Kuhan pilkintä – perusteet

Kuha on yksi Suomen suosituimmista istutuskaloista. Ilmaston lämpeneminen ja vesien rehevöityminen ovat myös suosineet lämpimissä ja sameissakin vesissä viihtyvää kuhaa. Tällä hetkellä kuhan löytää todella monesta järvestä maan eteläisimmistä osista napapiirille asti.

Kuhan kalastus keskittyi pitkään kudun jälkeiseen uisteluun keskikesällä. Jigikalastuksen myötä avovesisesonki venyi huomattavasti. Pilkkimisestäkin on tullut vähitellen koko talvikauden ajan kestävä harrastus.

 

Passiivinen ja valikoiva pilkkikala

Kuhan pilkinnän yleistymisen suurin este on ollut kalan käytös. Talviaikaan kuha on pääsääntöisesti melkoisen valikoiva ja ajoittain jopa passiivinen. Syöntijaksot ovat usein lyhyehköjä. Pilkkijöiden kokemusten kartuttua myös kuhasta on ollut tavallinen saalis pilkkijäillä.

Kuhaa on pidempään pilkitty mereen laskevien jokien suualueilla. Kuhat pakkautuvat jokiin pikkukalan perässä. Kuuluisin pilkkipaikka on Porvoonjoki, missä kalaa pilkitään aivan kaupungin keskustassa ja sen tuntumassa. Järvissä kuhia tapaa harvoin yhtä tiheinä keskittyminä, mutta kelpo saaliita on silti tarjolla kalapaikan osuessa kohdille. Myös kuhan talvehtimisalueet merellä ovat kokeilemisen arvoisia. Lahtienkin välillä on suuria eroja. Viime vuosikymmenelle tyypillistä on ollut kuhien tavoittaminen varsin matalasta vedestä monissa rannikon lahdissa.

Jokamiehenoikeuksilla pärjää yleensä

Pilkintä kuuluu maksuttomiin yleiskalastusoikeuksia. Pilkkimiseen ei tarvita erillistä lupaa. Kalastusrajoitukset ja muut määräykset koskevat kuitenkin myös pilkkijää. Rauhoitetuilla alueilla myös pilkkijän on noudatettava sääntöjä. Esimerkiksi aiemmin mainitusta Porvoonjoesta osa on määritelty erityiskalastuskohteeksi, jonka myötä myös pilkintään on ostettava erillinen lupa.

Valtaosa pilkkipaikkoista kuuluu kuitenkin yleiskalastusoikeuksien pariin. Jos on epävarma, asiasta saa varmuuden esimerkiksi kalastusrajoitus.fi sivuston kautta. Rajoitusten selvittäminen on jokaisen kalastajan omalla vastuulla.

Pilkinnässä kalastaja saa käyttää yhtä lyhyehköä (alle 1 m) vapaa ja yhtä viehettä kerrallaan. Kuhalle on kalastuslaissa määrätty 42 cm alamitta, mutta paikallisesti tästä voidaan poiketa. Monissa vesistöissä kuhan alamitta on nostettu 45 cm:in.

Kuhan pilkintävälineet

Kuha voi kasvaa isokokoiseksi, mutta pääosa pilkkikuhista on alamittaisista eli alle 42 senttisistä hieman päälle 50 senttimetrin kaloihin. Joissakin vesistöissä reilusti tätäkään isommat vonkaleet eivät ole harvinaisia saaliita. Kuhan selvästi tavallista ahventa suuremmasta koosta johtuen 5 tai 6 tuuman kaira on ahvenen pilkkijöiden yleisesti käyttämää 4 tuumaista (10 cm) parempi valinta. Moni on myös vaihtanut kaikkeen pilkintään sopivan 8″-kairan käyttöönsä. Lue kairan valinnasta.

Myös varsinaiset pilkkivälineet saavat olla astetta jämäkämpiä. Kuhan suu on kova ja luinen. Tartutus saa olla terävä. Tämän takia myös vavan tulee olla jäykempi ja siiman paksumpi. Ahvenen pilkkijälle tutumpia herkkiä tärppikärkiä ei tarvita. Kuhan tärpin huomaa yleensä vaivatta.

Siimana 0,25-0,30 mm monofiili on sopiva. Punotun siiman käytölle ei ole tarvetta. Punottu siima kerää pakkasella helposti jäätä, mikä huonontaa tuntumaa ja jäätä on poistettava ennen siiman kelaamista sisään.

Pilkkivavoissa jo siiman paksuus, pilkkien koko ja saaliskalojen paino ohjaavat pois aivan kevyimmistä pilkkivavoista. Isoimmat vavat tavalliset tyypillisesti iso ahvenen pilkintään tarkoitetut vavat tai uudemmat välityksellisille keloille tarkoitetut hieman pidemmät vavat ovat sopivia.

 

Muut kuhan pilkkijän välineet

Pilkkijällä on syytä aina olla kaulassaan naskalit oman turvallisuutensa vuoksi. Suositeltavaa on myös, että mukana on heittoliina ja kaveri. Katso lisää pilkkijän turvallisuudesta.

Muuten kuhan pilkkijä tarvitsee matkaansa mittalaudan tai -nauhan, jolla varmistuu, ettei ota alamittaista kalaa mukaansa. Lisäksi matkaan on syytä lähteä pihdit ja pappi sekä pilkkipönttö. Kuhanpilkintään on myös suositeltavaa on harkita kaikuluotainta. Se vähentää munat pataan -päivien määrää huomattavasti.

 

Kuhapilkit

Myös pilkkien osalta välineistö poikkeaa ahvenen kalastuksesta käytetyistä. Aiemmin isot pystypilkit ja tavalliset tasapainopilkit löysivät tiensä kuhanpilkkijän siiman päähän. Kuhanpilkinnän yleistymisen myötä pilkkivalikoimaan on tullut erityisesti kuhalle suunnattuja malleja. Eniten käytetään pystypilkkejä ja jigipilkkejä. Osa isoista ahvenen kalastukseen käytetyistä pystypilkeistä on käyttökelpoisia kuhalle. Koukku on kuitenkin ensimmäinen asia, joka kaipaa korjausta. Kuhapilkkeissä käytetään eniten tukevia numeron 4 ja 6 värikoukkuja. Kuhalle sopiva pystypilkki on uinniltaan rauhallinen. Tämän takia esimerkiksi alumiinista valmistetut pystypilkit toimivat hyvin.

Tasapainopilkeistä syvässä vedessä kalastettaessa toimivat myös pelkästä lyijystä valmistetut isommat mallit, mutta usein kevennetyt hieman rauhallisemmin uivat mallit ovat kalastavampia. Sopiva tasapainopilkin koko on yleensä 7-10 cm.

Jigipilkit ovat syrjäyttäneet pitkälti tasapainopilkit kuhan kalastuksessa. Niiden etuna on hyvä kalastavuus ja edullisuus. Samat jigit sopivat myös kesäkalastukseen, mikä vähentää hankintojen määrää.

Jigipilkit koostuvat lyijystä tai sinkistä valetusta koukullisesta yleensä litteänpuoleisesta jigipäästä, jossa on tavallisen koukun lisäksi silmukka pään alapinnassa kolmihaarakoukkua varten. Koukkuun pujotettuna jiginä käytetään yleisimmin 6-10 cm v-pyrstöistä kalajigiä. Pienellä lapiopyrstöllä tai kuvan sirppipyrstöllä varustetut kalajigit ovat myös kokeilemisen arvoisia. Vatsakoukkua ei pienimpien jigien kanssa välttämättä tarvita, mutta isompien kanssa se puolustaa paikkaansa. Halutessaan vatsan alle voi kiinnittää myös värikoukun iskupisteeksi.

Kaikuluotain tärkeä krantun kuhan kalastajalle

Kuhan uskottiin pitkään makailevan pohjassa talvisin lähes paikoillaan. Kaikuluotainten yleistymisen ja kehittymisen myötä tämä käsitys on osoittautunut lähes täysin vääräksi. Kuhat ovat talvisinkin liikkeessä. Usein muutamien kalojen keskittymät uivat koko ajan hitaasti eteenpäin.

Kuha on talvella haastava vastus pilkkijälle valikoivuutensa takia. Heikommalla syönnillä vain harva pilkin luo tuleva kuha erehtyy iskemään. Useimmiten syynä on se, että kalat aktivoituvat syömään vain lyhyinä toveina. Toinen yhtä suuri syy löytyy siiman toisesta päästä. Kalastajan uittotekniikka ja ajoitus eivät osu kohdilleen. Hieman passiiviselle kuhalle liian nopea uitto on myrkkyä. Myös hitaasti pilkkiä kohti nousevan kuhan edestä nopealla nykäyksellä kauemmas katoava pilkki on iso hylkäyksen syy. Tämän takia kaikuluotain on erityisesti kuhanpilkkijälle merkittävä apu. Jigipilkkiin haksahtanut kuha nousemassa avannosta.

Luotain helpottaa ja nopeuttaa syvyyden arviointia.  Luotaimen näytöltä on helppo tunnistaa välivedessä uivat kuore- tai muikkuparvet ja mahdollisesti niitä tähyilevät kuhat.

Kaikuluotain onkin kuhanpilkkijän paras kaveri. Se lisää saalisvarmuutta oleellisesti ja vaikeina päivinä ylläpitää uskoa, kun näytöltä voi todeta pilkin luona vierailevan tavoitekaloja. Luotain myös helpottaa paikan valintaa. Jos pilkin luona ei 10-15 minuutin aikana vieraile ketään, on syytä jatkaa kalojen etsintää. Hieman haastavien vastapelureiden narraaminen alueelta, jossa ei edes ole mainittavasti kaloja, on liki ylitsepääsemätön este.

Kuhan pilkintä sinällään ei aseta pilkkiluotaimella ahvenen pilkkimistä kummoisempia vaatimuksia. Peruspilkkiluotain näyttää niin pilkin kuin kuhatkin myös syvemmässä vedessä.

Kuhan pilkkikausi kestää niin kauan kuin jäitä riittää.

Kalastustekniikka ja paikat

Tavalliset pilkkijän saaliskuhat liikkuvat pohjan tuntumassa. Isot yksilöt uivat talvellakin välivedessä, mutta niiden kalastaminen on haastava laji. Pilkintä siis keskitetään pohjan tuntumaan. Pilkkiä uitetaan noin puoli metriä pohjan yläpuolella. Kun kalastajalla on luotain käytössään, saalistajan ilmestyminen näytölle tarkoittaa kaikkien äkkinäisten ja isojen uittoliikkeiden lopettamista. Niillä on tehokas karkottava vaikutus. Kalastajan tulee sen sijaan lähteä nostamaan viehettä hitaasti väristäen. Yleensä tämä on liike, joka saa kuhan iskemään.

Kuhan pilkinnässä hyvä perussääntö on uittaa pilkkiä 30-50 cm pohjan yläpuolella. Perusuitto saa olla hyvin pientä. Pystypilkin kanssa 5-10 cm nypytys on hyvä lähtökohta. Uudella reiällä voi alkuun tehdä muutaman pidemmän houkutusvedon, mutta sen jälkeen tyydytään pienen pomputukseen. Sama tekniikka pätee hyvin pitkälle jigipilkintään.

Ensimmäinen asia on kuitenkin oikean kalastusalueen löytäminen. Kuhaa ei talviaikaan yleensä tapaa jyrkistä penkoista. Sen sijaan alueilla, joissa penkka muuttuu lähes tasaiseksi, on syytä kokeilla onneaan. Kuha viihtyy kovilla pohjilla. Mutapohjaa se ei arvosta. Myös kova savi pohja on hyvä. Samoin on laita sora- ja kivikkopohjien kohdalla.

Järvien välillä on isoja eroja kuhien oleskelualueiden suhteen. Kirkkaahkoissa vesissä, joissa happea riittää kuhat tavoittaa yleensä alku- ja keskitalven ajan syvänteistä. Kevättä kohti kalat jättävät syvänteet ja suuntaavat hieman matalampaan.

Sameammissa vesissä kuhat voi talvella löytää selvästi matalammasta. Joissakin järvissä syvänteet ovat tyhjiä ja kuhien löytämiseksi avantoja on porattava selvästi matalampaan. Sama pätee myös monilla merenlahdilla.

Viime vuosina yhä useampi kuhanpilkkijä on raportoinut hämärän hetkiin ajoittuvista syöntijaksoista. Erityisesti keväällä tämä tuntuu pitävän paikkansa. Luotainta käyttävä pilkkijä on tässäkin etulyöntiasemassa. Jos kaiussa näkyy toistuvasti pilkillä vierailevia kuhia, voi alueelle olla syytä palata hieman ennen hämärän laskeutumista. Yleensä iltasyönti on lyhyt, mutta kiivas.

Kirjoittaja Jari Rannisto on harrastanut kalastusta pikkupojasta asti. Suurimmat mielenkiinnon kohteet ovat vetouistelu, jigikalastus, venekalastus, ahvenen ja kuhan kalastus kaikilla tekniikoilla ympäri vuoden. Kalastus- ja venetoimittajan töitä hän on tehnyt freelancerina yli 30 vuotta ja satojen lehtijuttujen lisäksi kirjoittanut 5 kalastuskirjaa.