Pilkkijän syötit
Toimittaja: Jari Rannisto
Syötin käyttäminen pilkinnässä antaa ajoittain selkeästi lisää saalista. Osa pilkkitekniikoista perustuu hyvin pitkälle syötin kalastavuuteen. Toisissa syötti antaa hieman lisätehoa. Harvoin sen käytöstä on kuitenkaan haittaa. Sopivia syöttejä on moneen lähtöön.
Kokeilunhaluiselle pilkkijälle kärpäsen toukkia on tarjolla monissa eri väreissä.
Pilkkijän käyttämistä syöteistä kaksi on suosiossa selkeästi muiden edellä. Kärpäsen toukkia käytetään selvästi eniten. Kakkosena tulee surviaisen toukka, jota monet pitävät tehokkaimpana, mutta hieman hankalammin käytettävänä syöttinä. Näiden lisäksi erilaisia matoja käytetään pilkinnässä. Myös pieniä kokonaisia kaloja tai kalan paloja käytetään jonkin verran syötteinä. Tämän lisäksi kärpäsen toukista ja surviaisen toukista on tehty muovisia jäljitelmiä.
Kuuntele pilkkisyöteistä tehty podcast tästä
Kärpäsen toukka
Punainen kärpäsen toukka on yleisin pilkkisyötti.
Kärpäsen toukka on helppokäyttöisenä ja hyvin säilytettävänä yleinen syötti niin onginnassa kuin pilkinnässäkin. Yleensä myynnissä on punaisia toukkia, mutta hyvin varustetuissa liikkeissä on tarjolla muitakin värejä. Valkoinen on väreistä toiseksi parhaiten saatavilla. Senkin lisäksi erilaisia värejä ja sävyjä on tarjolla kymmenkunta. Varsinkin kilpakalastajat ovat tarkkoja toukkien värin suhteen. Oikea väri voi kisatilanteessa tuoda ratkaisevan eron saaliin määrässä.
Myös kalalajien välillä on jonkin verran eroja värimieltymyksissä. Jos kalastetaan esimerkiksi ahventen ja särkien sekaparvea, toukan väri voi ratkaista kumpaa lajia saalispussiin kertyy enemmän.
Kärpäsen toukat myydään muovirasioissa, joissa on sahanpurua kosteutta imemässä. Kalareissulla toukkapurkkia voi pakkasella säilyttää taskussa. Plussakeleillä toukat pärjäävät ulkoilmassakin. Veden pääsyä purkkiin on syytä minimoida. Märissä puruissa kärpäsen toukka ei voi hyvin. Kotioloissa taas jääkaapin lämpötila on sopiva. Lämpimään muutamaksi päiväksi unohdettu toukkapurkin sisältö on seuraavalle pilkkireissulle lähdettäessä jo käyttökelvoton.
Punaisen ja valkoisen kärpäsen toukan yhdistelmä petti tämän ahvenen.
Kärpäsen toukat pujotetaan koukkuun ohuesti paksusta päästään. Näin kiinnitetty toukka pysyy kasassa ja liikkuvana. Jos koukun kiinnittää keskelle toukkaa, nesteet sen sisältä purskahtavat ulos. Usein toukkia laitetaan kerralla 2-3 kpl, mutta on päiviä, jolloin yhdelläkin toukalla pärjää. Useamman toukan käytössä kerrallaan on se etu, että yhden toukan irtoaminen koukusta jättää kuitenkin syöttejä jäljelle.
Mormyskan koukussa kärpäsen toukkia käytetään hyvin yleisesti. Samoin pystypilkeissä ketjunkoukkujen tai tapsikoukkujen kanssa. Värikoukku- ja tasapainopilkkijät eivät yleensä käytä lisäsyöttejä, mutta mikään ei estä laittamasta näidenkin pilkkien koukkuun lisähoukutusta.
Surviaissääsken toukka
Väriltään verenpunainen survari on supersyötti nirsoille kaloille.
Kärpäsen toukkaa hieman pidempi mutta selvästi ohuempi surviaissääsken toukka eli survari on tunnustetusti hyvin tehokas. Usein se on kärpäsentoukkaakin tehokkaampi. Sen käyttäminen on kuitenkin kärpäsentoukkaa hitaampaa ainakin aloittelijalta.
Surviaisen toukat ovat väriltään verenpunaisia. Ne elävät järvien pohjamudassa. Tämä näkyy myös myyntipakkauksessa. Surviaisen toukat myydään vesiastiassa.
Surviaisten toukkien koukuttamisessa on useampia erilaisia tapoja. Kärpäsen toukan tavoin niitä laitetaan koukkuun yleensä useampia kerralla. Survaria voidaan pujottaa jonkin matkaa koukkuun madon tavoin. Osa pujottaa koukun läpi survarin etupään läheltä esimerkiksi kolmannen nivelen kohdalta. Yksi koulukunta pujottaa koukun läpi survarin keskeltä, jolloin koukun ympärille jää ikään kuin viikset. Survarit saadaan kiinnitettyä koukkuun myös työkalulla pienen silikonirenkaan avulla. Tällä tavalla saadaan 3-4 survaria kiinnitettyä nopeasti yhdellä kerralla.
Surviaisen toukka vaatii ohutlankaisen ja terävän koukun. Tylsän ja/tai paksulankaisen koukun kanssa koukuttaminen on todella haastavaa.
Surviaisen toukkaa pidetään erityisesti huonon syönnin selättäjänä. Myös haastavat vastapelurit kuten esimerkiksi siika kuuluvat survareiden vahvuusalueisiin.
Kilpapilkkijä ja ammattikalastaja Pekka Rintamaa jopa syöttää surviaisia siioille eli vapauttaa kasan surviaisia pilkkiavannosta väliveteen houkuttelemaan kaloja. Katso aiheesta livelähetys.
Useimmiten survareita kiinnitetään morrin koukkuihin. Mikään ei estä käyttämästä sitä tapsipilkissä tai yhdessä värikoukun kanssa, kunhan koukku sopii survareille.
Mato
Matojen käyttö pilkinnässä on meillä vähäisempää, mutta isolle ahvenelle ne ovat erittäin toimiva vaihtoehto.
Madot ovat meidän pilkkivesillämme vähemmän käytettyjä pilkkisyöttejä, vaikka nykyään matoja on saatavilla myös läpi pilkkikauden. Omassa lapsuudessani matoja kerättiin syksyllä ämpäriin lehtikasoista ja otettiin käyttöön sieltä pilkkireissuille. Madon soveltuvuus pilkkisyötiksi ei ole muuttunut mihinkään.
Matoja voidaan käyttää sekä isommissa morreissa että pystypilkkien alapuolella. Matojen koko on syytä sovittaa koukkukoon mukaan. Osa ison ahvenen pilkkijöistä käyttää pystypilkkien alapuolella tapsissa kolmihaarakoukkua, johon pujotetaan pari matoa. Reilun kokoinen matonippu ei isompaa ahventa hidasta ja kolmihaarakoukulla tartuttaminen onnistuu hyvin.
Pieniä matoja tai niiden pätkiä voidaan käyttää reilumman kokoisissa morreissa. Pystypilkkien kanssa voidaan käyttää sekä yksi että kolmihaarakoukkuja. Varsinkin reilumman madon kanssa myös koukku saa ahvenelle olla esimerkiksi kärpäsentoukkien kanssa käytettyjä isompi.
Ahvenen lisäksi madot ovat monien särkikalojen mieleen.
Täkykalat ja kalan palat
Täkykaloja voi pyytää avovesillä esimerkiksi helposti katiskalla.
Madot ja toukat eivät karsi kalalajeja pilkkijän saalisvalikoimasta. Pikkukalojen ja kalanpalojen käyttö sen sijaan karsii särkikalat pois ja jäljelle jäävät ahven, kuha, hauki ja made.
Pieni salakka tai erityisesti sen pyrstöosa on toimiva syötti pilkissä isolle ahvenelle.
Ahvenelle syöttinä käytettään hyvin pieniä täkykaloja kuten muikkuja tai salakoita esimerkiksi pystypilkkien alla. Usein riittävän pienten täkyjen saaminen voi olla haastavaa tällöin voi leikata sopivan palan täyn pyrstö päästä. Salakan pyrstö on vanha paljon käytetty syötti niin onginnassa kuin pilkinnässäkin.
Kuhan pilkinnässä täkykalan pala tasapaino- tai pystypilkin koukussa voi tehdä ratkaisevan eron. Muistan hyvin merelle suuntautuneen pilkkireissun. Pian jäälle tultuamme törmäsimme verkon kokijoihin, jotka heittivät pari isoa norssia jäälle. Kysyessäni norsseja täkykaloiksi he antoivat ne ilomielin matkaamme. Iltapäivällä kuhan syönti oli ollut varsin nirsoa. Leikkasin norssista palan tasapainon vatsakoukkuun ja pelin henki muuttui välittömästi. Kuhat tuntuivat vihaavan kalanpalalla terästettyä pilkkiä. Pari kaveriani tuli samalle alueelle, mutta ei saanut tapahtumia. Tarjosin heillekin palaa pilkkipulkassa makaavista norsseista. Kuin taikaiskusta kuhien käytös muuttui heidänkin reillään. Huonolla syönnillä kalan pala koukussa voi aktivoida kuhaakin.
