Menikö rapujen inhimillistäminen yli?
Kirjoittaja Timo Parkkola on aktiivinen vapaa-ajankalastaja, koulusjohtaja ja vapaa-ajan kalastuksen tutkija.
Tällä hetkellä kiertää somessa eläin- ja ympäristökysymyksiin erikoistuneen filosofi Elisa Aaltolan somejulkaisu siitä, että rapuja ei pitäisi keittää koska se on tuskallinen kuolema. Asiaa kannattaa kuitenkin miettiä vähän pidemmälle. Vaikka Aaltola on tärkeällä asialla, vaikuttaa tässä asiassa tunteet ja inhimillistäminen menneen yli ja muutamien faktojen osalta myös ohi.
Oletettavasti rapu tosiaan tuntee kipua sen muutaman sekunnin, jonka se ehtii silloin elää. Tokikaan meillä ei ole mitään käsitystä siitä, minkälaisia tikapuuhermostoisen eläimen kivun tuntemukset ovat ja vertautuvatko ne ihmisen vastaaviin, mutta tuntee kuitenkin. Silti asian voi ajatella myös toisin. Mitkä ovat ravun todennäköisimmät tavat kuolla, jos se ei kuole keittämällä?
Paitsi että rapu on erittäin arvokas eläin vesiluonnon hoitajana, se on myös mitä suurimmassa määrin ruokaa. Kalat, etenkin hauki, kuha ja ahven syö niitä mielellään ja silloin ravun kohtalona on tukehtua hitaasti kalan vatsassa samalla kun vatsahapot korventaa sitä. Toinen todennäköinen kuolema on tulla syödyksi elävältä kuorenluonnin yhteydessä. Ottajia on monta. Myös omat lajitoverit. Eikä kukaan niistä mieti sattuuko niiden ruokaan.
Suurin osa nisäkkäistä, vaikka minkki tai saukko toki puraisee ne hengiltä, mutta ei ne silloinkaan hetkessä kuole. Minkin ympärillä voi olla useita periaatteessa hengiltäpurtuja, mutta yhä ryömiviä rapuja. Mikäli rapu elää niin pitkään, että vanhuus sen korjaa, niin todennäköisesti kohtalo on täysin sama. Hidastunut tai halvaantunut eläin syödään pikkuhiljaa hengiltä välittämättä sen kärsimyksistä. Itse asiassa ihminen ja jotkin linnut taitavat olla ainoita olentoja, jotka pyrkivät tappamaan ruokansa nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi juosta keittämään kaikki mahdolliset ravut, että ne saisivat mahdollisimman tuskattoman ja armeliaan kuoleman. Ne todella ovat luonnossa tärkeitä siivoajia ja yllättävän ”inhimillisiä”. Ne esimerkiksi istuttavat kasveja pesäkolonsa eteen ja joka on nähnyt rapunaaraan keimailevan urokselle ennen parittelua, joutuu väistämättä hämmästymään siitä kuinka samankaltaisesta tapahtumasta ravulla ja ihmisellä on kysymys. Eli tietenkin on hyvä antaa ravun elää.
Mutta tuskatonta kuolemaa ei ravulla ole tiedossa, tulee se sitten keitetyksi tai ei. Äyriäisenä se ei juuri kuumaa kestä, joten on vaikea keksiä miten se voisi kuolla nopeammin ja kivuttomammin. Ihmisellä on mahdollisuus järjestää itselleen kivuton kuolema tukevassa morfiinipöllyssä, eläimillä ei.
Kalastajan Kanava julkaisee kalastusalan mielenkiintoisia näkökulmia ja keskusteluaiheita Näkökulma-blogiosiossa. Tekstit ovat kirjoittajien omia. Tarjoa omaa näkökulma-blogijuttua meille osoitteeseen toimitus (at) kalastajankanava.fi.
Vastasin jo fb:ssäkin, mutta nykytiedon valoissa keittäminen on tuskallinen kuolema myös äyriäisille ja siksi se on kielletty jo joissainkin maissa. Esim https://www.dpi.nsw.gov.au/animals-and-livestock/animal-welfare/animal-care-and-welfare/other/companion-animal-files/humane-harvesting-of-fish-and-crustaceans#:~:text=Salt%20water%2Fice%20slurry%20method,cause%20pain%20are%20carried%20out. :ssa esitetty horros jäävedellä ja sitten keittäminen minimoi tuskaa. Nykytiedon valossa on täysin selvää, että myös ravut tuntevat tuskaa, joten jo ihan meidän lakimmekin hengessä tuskan minimointi on fiksua.
Tässä oli pääasiallisena viestinä se, että ravulla tuskin on tarjolla muita kuin tuskallisia kuolemia luonnossakaan. Toki hyvä on huomioida tarjolla oleva tutkimustieto, mutta miten pitkälle vaaditaan mökkiolosuhteissa ihmisten menevän, on toinen asia.
Jäävesi, tai kuten joku toinen fb:ssä kertoi, ihan kylmä vesi, toimivat myös mökkiolosuhteissa ihan hyvin, ainakin minun kokemukseni mukaan. Ihan samasta syystä elävien kalasyöttien yms käyttö on nykyään kielletty ja pienen nikottelun jälkeen sekin on kalastajien keskuudessa mielestäni hyväksytty? Tämä vaan on niitä kohtia, jossa tiedon lisääntyessä tavat muuttuvat.