Silakan litkaus

Silakka on ollut pitkään taloudellisesti Suomen merkittävin kala. Ihmisten kulutustottumukset ovat vuosien saatossa muuttuneet ja yhä isompi osa saalista päätyy rehukäyttöön. Tavalliselle harrastajakalastajalle silakka tarjoaa loistavan mahdollisuuden helppoon tapaan hankkia tuoreet ruokatarpeet.

Harrastajalle silakan pyyntiin on käytännössä kaksi tapaa. Veteen voi laskea silakkaverkot, mutta nykyisin selvästi suositumpi tapa on litkata silakkaa. Silakan litkaus onnistuu keväällä ja syksyllä, kun parvet hakeutuvat rannikon tuntumaan kutemaan. Satunnainen ohikulkija huomaa tämän helpoimmin silloilla ja laitureilla vieri vieressä litkaavista ja parhaimmillaan useampia silakoita kerrallaan nostelevista kalastajista.

Silakan litkaaminen on paikan löydyttyä helppoa, sillä edes syöttiä ei tarvita. Silakka iskee kirkkaaseen koukkuun. Kaiken huipuksi kalastustapa kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

Silakan litkauksen sesongit

Useimmista muista kalalajeista poiketen silakalla on eri aikoihin kutevia populaatioita. Kevääseen ajoittuva kutu on selvästi yleisempi, mutta osa silakoista vaeltaa myös syksyllä rannikolle kutemaan. Kalastuksen sesongit keskittyvät näihin ajankohtiin.

Etelärannikolla kutu alkaa toukokuussa jatkuen kesäkuulle. Syyssesonki taas ajoittuu syys-lokakuulle. Sesonkien alkamisaika ja kesto vaihtelevat vuosittain sääolojen myötä.

Veneestä kalastavan sesonki kestää periatteessa kauden ympäri. Silakka iskee litkan koukkuihin kauden läpi, kunhan vain onnistuu löytämään parvet. Innokkaimmat ovat onnistuneet litkaamaan silakkaa myös jään läpi.

Kalastusluvat ja -rajoitukset

Silakkalitkalla kalastamien kuuluu jokamiehenoikeuksiin rinnastuen näin onkimiseen ja pilkkimiseen. Kalastajalle se on siis maksutonta. Huomioitavaa on, että litkalla saa kalastaa ainoastaan silakkaa. Mikäli litkaan laittaa jigit koukkuihin tai lusikan litkan päätyyn, on koko litka laiton. Silakan litkaus maksuttomana yleiskalastusoikeutena siis koskee vain ja ainoastaan silakkaa.

Jos kalastusrajoitus.fi:ssä on kielletty kaikki kalastus, koskevat nämä kalastuskieltoalueet koskevat myös silakan litkaajaa. Silakkaa litkataan usein silloilta ja silloin on huomattava, että harrastus ei saa haitata tai olla vaaraksi vesiliikenteelle. Silloilla voi olla myös kalastuskieltokylttejä liikenneturvallisuuden takaamiseksi, jotka eivät näy kalastusrajoitus.fi-palvelussa.

Litkauspaikat

Silakan litkauspaikat sijoittuvat kutualueille. Silakka kutee rannikon tuntumaan koville pohjille. Kutupaikat ovat vuodesta toiseen samoja. Virtaavat syvät salmet ja niiden läheisyys ovat lähtökohtaisesti hyviä alueita. Tämä on yksi syy, miksi sillat ovat niin suosittuja kalastuspaikkoja.

Rantapenkereet, laiturit ja voivat olla hyviä paikkoja, jos ne sijaitsevat sopivilla alueilla. Suosituimpien paikkojen löytäminen vieraaltakaan alueelta ei yleensä ole vaikeaa. Sesonkien aikana kalastajia on vieri vieressä ja kokemattomankaan ei ole vaikea tunnistaa käynnissä olevia peijaisia kauempaakin. Lähempi tutustuminen varmistaa asia. Kalastajatkin kertovat varsin auliisti lisää kysyttäessä. Silakkaa riittää kaikille, eikä naapurin saaliit aiheuta kateutta.

Kutuaikojen ulkopuolella silakkaparvia on etsittävä kauempaa rannikosta. Tuulet ja meren virtaukset kuljettavat silakkaparvia ja summittainen etsiminen voi olla työlästä. Viistokaiku nopeuttaa etsimistä oleellisesti ja joskus silakkaparveen voi törmätä muun kalastuksen yhteydessä.

Välineet

Silakan litkaamisessa oleellisimmassa osassa on itse litka. Pyydyksenä tai vieheenä se poikkeaa täysin muista vesillämme käytössä olevista. Vieheenä toimii kirkas koukku, jota silakka erehtyy pitämään ravintonaan. Litka nimitys tulee siitä, että kalastussiimassa on useampia koukkuja peräkkäin pienin välein.

Periaatteessa litkaaminen sillalta onnistuu pilkkivavallakin, mutta litkan pituudesta johtuen heittovapa on paljon kätevämpi. Heittovapa mahdollistaa myös kalastamisen rantatöyräältä.

Pelkillä siimaan sidotuilla koukuilla kalastaminen ei onnistuu vaan litkan päähän tarvitaan vajottamisen ja heittämisen mahdollistava paino. Valmiina muutamalla eurolla myytävissä litkoissa on yleensä 10 koukkua. Osassa on myös heittopaino mukana.

Litkan sitominen ei ole monimutkainen asia. Tarvitaan kirkkaita yksihaarakoukkuja ja monofiilisiimaa. Sekä kullan että hopeanvärisiä koukkuja käytetään, mutta jälkimmäiset ovat selvästi suositumpia. Mikään ei estä tietenkään omaan litkaan laittamasta vaikka molempia vuorotellen. 10 koukkua ei myöskään ole välttämätön määrä. Parven osuessa kohdalleen puolta vähemmälläkin pärjää hyvin. Koukkukoko 4 on sopiva silakalle.

Silakkalitka monine koukkuineen on altis sotkuille. Hieman lyhyempi vähemmillä koukuilla varustettu litka on helpompi pitää selvänä. Senkin kanssa sopiva varastointimenetelmä on tarpeen. Helpointa on kuljetuksen ajaksi kiertää litka umpisolumuovilieriön ympärille ja kiinnittää koukut muoviin. Sopivaan koteloon sujautettu lieriön pätkä helpottaa seuraavalla kerralla kalastuksen aloittamista.

Silakan litkaaminen ei aseta vapavälineille paljoakaan vaatimuksia. Periaatteessa silloilta litkaaminen onnistuu yksinkertaisimmillaan pilkkivavalla, mutta lyhyt vapa tarkoittaa helposti sotkuja litkaan. Heittovapa ja -kela sopivatkin tarkoitukseen paljon paremmin. Tavallinen kevyt heittovapa on riittävä tarkoitukseen. Heittokalastusvälineet mahdollistavat myös litkan heittämisen, mikä on välttämätöntä rannalta kalastettaessa.

Kalastussiimallekaan ei aseteta suuria vaatimuksia. Monofiili käy tarkoitukseen hyvin. Jos kelalla on valmiina kuitusiimaa, ei sitä kannata vaihtaa pois. Monofiilisiiman kanssa on aavistuksen helpompi välttyä siimasotkuilta.

Litkaustekniikat

Litkaamisessa tärkeintä on osua silakkaparveen. Parvet eivät kuitenkaan makaa paikoillaan vaan monin paikoin ne liikkuvat koko ajan. Pienen hetken kuluttua parvi osuu yleensä uudestaan kohdilleen. Parven pysyessä paikoillaan litkan tiputtamisen jälkeen sen voi lähes saman tien nosta ylös.

Kun litka heitetään veteen, sen annetaan vajota pohjaa kohti. Siima pidetään kireällä ja tunnustellaan alkaako litkassa tuntua pientä silakoiden paikalla olon ilmaisevaa nypytystä. Kun litka on painunut pohjaan, se nostetaan ylemmäs pohjasta kelaamalla siimaa muutamia metrejä sisään.  Laiturilta tai sillalta kalastettaessa litkaa tyydytään nostamaan vavalla ylöspäin ja laskemaan takaisin alas. Silakan tarttuminen koukkuun tuntuu vastuksen kasvuna ja pienenä tärinänä vavassa. Useammalla koukulla kalastettaessa ensimmäisen silakan tarttumisen jälkeen litkan ylös kelaamisella ei ole kiirettä. Jos silakoita on reilusti paikalla, yleensä pariin kolmeen koukkuun iskee lisää hopeakylkiä.

Kun litka kelataan ylös silakoineen, pyritään pitämään vapa pystyasennossa, jolloin litka ei useine koukkuineen ei mene kalojen irrottelun aikana sotkuun. Kalaämpäri tai kylmälaukku on hyvä varata aivan viereen, jotta kalat saadaan nopeasti oikeaan osoitteeseen ja litka takaisin veteen.

Vene-elektroniikka

Silakkaa litkataan kaikkein useimmin rannalta tai silloilta. Veneilijä on etuoikeutetussa asemassa ja hän voi vaihtaa nopeasti paikkaa, jos silakat loistavat poissaolollaan. Kaikuluotain helpottaa oleellisesti silakoiden etsintää. Luotaimen näytöllä silakkaparvi on useamman metrin paksuinen kalamassa, josta on vaikea erehtyä.

Kutuaikana löydetyn silakkaparven sijainti kannattaa painaa mieleensä, sillä silakat kutevat vuodesta toiseen samoilla alueilla. Uusia paikkoja voi etsiä saariston sisältä 3–10 metrin syvyisiltä kovilta pohjilta.

 

Tutustu maukkaisiin silakkaresepteihin Kalaruoka.fi:ssä!

Kirjoittaja Jari Rannisto on harrastanut kalastusta pikkupojasta asti. Suurimmat mielenkiinnon kohteet ovat vetouistelu, jigikalastus, venekalastus, ahvenen ja kuhan kalastus kaikilla tekniikoilla ympäri vuoden. Kalastus- ja venetoimittajan töitä hän on tehnyt freelancerina yli 30 vuotta ja satojen lehtijuttujen lisäksi kirjoittanut 5 kalastuskirjaa.