymmentä erilaista proteiinipohjaista, täysin biohajoavaa jigiä. Mukana kaksikolla oli vesiastia, johon jigi oli laitettu kolmisen viikkoa sitten. Jäljellä oli pientä hiutaletta, mutta valtaosin jigi oli liuennut veteen. Pyrstöjen ohella valikoimassa oli myös lyijyttömiä jigipäitä ekologisesta pahviin pakattuna.

Vaikka jigimateriaali on melko kovaa eikä todennäköisesti lähelläkään muovin kestävyyttä, kertakäyttömuovituotteita koskeva direktiivi (SUP) sekä tulossa oleva laaja lyijynkäyttökielto johtavat luultavasti tulevaisuudessa siihen, että biohajoavat jigit yleistyvät. Tervehdimme ilolla tällaisia pioneereja, jotka pyrkivät tuomaan maailmaan uusia ekologia tuotteita.

Muita erikoisuuksia

Muutamina mielenkiintoisina yksityiskohtina mieleen jäivät myös kalastuslukiot, joista ainakin Fiskegymnasiet Älvdalen oli edustettuna isolla osastolla.

Toinen erikoisuus, jota Suomen messuilla ei ole tullut vastaan (ja se voi tietysti johtua omasta huomiokyvyn puutteestakin) olivat splitcane-vapojen eli bambusta tehtyjen perhovapojen rakentajat. Omaa intohimoani, vanhoilla välineillä kalastamista, ei isommin tullut Ruotsissakaan muuten vastaan, mutta splitcane ilahdutti.

Perhokalastusta, samoin kuin ongintaa, näkyi kaikkiaan enemmän kuin Suomen messuilla.

Varaa käteistä

Ärsyttävin yksityiskohta messuilla oli melko laaja Swish-maksupalvelun käyttö erityisesti pienten toimijoiden osastoilla. Swish on ruotsalaispankkien yhteisyritys Getswish Ab:n älypuhelinsovellus, joka muistuttaa toiminnaltaan meikäläistä MobilePayta. Jos osastolla ainoa sähköinen maksutapa oli Swish, vaihtoehtona oli lähinnä paikallinen käteinen. Ja kun meillekään ei kruunuja tullut matkaan, joiltain osastoilta jäivät tuotteet ostamatta.

Isompien toimijoiden osastoilta maksupäätteet toki löytyvät, mutta jos aiot tulevaisuudessa Ruotsin messuilla visiteerata, kannattaa varata vähän riihikuivaakin mukaan.