PILKKIMINEN

Talvinen pilkkiminen vaatii ongintaa hieman enemmän varusteita, sillä jääkaira on välttämätön, jotta pilkin saa pyytämään. Suosituilla pilkkipaikoilla voi suojakeleillä tietysti pilkkiä muiden jättämillä avannoilla, mutta huonolla tuurilla niitä ei ole tai ne ovat jäässä.

Pilkkimisen toinen haaste ovat kotimaan talvet. Monena talvena jäät ovat olleet niin kehnoja, ettei jäille ole paljonkaan asiaa. Varsinkin jos on muutenkin kokematon jäilläkulkija, heikkojäisten paikkojen tunnistaminen voi olla vaikeaa.

 

Myös kesäpilkintä on mukavaa ja usein tuottoisaakin, mutta vaatii veneen tai sopivan laiturin, sillä rannalta ei juuri voi pilkkiä. Pilkki on usein onkea parempi valinta, jos syvyyttä alkaa olla enemmän kuin onkivavan (ja onkisiiman) pituus. Esimerkiksi erilaiset yhteyslaiturit voivat olla hyviä pilkkipaikkoja.  

KALASTUSLUVAT

Pilkkiminen on jokamiehenoikeuden piirissä, kunhan pilkkii tavanomaisella pilkkivavalla (alle 1 m pituinen vapa) eikä uistimen heittämiseen soveltuvalla kela-vapasetillä. Pilkkimiseen lupien kannalta liittyy olennaisena osana myös pilkin liikuttelu avannossa tai veneestä käsin pilkkimiseen tyypillisellä ylös-alas-liikkeellä. Jos pilkkiä ei liikutella, katsotaan kalastus enemmän onginnaksi. Pilkinnän osalta on myös syytä tarkistaa kalastusrajoitus.fi-sivulta, missä saa ja missä ei saa pilkkiä. Yleensä virtavedet on rajattu pois pilkkimiseltä kuten ongintakin. Lue lisää kalastusluvista ja kalastusrajoituksista.

VÄLINEIDEN HANKINTA

Aloittelevan pilkkijän tarvikelista:

• kaira 4” (6”)
• sohjokauha
• pilkkisetti siimalla
• pilkkilukko
• vaihtopilkki
• pilkkipönttö
• sopivat jalkineet

Pilkit ja pilkkivälineet

Kalastusvälineiden hankinta on nykyisin helppoa. Varmaankin helpompaa kuin koskaan. Kohtuurahalla saa suhteellisen hyviä välineitä ja niitä on hankittavissa niin alan erikoisliikkeistä, vapaa-ajantavarataloista kuin isoista marketeista – sekä fyysisestä myymälästä että verkosta. Kun mennään pienemmille paikkakunnille, jonkinlainen perusvalikoima kalastusvälineitä voi löytyä myös lähimarketeista ja huoltoasemilta.

Pilkkivavat eivät ole kalliita. Perussetin saa alle kympillä ja sillä pärjää halvan onkivavan tavoin aika pitkälle niin kauan kun kohdekaloina ovat ahvenet, särjet ja muut peruspilkkikalat. Ruokakoon kuhankin voi vielä saada näillä ylös. Jos mielii kalastaa haukea, madetta tai vaikkapa kirjolohta, tarvitaan järeämmät välineet. Kalastusvälineliikkeiden ja vapaa-ajantavaratalojen myyjiltä saa helposti apua välinehankintaan. 

Kuten sanottu, kaira on vähän kalliimpi hankinta, mutta niitäkin saa jo 40-50 euron hintaan. Vaarin liiteristä löytynyt kaira tai halpa rompetorilöytö eivät välttämättä ole parhaita vaihtoehtoja. Harva kalastuksen osa-alue on niin raivostuttava kuin tylsä kaira! Aloittelijan kannattaa valita kairaksi 4”:n käsikaira, jos tavoitteena on lähinnä ahvenet. Jos tavoitteena on isommat kalat voi harkita mm. 6-8 ” kairaa ja tällöin on hyvä pohtia hankkiiko suoraan akkukoneeseen liitettävän kairan. Näiden isompien osalta teräskairan sijaan kannattaa harkita komposiittikairan hankintaa, jotta se olisi kevyempi kannettava jäälle.

Pilkeiksi soveltuvat erilaiset morrit, pystypilkit tai tasapainopilkit. Aloitella kannattaa morrien ja pystypilkkien kera ja laittaa koukkuun syötiksi esim. surviaisentoukkia, tai muita luonnollisia syöttejä. Moni käyttää tavallisten koukkujen tilalla värikoukkuja.

Tarpeelliset työkalut

Vaikka kalaan lähtisi vain onki- tai pilkkivälinein, muutamia oheistyökaluja on fiksua kantaa mukana, jotta koukun saa irti kalasta ja kalan halutessaan ruokapöytään.

Kun kala on ylhäällä, siitä pitää saada koukku irti. Pienimmistä kaloista ja pienimmät koukut saat todennäköisesti sormin. Jos taas satuit saamaan hauen tai kuhan, saatat kaivata pihtejä koukun irrotukseen. Väkisin repimällä rikot itsesi tai kalan tai jopa siiman. Jos kalan meinaa syödä, koukun saa suusta toki peratessa, mutta kalastus saattaa keskeytyä ikävästi, jos koukku puuttuu.

Kun kala on irrotettu, on viimeistään aika päättää, mitä sille tehdään. Jos kalaa ei halua pitää ja se on vielä elinvoimainen ja hyväkuntoinen, voi sen laskea takaisin veteen. Siis laskea, ei heittää. Jos taas kalan aikoo pitää, tulee kala lain mukaankin tainnuttaa heti, tätä varten kannattaa mukana olla kalapappi. Sen lisäksi ruoaksi käytettävä kala kannattaa verestää eli pistää puukolla kiduksiin. Lue lisää kalastajan työkaluista.

Lisäksi tarvitaan pussi tai astia, jossa kala säilytetään ja kuljetetaan. Pakkasella voi kalat kuljettaa sellaisenaan kotiin, kunhan ne eivät pääse sulamaan kesken kaiken ja ne laitetaan ruuaksi samantein. Uudestaan niitä ei enää voi pakastaa tällöin. Jos otat kaloja pakkaseen, kuljeta pientä kylmälaukkua mukana, jossa kalat säilyvät kotiin jäätymättä. Jos taas pilkit veneestä kesäpäivänä on hyvä olla matkassa kylmälaukku ja muutama kylmäkalle, jotta kala säilyy syömäkelpoisena kotiin asti. Lue lisää kalan säilymisestä ja säilytyksestä.

Vastuullinen kalastus

Vastuullisen kalastuksen pelisäännöt on hyvä opetella jo harrastuksen alkumetreillä. Vastuullinen kalastus alkaa jo ennen kalan saamista, kun viehepaketit, siiman pätkät ja muut roskat otetaan mukaan ja viedään roskikseen eikä heitellä niitä pitkin rantoja.

On hyvä päättää etukäteen, ottaako mahdollista saalista ruoaksi vai ei. Jos kalaa ei ole tarkoituskaan ottaa ruoaksi, pitää vielä miettiä, vapautetaanko kalat vai otetaanko esimerkiksi särjet hoitokalastusmielessä joka tapauksessa ylös. Jos kala vapautetaan, vapauttamisen tulee tapahtua mahdollisimman nopeasti, kuitenkin niin, ettei koukkua revitä väkisin ulos kalasta. Mikäli kala vuotaa verta, joutuu olemaan pitkään kuivilla tai ei muuten vaikuta enää elinvoimaiselta, se otetaan ylös.

Vastuullinen kalastaja tuntee myös alamitta- ja rauhoitussäännöt. Nämä koskevat Suomessa lähinnä kuhaa ja lohikaloja. Iso osa virtavesistä on syksyllä rauhoitettu kaikelta kalastukselta, joten riippumatta kohdelajista niihin ei pidä mennä kalaan rauhoitusaikana. Lohikalapitoisissa virtavesissä on tyypillisesti luonnollisen syötin käytön kielletty, joten taimenkoskeen ei voi mennä pilkkimään surviaisentoukilla, vaikka olisi ostanut luvankin.

Lisäksi vastuullinen kalastaja ottaa saalista sen verran kuin voi järkevästi hyödyntää. Hyvältä pilkkipaikalta voi päivän aikana saada jopa satoja ahvenia tai kymmeniä kuhia. Kun jo 20 ahvenen perkaaminen on suhteellisen työlästä, sadan ahvenen perkaaminen vie tuntitolkulla aikaa ja saa moneksi päiväksi kipeät sormet. Ota siis vain sen verran kalaa kuin jaksat kerralla perata. Niitä kaloja saa kyllä toistekin. Toki mitä pienempi kala, sitä useampia joudut ottamaan, että ruoka riittää perheelle.

Kaikki Suomesta saatavat kalalajit ovat syötäviä, paitsi rauhoitetut ja alamittaiset. Niinpä esimerkiksi lapsen kanssa kalaan lähtiessä kannattaa varautua siihen, että tuleepa saaliiksi pasuri tai salakoita, lapsi haluaa, että niistä valmistetaan ruokaa. Se on lapselle elämys, jonka tämä voi muistaa vuosikymmeniä. Kokekaa siis elämys alusta loppuun yhdessä ja vaikka et itse osaisi, oppia löytyy runsaasti mm. Kalastajan Kanavalta, katsokaa yhdessä videoita ja opetelkaa.

Kireitä siimoja!
(koska kalaonnen toivottaminen tuo kansanperinteen mukaan huonoa onnea)