Mitä ja missä kannattaa kalastaa syksyllä

Moni pitää syksyä parhaana kalastussesonkina, eikä syyttä, sillä kuhat ja ahvenet parveutuvat paremmin tavoitettaviksi ja toisaalta suuremmat hauet tulevat rannan tuntumaan. Ilmojen viiletessä kalastukseen tulee myös enemmän harrastuksen tuntua kuin keskikesän lomasesonkina. Jokivesien rauhoitukset rajaavat taimenen ja lohen kalastuksen järville ja merelle. Kirjolohta voi kalastaa yhä monin paikoin, toki erikoisluvan voimin.

Tästä saat myös ideoita syysloman kalareissuun.

Syksyn kalastuskausi alkaa elokuun lopun tai syyskuun alkupuolen paikkeilla, sen mukaan, miten ilmat alkavat viilentyä. Tänä vuonna kuitenkin paljon myöhempään. Syyskalastuskausi jatkuu kuitankin aina jäidentuloon asti, mikä toki eri puolilla maata tarkoittaa aivan eri ajankohtia. Kun järvet Lapissa alkavat jäätyä lokakuun puolivälin tienoilla, saattaa eteläinen merialue pysyä avonaisena koko joulukuun.

Kuhaa pohjalinjasta

Kun syksy tulee, kesäisen uistelun teho heikkenee, sillä kuhien aktiivisuus vähenee ja ne alkavat kerääntyä syvempiin salmiin ja rinteisiin. Syksyllä kuhia on tyypillisesti parvissa pienemmällä alueella pohjan tuntumasta kuin kesän saalistushajaannuksen aikana.

Syyskuhaa pyydetään pitkälti jigeillä, sillä kalat ovat sen verran syvällä, ettei sinne juuri pääse mielekkäästi heittovaapuilla, eikä lähellä pohjaa kalastaminen ole siis myöskään vetouistellen kovin tehokasta. Muistettava on, ettei kuhaa pidä kalastaa yli 8 metrin syvyydestä, sillä kuha ei siedä paineenvaihtelua. Koska kuhalla on määritetty lakisääteisesti pyyntimitta, pitää kaikki pyyntimitan alittavat kalat vapauttaa elävänä tai kuolleena. Lakisääteinen alamitta on 42 cm, mutta tähän on tullut myös joitakin alueellisia muutoksia.

Kuhaa saa niin heittojgeillä (tavallinen jigi ja dropshot) kuin vertikaali- eli pystyjigauksella. Heittojigaus onnistuu hyvin ankkurista tai vaikka ankkuroimattomasta veneestä, jos on oikein tyyni päivä. Vertikaalijigaus puolestaan vaatii sähkömoottorin, soutajan tai juuri sopivasti venettä liikuttavan tuulenvireen.

Etenkin merialueilla, syyskuhan (tai -ahvenen) jigipaikan löytää sieltä, missä on paljon veneitä. Parhaat massakuhapaikat ovat tyypillisesti hyvin suosittuja. Sellaisesta saa todennäköisesti hyvin kappaleita, mutta ennätyskokoisia yksilöitä ruuhkapaikoilta tuskin löytyy.

Jos omia kalapaikkoja ryhtyy etsimään järveltä, on syytä lähteä etsimään penkkojen reunoilta ja tasaisilta savipohjilta pohjan tuntumasta 4–8 metrin syvyydeltä. Merialueilla kuha siirtyy kohti syyspaikkoja ja monet virtaavat salmipaikat ovat suosittuja kalastuskohteita. Syksyn eteneminen ajaa kuhia järvissä syvemmälle ja syvemmälle sekä samalla kalan aktiivisuus tasaisesti taantuu. Tässäkin toki on poikkeuksia ja löytyy alueita, jotka keräävät syksyn edetessä valtavan määrän täkykalaa syvänteiden tai salmien alueille. Näiltä alueilta ei ole lainkaan harvinaista tavata isompia kuhayksilöitä välivedestä laiskasti seuraillen ”pitopöytää” loppusyksyyn asti. Merellä kuha käyttäytyy hieman eri tavoin ja kuhia voi löytää vielä marraskuussakin matalilta lahtialueilta sekä jokisuistoissa liikkumassa kohti talvehtimisalueitaan.

Katso video syyskuhan jigauksesta.

Syyskuhat jigillä

Ruokakoon kuhaa (50 cm kahta puolta) pyydetään tyypillisesti pienehköillä jigeillä. Jigien mittaustapa vaihtelee jonkin verran malleittain, mutta yleisesti voidaan puhua 7–12 cm jigeistä. Jigien pituudet ilmoitetaan usein tuumina, joten vastaavat tuumamitat ovat noin 3–5”. Viiden tuuman eli noin 13 sentin kalajigi on profiililtaan jo aika suuri, joten kalajigi saisi olla mielellään 6–9 cm pituinen ja toukka-, mato- ja hybridijigit puolestaan 8–12 cm. Jigin kokoon vaikuttaa myös vesistö ja siellä kuhan ravintokalan koko.

Jigipäänä kannattaa käyttää 7­–12 g päitä, riippuen mm. kuinka syvässä vedessä kalastetaan ja miten isosta jigistä on kyse. Kuhalle käytä vähintään 2/0 koukkua, mutta jos käytetään isompaa jigiä, voi hyvin käyttää myös isompaa koukkua. Nyrkkisääntönä voi pitää, että kuhalle mieluummin pykälää liian iso, kuin pieni koukku.

Vertikaalijigeillä on tyypillisesti vähän enemmän mittaa. Sopivia kuhavertsuja ovat 10–15 cm mittaiset solakat kumit. Jos on odotettavissa suurempia kaloja, voi jigien kokoa kasvattaa. Yli 20-senttisillä vertikaalijigeillä saa jonkin verran tavallisen kokoisia kuhia, mutta pääsääntöisesti kappalemäärät putoavat ja keskipaino kasvaa, kun kumilla on vähän enemmän kokoa.

Nirsolle kalalle voi kokeilla myös venepilkintää. Pilkkiä voi uittaa perinteiseen tapaan pilkkivavalla, tai pilkkiä voi kokeilla uittaa jigivavalla. Jos aikaa ja intoa riittää, kannattaa kokeilla useita erilaisia tapoja – vaikka tasapainopilkin heittämistä.

Suosittu ahven

Ahven on suosittu ruokakala ja mukava pyyntikohde, jonka paras sesonki on juurikin syksyllä. Syysahven on terveellistä lähiruokaa ja sen liha on syksyllä parhaimmillaan. Ahventa saattaa tavoittaa syksyllä kivikoiden ympärillä olevilta tasaisemmilta alueilta. Yksittäiset varjokivet voivat kerätä täkyä ja tällöin ne vetävät myös ahventa puoleensa. Kaislalampareitten ympärillä saattaa olla myös täkyparvia ja silloin löydät myös ahventa näiden läheisyydestä. Voisikin sanoa, että siellä missä on täkyä, on usein myös petoja liikenteessä. Merellä ahven liikkuu usein myös normaalien kaislikkolahtien harvempien ja syvempien kaislareunojen ympäristöissä ihan jäiden tuloon saakka.

Syysahventa kannattaa tavoitella jigeillä. Perinteisillä kala- ja sirppipyrstöjigeillä, mutta myös kuolleen uinnin jigeillä sekä uuden tyyppisillä kelluvilla jigeillä. Myös dropshot-tekniikkaa kannattaa viljellä raitapaidoille. Kuolleen uinnin jigit (v-pyrstöiset, kalanpyrstöiset, spiketailit, ”pökäleet”) ovat uimattomuudestaan huolimatta, syksyisin usein ahvenelle houkuttavin vaihtoehto. Kelluvat jigit tuovat pyyntiin vielä uuden ulottuvuuden: Parveutuneet pohjakalat ovat usein passiivisia ja pohjaan jätetty pystyssä pysyvä kelluva jigi on ajoittain ainoa, millä saa suut aukeamaan.

Ahventa vai suurahventa

Ahvenen kohdalla pätee hyvin sanonta, että ahvenen kalastus ja suurahvenen kalastus ovat kaksi eri asiaa. Sieltä mistä jigaamalla saa hyvän saaliin mukavaa ruokakoon ahventa, saa harvoin sattumaltakaan isompaa ahventa. Harvakseltaan vieheeseen voi tarttua 600–800 g ahven, mutta kilokaloja massaparvista saa aniharvoin.

Isommat ahvenet löytyvät tyypillisesti matalammalta, jopa hyvinkin matalista lahdista, kivikoiden reunoilta tai ruovikoista. Isoa ahventa kannattaa etsiä vähän isommalla jigillä, jopa 5 tuuman mittaisella. Täkyparvien ympärillä 20–50 metrin päässä olevat kivikot, yksittäiset isot kivet tms. ovat usein niitä paikkoja, missä körmyniskat viettävät aikaansa ja käyvät välillä syömässä. Muikun kutu, särkikalaparvien liikkeet, pienemmät massa-ahvenparvet – kaikki nämä ovat potentiaalisia suurahvenen kiintopisteitä ja näiden liikkeitä kannattaa seurata.

Ruokakoon ahvenelle (200–400 g) kelpaavat pienehköt, 5–10 cm jigit. Niitä voi yrittää tavoitella myös kovavieheillä. Chatterbaitit, spintailit, muutaman sentin mittaiset vaaput – kaikki ovat kokeilemisen arvoisia. Kun kuhan kohdalla puhuttiin venepilkinnästä, niin ahvenelle venepilkintä vasta onkin toimiva pyyntimuoto. Nimenomaan ruokakoon ahvenelle. Syksyllä voi venepilkintä voi olla jopa ylivoimaisen tehokasta ajoittain. Ahvenet seuraavat usein vieheitä ja kertyvät veneen alle ja tässä tilanteessa voi pilkki ja luonnollinen syötti olla käänteentekevä väline.

Ahvenet oleskelevat myös samoilla alueilla kuin kuhat, mutta matalammassa. Etenkin merellä, ei ole ollenkaan tavatonta, että samalta matalikolta tai samasta salmen reunasta saa syvemmältä kuhan ja matalammalta ahvenen. Järvillä syksyn edetessä ahvenen ja kuhan paikat voivat vaihdella paljonkin.

Odotettu haukisesonki

Varsinkin merialueen kalastajat odottavat syksyn haukisesonkia. Nykyaikaisten superluotaimien myötä suurhauen kalastamisesta on tullut monelle lähes ympärivuotista (vaikkakin lämpimien vesien aikaan, suurhauet kannattaa jättää rauhaan), mutta perinteisin menetelmin kalastaville vesien viilentyminen tietää odotetun haukisesongin alkamista, sillä silloin suurhauet tulevat rantavesiin.

 

 

 

Haukea voi kalastaa monin tavoin, mutta suosituinta on heittokalastus erilaisilla viehetyypeillä. Nykyisin käytetyimpiä ovat suurehkot pehmovieheet (puhutaan myös shadeista tai haukikumeista), isot henkarilipat ja vaaput, erityisesti uintilevyttömät jerkit. Ei kannata myöskään unohtaa lusikoita, sillä erityisesti kevyet ja kookkaammat ”leijalusikat” toimivat myös viileän veden aikaan.

Muita mielenkiintoisia tapoja hauenpyyntiin ovat muun muassa vetouistelu, perho– ja täkykalastus. Hitaasti uiva perho on viileissä vesissä usein muita vieheitä tehokkaampi pyydys, joskin tietysti käytettävyydeltään haastavampi kuin perusvirveli.

 

Tutustu hauenvetouisteluun:

 

Välineet viehekoon mukaan

Isonkin hauen saa ylös suhteellisen keveillä välineillä, mutta väsytystaistelun pitäminen kohtuullisen mittaisena, tarkoittaa ettei ihan keveimmillä ahvenvehkeillä ole syytä lähteä syyshaukijahtiin. Välineitä valittaessa määräävin tekijä on käytettävän vieheen koko. Jos heittää suhteellisen kevyttä lusikkaa, kannattaa valita kevyt, mutta napakka vapa ja kela, johon mahtuu vähintään 0,20 mm kuitusiimaa. Jos taas aikoo heittää parin sadan gramman kumeja, kannattaa valita tukeva hyrräkela vahvoine siimoineen ja vapa, joka kestää jättilötköjen heittämisen.

Haukea rannalta

Kun suuret hauet tulevat lähelle rantaa, niitä voi parhaimmillaan saada rannalta heittäenkin. Vene avartaa luonnollisesti mahdollisuuksia, mutta jos venettä ei ole käytettävissä, rantakalastus ei ole ollenkaan toivoton vaihtoehto.

Rantakalastajan suurin ongelma ruuhka-Suomessa on helposti saavutettavien rantapaikkojen rajallisuus. Ei olekaan huono idea hankkia edullisia kahluuhousuja, sillä niiden avulla mahdollisuudet hauen tavoittamiseen kasvavat selvästi. Katso video jokihauen kalastuksesta.

Virtavesissä rauhoitus, kalasta kirjolohta tai meritaimenta

Lohet ja taimenet ovat syksyllä rauhoitettuja virtavesissä. Sen sijaan järvillä ja merellä taimenta saa kalastaa syksyllä ja moni havittelee järvillä myös jo harvinaiseksi käynyttä järvilohta. Aina kun lähdet näiden kalojen perään, tarkista vesistön rajoitukset ja rauhoitukset kalastusrajoitus.fi-palvelusta. Tärkeää on katsoa rauhoitusaika, alamitta ja mikä on kalojen pyyntikiintiö. 

Vaikka harjus ei olekaan syksyllä rauhoitettu, moniin lohi- ja taimenpitoisiin jokiin ei myydä syysrauhoituksen aikana lupia, joten harjuksen kalastaminenkaan ei onnistu. Joissain paikoissa, esimerkiksi Merikarvianjoella on poikkeuslupa, jonka turvin voi kalastaa, mutta lohet, taimenet ja siiat on sielläkin vapautettava. Kirjolohen saa kuitenkin ottaa ruuaksi. Joissain paikoissa puolestaan osa joesta voi olla täysin rauhoitettu kalastukselta.

On siis tärkeää selvittää sekä se, missä ylipäänsä saa kalastaa ja milloin, ja tarvitaanko erillinen lupa. Lisäksi on syytä opetella tunnistamaan lohi ja taimen – ja ainakin erottamaan ne kirjolohesta, sillä rauhoitetun kalan kolkkaaminen on edesvastuutonta ja siitä saa lisäksi varsin tuntuvat sakot – jopa 7500 euroa väärästä valinnasta. Opiskele tästä lohen, taimenen ja kirjolohen erot.

Kirjolohta voi kalastaa muillakin paikoilla kuin joilla, esimerkiksi monilla Metsähallituksen järvillä. Kirjolohi on mukava vastus siiman päässä ja varsinkin Metsähallituksen kohteilla onnistuu yleensä myös rannalta kalastaminen. Kirjolohikohteet ovat erityisen sopivia perheloman pistäytymiskohteita, eikä kirjolohen kalastaminen vaadi edes ihmeellistä välineistöä. Keskikokoinen heittosetti ja rasiallinen pieniä uistimia, lippoja, pikkulusikoita ja -vaappuja sopivat kirjolohelle.

Meritaimensesonki alkaa merialueella loka-marraskuussa. Kuturauhoitus ei päde merelle, mutta rasvaevällinen meritaimen on koko Suomen merialueella rauhoitettu, joten se on silti vapautettava ja lisäksi eväleikatun osalta on osattava alamitta.

Lue lisää kirjolohenkalastuksesta tai kuuntele alta podcast kirjolohen kalastuksesta.

Parhaat kalapaikat

Edellä mainittuja lohikalapitoisia jokia lukuun ottamatta melkein mikä tahansa paikka voi syksyllä olla hyvä kalapaikka. Tosin kovin sateisina syksyinä muutkin kuin rauhoitetut lohikalajoet voivat tulvia tai mennä valumavesien takia hyvin sameiksi, joka vaikeuttaa kalastusta. Muuten jokien hidasvirtaisissa osissa voi olla paljonkin hyödyntämätöntä potentiaalia esimerkiksi kuhan ja hauen pyytäjälle, kunhan aina muistaa tarkistaa luvat kalastusrajoitus.fi-palvelusta.

Moni kyselee somessa niiden parhaiden kalapaikkojen perään. Oleellisempaa kuin norkoilla toisten paikkatietojen perässä, on ymmärtää, minkä tyyppisissä paikoissa eri kalalajit syksyisin viihtyvät. Kuten aiemmin todettiin, kohtalaisen kalapaikan löytää seuraamalla massoja. Siellä, missä on paljon veneitä, on todennäköisesti hyvin kalaa. Mutta jos haluaa löytää sen oman rauhallisen huippupaikkansa, se pitää jaksaa etsiä itse. Tämä selittää myös sitä, miksi niin harva haluaa kertoa julkisesti omia mansikkapaikkojaan. Se on vaatinut monesti satoja tunteja tyhjän pyytämistä. Lue lisää kalapaikoista.

P.s. panosta syyskalareissuissa kunnon vaatetukseen ja eväisiin…