Lohenkalastus on lopulta yksinkertaista puuhaa. Kun kalastat siellä, missä on kalaa, jossain kohtaa päivää onki todennäköisesti taipuu. Tästä päästäänkin lohen elinkaareen. Lohihan syntyy joessa, jossa se viettää seuraavat 3 elinvuottaan. Kolmen vuoden jälkeen se laskee jokea pitkin mereen. Tässä kohtaa lohi on pikkuinen alle puolen kilon pulikka, mutta tähän on tulossa räjähtävä muutos tulevan kolmen vuoden aikana. 1. merivuosi 1–3 kg, 2. merivuosi 3–7 kg ja 3. merivuosi 7–10 kg. Neljännen merivuoden kohdalla lohi on saattanut jopa tuplata painonsa vain vuodessa. Tornionjoen lohen keskipaino huitelee n. 8 kg lukemissa. Tämä saalistilaston tuottama data on kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä yhden merivuoden koiraslohet (kossilohi) nousevat usein jo ensimmäisen merivuoden jälkeen jokeen. Kuitenkin kyseiseen ajankohtaan kalastuspaine joella on jo hieman hellittänyt ja tästä syystä näitä pienimpiä lohia ei saada juurikaan saaliiksi. Jokainen voi hiljaa itsekseen miettiä, paljonko mahtaa 25 kg:n lohella olla uituja kilometrejä takanaan.

Kalastussesongit

Monet kalastuslajit mielletään kovin vaikeiksi. Kaikki kalastus on pahimmillaan vaikeaa ja parhaimmillaan tuntuu todella helpolta. Sama pätee myös merilohen uisteluun ja lohenkalastukseen ylipäätään.  Pahimmillaan kalastajat pyytävät tärpittä lohta viikkokausia. Parhaimmillaan kaloja voi saada vaikkapa kymmenkunta päivässä.

Itämeressä lohen pääsyönnösallas sijaitsee jokiin nähden pitkän matkan päässä etelässä, aina Saksan aluevesillä asti. Rügen, Bornholm, Simrishamn ja Ystad ovatkin todella suosittuja lohenuistelukohteita alkutalvesta toukokuulle asti. Lohet kuitenkin syönnöstävät pitkin Itämerta, kuten esim. Pori-Rauma -välillä, joten myös muualta saa kalaa. Kalastajat kalastavat lohta siellä, missä lohi milloinkin viihtyy. Lohen uidessa kohti pohjoista uistelijat siirtyvät myös pohjoisempaan. Ahvenanmaa lieneekin Saksan ja Ruotsin jälkeen seuraava oivallinen lohitreffipaikka. Ahvenanmaalla lohenuistelu on erittäin suuressa suosiossa juuri toukokuun lopulla, kesäkuun alussa. Siirtymät Ahvenanmaalla ovat pääosin aika lyhyitä, jos verrataan vaikkapa Bornholmin vesiin. Tämä onkin yksi suuri tekijä Ahvenanmaan suureen suosioon lohenkalastuskohteena.

Ahvenanmaalta lohi jatkaa matkaansa kohti pohjoista, jossa se kohtaa uistelijoita pitkin rannikkoa tasaisesti aina Kokkolan ja Raahen tasalle asti.

Kalastusluvat ja rajoitukset

Suomen valtion merialueilla kalastettaessa ei valtion kalastonhoitomaksua kummempaa lupaa tarvitse taskusta löytyä. Rajoituksina on erilaiset pyyntimäärät, riippuen kalan pyyntipaikasta. Mikäli kalastaa jonkun kaupungin tai yksityisillä vesialueilla, on tähän oltava vesialueen omistajan vapalupa. Tärkeää on myös tunnistaa lohi taimenesta, sillä rasvaevällinen taimen on täysin rauhoitettu. Pyyntimäärien osalta 2022 tuli muutoksia ja sen tiedon hahmottaminen saattaa olla hieman haasteellista, lue tästä lisää.

Tarkista aina paikalliset rajoitukset ja lupaehdot ennen kalaan lähtemistä.

Kalastustavat

Merilohta uistellaan muutamalla eri tavalla. Helpoin tapa aloittaa harrastus on käyttää lohipeltejä, eli lusikkauistimia. Monille tuo pellin vetäminen jääkin ikuiseksi harrastukseksi.

Toinen tapa on käyttää täkyraksia. Raksiuistelu lienee perinteisin lohenuistelumuoto ja kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Kolmas tapa uistella merilohta on sekoittaa kaksi edellä mainittua keskenään ja mahdollisesti lisätä muita uistimia vielä sekaan. Tätä kutsutaan sekavedoksi.

Kalapaikat 

Kuten jokaisessa kalastuslajissa, merilohenuistelussakin on omat kalapaikkansa. Ne eivät noudata metrilleen samaa sijaintia vuodesta toiseen, mutta samalta alueelta voidaan tavoittaa kaloja joka vuosi, kun olosuhteet ja ajankohta osuvat kohdakkain edellisten vuosien kanssa. Kalapaikat noudattavat vuodesta toiseen tiettyä kaavaa riippuen siitä, että kalastetaanko syönnös- vai nousulohta.

Tärkeintä on pysyä kartalla kahdesta asiasta. Veden lämpötilamuutoksista ja merivirroista. Veden lämpötilaa seurataan tietenkin kaikuluotaimella, mutta virtausten tulkintaan vaaditaan harjaantunutta kalastustaitoa merilohen parissa. Myös tietynlaiset luotaimet helpottavat tässä.

Välineet

Kelat ja vavat

Välineet eivät teknisesti juurikaan eroa perinteisistä uisteluvälineistä. Tiivistettynä voisi sanoa, että kelojen siimakapasiteetti on suurempi ja vavat jämäkämpiä.

Siimat, leikarit ja lukot

Siimojen vahvuudet yleensä 0,45–0,50 mm. Oli viehe sitten raksi tai pelti, leikareihin on syytä panostaa. Laadukas kuulalaakeroitu leikari estää siiman kiertymisen ja tolkuttomat siimasopat. Leikarin jatkeena käytetään ihan perinteisiä viehelukkoja, fastach-lukkoja ja peltimiehet pitävät leikareita suoraan uistimen renkaassa kiinni.

Vieheet lohen uisteluun

Vieheitä on pääosin kahta sorttia. Vetopelti eli kansankielellä lusikka on helpoin tapa aloittaa lohenuistelu. Suosituimpia lohipeltejä ovat Tiura ja Ismo. Kyseisten vieheiden pituudet vaihtelevat 12–20 cm välillä.

Toinen tapa uistella lohta on täkyraksi, täkyraksissa laitetaan täkykalan pään yli muovinen raksihuppu, josta kiinnittyy täkykalaan myös koukut. Suosittuja merkkejä raksihupuissa ovat esim. Salsa, Anchovy Special, RXi. Raksiuistelussa suurta roolia näyttelee myös houkutuslevyt. Houkutuslevyn idea on totta kai houkutella lohia paikalle, mutta ennen kaikkea katkoa raksin uintia. Suosittuja houkutuslevyjä ovat esim. Salsa, VK ja Oki.

Takilat

Lohenuistelussa takilat ovat merkittävässä roolissa. Yhteen takilaan laitetaan parhaimmillaan jopa neljä vapaa pyyntiin, joten lohenuistelijoilla on aika kova luotto niiden tehokkuuteen. Kuulat toki ovat lohikäytössä raskaammat, kuin mitä ne ovat järvellä vaikka kuhan pyynnissä. Merilohelle ja etenkin useammalle vavalle sopiva kuulan paino on 6,5–10kg. Vapojen määrän kasvaessa etenkin raksiuistelussa houkutuslevyjen tuoma lisävastus suorastaan pakottaa käyttämään painavampia kuulia.

Plaanarit

Plaanareina käytetään ihan perinteisiä kelkkaplaanareita, mutta etenkin raksikalastajien keskuudessa ns. ”pikkuplaanari” on kovassa suosiossa.

Haavit

Haavit ovat tottakai suurempia, kuin järvikäytössä olevat hauki- tai kuhahaavit. Varret ovat erittäin jämäköitä ja usein haavit ovat jatkovarrellisia. Havakset taas riippuvat käyttäjästä. Pääosin kuitenkin käytössä näkee ns. lankahavaksia ja kumihavaksia. Kumihavas on perusteltu kapine, mikäli kala aiotaan vapauttaa ja sitä ei ole mahdollista tehdä kalaa veneeseen nostamatta syystä tai toisesta.

Työkalut

Työkaluja veneessä ei ole koskaan liikaa. Pihtiä, puukkoa, kalapappia ja muuta kalastukseen liittyvää työkalua on tärkeä löytyä jokaisesta veneestä. Avomerellä liikuttaessa on kuitenkin tärkeää, että veneestä löytyisi joku pieni lajitelma myös oikeita työkaluja, jos joutuu tekemään jotain remonttia veneelle tai moottorille kesken päivän. Nippusiteet ja ilmastointiteippi kannattaa myös pakata matkaan! Tärkeää onkin ennakoida ja pitää huoli, että kone ja vene on hyvin huollettu ja pahoja ongelmia ei pääse syntymään keskellä avomerta.

Vene-elektroniikka merilohen uisteluun

Merilohenuistelussa käytettävä elektroniikka noudattaa samaa kaavaa, kuin missä tahansa uistelulajissa. Karttaplotteri, kaikuluotain, autopilotti jne. Autopilotti tulee tarpeeseen, kun ajetaan usean kymmenen kilometrin siirtymiä ja uistellaan pitkiä päiviä. Karttaplotteri kertoo sijainnin kartalla, johon merkataan jokainen kalatapahtuma, lämpimän veden alueet, isommat syöttikalaparvet jne. Kaikuluotain auttaa edellämainitussa.

Merellä turvallisuusvarusteet ja -välineet korostuvat ja tästä syystä esim. tutka ja VHF-radio ovat todella suosittuja. Tutkan avulla pääset liikkumaan sumussa ja VHF-radio auttaa hätätilanteessa, sillä matkapuhelinverkon kantama ei piisaa ulkomerelle. VHF:n kautta on mukava turista myös kalakavereiden kesken ja tehdä saalisilmoituksia tutuille. AIS pitää huolen siitä, että näyt muille ja näet esim. rahtilaivat ja niiden määränpään.

AIS-lähetin (automatic identification system). lähettää vesillä oleviin muihin AIS-vastaanottimiin esim. sinun paikka-, nopeus- ja suuntatietosi. Tämä helpottaa, kun näet karttaplotterilta mitä vauhtia ja mihin suuntaan toinen alus etenee. Kaupallisissa aluksissa AIS on pakollinen. Pienet veneet saattavat näkyä kehnosti tutkassa, joten myös tutkapeili on loistava varuste AIS:n kaveriksi. Tutkapeilit ovat varsin edullisia. Halvimmat maksavat vain muutamia euroja.

Kalastustekniikka

Kalastustekniikka määräytyy pitkälti käytettävän vieheen mukaan. Tärkeintä on vieheen uinnin nopeusvaihtelun kesto. Kansankielelle käännettynä: vieheen tulee uida mahdollisimman laajalla nopeusalueella. Vieheitä pyyntiin laskiessa onkin kiinnitettävä tarkasti huomiota vallitsevaan vauhtiin. Mikäli ajat vastavirtaukseen, älä nosta plotterilla näkyvää gps-nopeutta. Nopeus, jolla on merkitystä, on nopeus suhteessa veteen. Todellisen nopeuden havainnointiin kannattaa käyttää ”säätöonkea” veneen laidalla. Sen uinnista näet onko nopeus oikea veteen nähden.

Vieheiden uinnin olisi oltava lohenuistelussa mahdollisimman poukkoileva ja epäsäännöllinen. Tämä saadaan aikaan mm. rakseja säätämällä.

Kirjoittaja on vene-elektroniikkaintoilija, lohenuistelija ja jigaaja Kristian Ahlgren.