Kuha on yksi suurimmat muutokset kokenut kalastuskohde. Vielä 1980-luvulla kuhan kalastaminen tarkoitti lähes täysin vetouistelua. Vetouistelukin keskittyi pääsääntöisesti kesäkuun rauhoitusta seuranneisiin pariin kesäkuukauteen. Erilaiset jigikalastustekniikat ovat muuttaneet kuvion täysin ja kuhaa pyydetään käytännössä läpi koko vuoden. Innokkaimmat jigaavat sulissa virtapaikoissa jopa talvikuukausina.

Kuha elää Suomessa levinneisyysalueensa pohjoislaidalla. Käytännössä kuhavesiä on tarjolla suunnilleen napapiirille asti. Kuha on ollut jo pidempään suosittu istutuskala. Osa aivan pohjoisimmista kuhakannoista onkin puhtaasti istutusten varassa. Etelämpänä kuha on saatu istutuksilla kotiutettua moniin uusiin järviin ja toisten järvien heikkoa kuhakantaa on pystytty vahvistamaan. Runsaat istutukset ovat paikoin myös johtaneet ylitiheisiin kantoihin. Aivan kirkkaimmat ja karuimmat vesistöt ja pienet lammet ovat nykyään lähes ainoita paikkoja, joissa kuhaan ei törmää lainkaan.  Rannikoillamme kuha on levittäytynyt koko alueelle aina Ouluun saakka. Vahvimmat kannat löytyvät Suomenlahdelta ja Saaristomereltä. Erityisen hyviä ovat isot lahtialueet varsinkin, jos niihin laskee jokia.

Kuhankalastuksen sesongit

Kuhan jigaajan kausi alkaa jäiden sulamisen myötä. Kylmässä vedessä kuha ei ole erityisen aktiivinen vaan jigi on tarjoiltava hitaasti. Vesien lämmetessä kuhien aktiivisuuskin nousee ja ne syövät kohtuullisen hanakasti kudun allakin. Jonkin aikaa ennen kutua kuhat alkavat kasautua kutupaikoille.

Kuhan kutu ajoittuu loppukevääseen. Ohjaava tekijä on veden lämpötila. 12-14 ˚C mainitaan kirjallisuudessa kudun käynnistäväksi veden lämpötilaksi. Kuhan kutualueet vaihtelevat paikasta toiseen. Joissakin vesistöissä kutu tapahtuu hyvin matalassa, jolloin kriittinen lämpötila saavutetaan aikaisemmin.

Heti kudun tapahduttua naaraat, jotka ovat yleensä populaation isoimpia yksilöitä suuntaavat syvempään veteen. Uroskuhat jäävät muutamaksi viikoksi kutualueelle käyttäytyen varsin aggressiivisesti. Ne purevat vihaisesti kalastajankin tarjoamiin vieheisiin, vaikka eivät yritäkään syödä.

Kutupaikoilta poistumisen jälkeen vuorossa on kuhakauden yksi intensiivisimmissä tankkausjaksoissa. Lämmennyt vesi yhdessä kutuajan ruokailutauon kanssa on virittänyt iskuhalut kohdilleen. Kuhat tavoittaa tähän aikaan kutupaikkojen ulkopuolelta penkoista pieninä parvina. Isommat yksilöt liikkuvat välivedessä syvemmän veden alueilla yksin tai muutaman kalan ryppäinä.

Vesien lämmetessä yhä isompi osa kuhista siirtyy selkävesille. Heittojigaaminen pohjan tuntumasta onnistuu edelleen. Karikot, jyrkemmät penkat ja selkämatalien reunat tarjoavat kokeilemisen arvoisia paikkoja. Hämärän ja pimeän aikana kuhat nousevat saalistamaan ylemmäs vesikerroksessa. Yön pimeimpinä tunteina kalat voivat olla aivan pintakalvossakin. Jigin uittaminen pohjassa on silloin tuloksetonta.

Kuhan käytös ja olinpaikat jatkuvat hyvin samankaltaisina alkusyksyyn asti. Iso muutos tapahtuu kylmenevien öiden myötä. Vesistöjen lämpökerrostuminen alkaa tasoittua ja kuhat tavoittaa yhä useammin pohjasta penkkojen reunoista. Vaikka talveen ja loppusyksyynkin on matkaa vielä runsaasti kuhat aloittavat tankkaamisen. Käsillä onkin jigaajan kannalta kauden toiseksi paras sesonki.

Kuhan ottihalukkuus hiipuu pikkuhiljaa talven tuloa kohti. Vesistön tuntemus ja hidas uitto antavat kuitenkin saalista edelleenkin. Isommat yksilöt uivat hieman yllättäen vielä tähänkin aikaan vuodesta usein välivedessä. Myös pienemmät yksilöt nousevat usein hämärissä ja pimeässä irti pohjasta saalistamaan pikkukaloja.

Kalastusluvat ja -rajoitukset

Monissa vesistöissä on rauhoitettu kutualueita tai tehty ajallisia rauhoituksia kuhan kalastukseen kannan suojelemiseksi. Kalastajan kannalta on oleellista selvittää myös kuhan alamitta. Kalastuslain määräämä alamitta on 42 cm, mutta monissa vesistöissä on päädytty korkeampaan alamittaan. 45 cm on varsin yleinen, mutta joissakin järvissä se on jopa 50 cm. Kalastajan onkin selvitettävä niin rauhoitusajat kuin alamitatkin uusille vesilleen suunnatessaan. Osakaskunnat ja kalatalousalueet osaavat neuvoa tässä. Verkosta rajoituksista löytyy tietoa esimerkiksi seuraavilta sivuilta https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/  ja https://www.kalastusrajoitus.fi. Jigikalastukseen riittää tavallisissa kohteissa kalastonhoitomaksu.

Kuhan jigauspaikkatyypit

Kylmän veden aikana sekä alkukeväästä että loppusyksystä kuhat tapaa yleensä syvemmältä ja tasaisemmilta pohjilta. Kuha suosii kovia pohjia. Kovat savipohjat ja kivikkopohjat ovat sen ykkösvalintoja. Pehmeät mutapohjat voi yleensä ohittaa pikaisesti.

Lämpimämmän veden aikana erilaiset penkan reunat, selkämatalikkojen reunat, virtaavat salmet, hitaasti virtaavat joet ja koskialueiden loppuliu`ut ja suvannot ovat kuhan suosiossa. Yhteisiä tekijöitä ovat kohtalaisen lämmin, mielellään hapekas vesi ja runsaasti tarjolla olevaa ravintoa. Veden paikallinen sameneminen esimerkiksi tuulen vaikutuksesta ei säikäytä kuhaa. Samentunut vesi tarjoaa sille usein hyvät saalistusmahdollisuudet. Syystulvien kuravelliksi muuttamat lahtivedet sen sijaan yleensä sulkevat kuhien suut.

Isot kuhat tavoittaa yleensä välivedestä. Varmimpia alueita ovat syvän veden äärellä löytyvät penkkojen edustat. Usein järven isoimpien syvänteiden reunat ovat paras aloituspaikka kalojen etsintään.

Koska kuha suosii sekä lämmintä että sameaa vettä, tuulen puoleiset reunat ovat paras paikka aloittaa kalojen etsintä. Kaikuluotain paljastaa yleensä varsin nopeasti onko alueella kuparikylkiä ja missä syvyydessä pääosa niistä ui kunakin päivänä. Tavallisella 2D-luotaimella etsintä käy helposti. Viistoluotain nopeuttaa kalojen löytymistä, mutta vähintään yhtä tärkeä sen tuoma etu on pohjanlaadun parempi tulkinta. Kivikot ja kovemmat pohjan alueet erottuvat jopa kymmeniä metrejä veneen sivuilta kirkkaampana pohjana. Liveluotain taas on kuin tehty kohtuullisen hitaasti liikkuvien kuhien seurailuun erityisesti välivedessä.

Jigausvälineet kuhalle

Kuhan kovan luisevan suun takia vavan tulee olla selvästi jämäkämpi kuin ahvenelle tarkoitettu. Jigivavan pituus on yleensä 1,9 – 2,3 metriä, mutta tätäkin pidempiä vapoja käytetään. Erityisesti rannalta kalastettaessa pitkän vavan kasvattamat heittopituudet ovat arvossaan. Vavan pidentäminen kuitenkin heikentää tuntumaa. Kelan ja vavan yhdistelmästä tulee myös helposti kärkipainoinen, mikä tekee kalastamisesta raskaampaa.

Vapa saa olla selvästi kärkitoiminen tai toisilla termeillä toiminnaltaan nopea (fast). Useimmiten hyvin nopealle (xfast) aihiolle ei ole tarvetta. Heittopainot alkavat 5 g ja yläpäässä on tavallisessa jigauksessa 25 – 35 g. On syytä huomata, että jigipään lisäksi isommat kuhajigit painavat helposti 10 – 15 g. Hyvä vapa kuhan pohjalinja- eli perinteiseen kuhanjigaukseen on Kalastajan Kanavan Kössi -jigivapa.

Pystyjigauksessa vavan heitto-ominaisuuksilla ei ole väliä ja yleensä vavat ovat huomattavasti jämäkämpiä johtuen osittain siitä, että niitä käytetään keskityttäessä isompien yksilöiden etsimiseen. Erityisesti täsmäpystyjigauksen välineet saavat olla jykevät. Usein käytettävät jigipäät ovat painoltaan 30 – 50 g ja isojen kuhien tartuttaminen ei tahdo onnistua, jos yrittää kevyellä vavalla.

Täsmäheittämällä tarjotaan jigejä yleensä kevyemmillä painopäillä, koska silloin niitä voidaan uittaa hitaammin. Isojen kuhien tartuttaminen vaati kuitenkin voimaa ja usein samaa kalustoa käytetään myös hauille, jolloin jigien koko kasvaa helposti merkittävästi.

Tavallisessa heittojigauksessa ja dropshot kalastuksessa haspeli on suositumpi kelatyyppi. Hyrräkelojen suosio on kuitenkin selvässä nousussa. Kelat saavat olla pienemmästä päästä, mutta kalastettaessa pidemmillä vavoilla ja raskaammilla vieheillä valinta voi kohdistua hieman isompiin malleihin. 1000-sarjan haspelit riittävät tavalliseen kalastukseen, mutta monet uudet kelat tarjoavat vielä 2000 – 2500 koossa jigaukseen alle 200 g painoisina hyvin sopivia malleja. Hyrräkeloissa matalaprofiilimallit, joihin sopii noin 150 m 0,15 mm siimaa, ovat oikea kokoluokka. Yleensä nämä ovat sarjojensa pienimpiä malleja.

Kuhan jigauksessa kuitusiima on välttämättömyys. Sen venymättömyys mahdollistaa tuntuman jigiin ja riittävän voiman tartutuksessa. 45 – 55 cm peruskuhien jigaaminen onnistuu 0,10 mm vahvuisella kuidulla, mutta monet suosivat hieman paksumpia siimoja erityisesti, jos on mahdollisuus isompiin yksilöihin. 0,12 – 0,15 mm on paljon käytetty paksuusalue. Jos kalastetaan pääsääntöisesti isompia kuhia 0,15 mm on hyvä valinta. Täsmäkalastuksessa voidaan käyttää vielä tätäkin paksumpaa kuitusiimaa.

Kuhan hampaat ovat näyttävän näköiset, mutta kuitusiimalle niistä ei ole yleensä varaa. Teräsperuketta ei tarvitakaan, mutta puolen metrin pätkä Ø 0,30 – 0,45 mm fluorihiilisiimaa on hyvä varmistus pohjakivien varalta. Jos vesistössä on runsaasti haukia tai niitä tavoitellaan aktiivisesti kuhan pyynnin ohella, kestävämpi perukemateriaali on perusteltu. Hauen hampaita kestävät pehmeät perukelangat ovat hyvä valinta.

Näiden lisäksi matkaan on syytä varata mitta tai mittalauta, pihdit koukkujen irrottamiseen, viila tai kovasin koukkujen teroittamiseen sekä siimasakset.

Kuhajigit ja niiden valinta

Kuhan pyynnissä käytetään yleensä 9 – 25 cm mittaisia jigejä. Tavallisessa heittojigauksessa suurin osa kalastuksesta tapahtuu 9 – 15 cm mittaisilla jigeillä. Isompien yksilöiden täsmäkalastuksessa taas haarukan yläpäässä olevat mallit ovat perusteltuja. Lisäkoukkua ei yleensä tarvita, koska kuha iskee jigissä etupäähän.

Kuhan jigauksessa kaikki pyrstömallit ovat käytössä. Lapiopyrstöiset mallit ovat heittokalastuksessa suosituimpia. Täsmäkalastuksessa v-pyrstöisiä malleja käytetään eniten. Pienempikokoisina ne ovat ajoittain erittäin toimivia sekä dropshot-tekniikalla että heitettyinä jigipäähän pujotettuina.

Sirppipyrstöiset mallit ovat menettäneet suosiotaan, mutta herkkäuintisina ne toimivat erityisesti huonolla syönnillä ja kylmässä vedessä.

Pääosa hyvistä kuhajigeistä on profiililtaan varsin matalia. Kuhan ruokalistalla kärkipäähän kuuluvat salakka ja kuore ovat muotonsa puolesta hyviä lähtökohtia. Joissakin järvissä pienet lahnat ja pasurit ovat merkittävässä roolissa kuhan ravintokohteina. Näillä vesillä korkearunkoiset shad-mallit toimivat yleensä erittäin hyvin.

Tuoreimpana tulokkaana jigimarkkinoilla ovat realistiset jigit eli pasurin, särjen ja ahvenen ulkonäköä imitoivat vieheet. Lisäksi varsin mielenkiintoista lisää tuovat kelluvat jigit. Näiden jigien osalta vain paino päätyy pohjaan, jigin jäädessä elämään veden mukana.

Kuhajigien ottavimmat alkukauden värit ovat yleensä kirkkaita fluoresoivia sävyjä. Keltaiset, keltavihreät ja pinkin sävyiset ovat hyviä valintoja. Veden värillä on kuitenkin iso merkitys. Mitä kirkkaampi vesi sitä enemmän värivalikoimaa kannattaa siirtää luonnollisempiin sävyihin. Tumma selkä vaaleilla tai hileillä kyllästetyillä kyljillä ja oranssilla vatsalla on takuu varma valinta. Satunnaisesti vaaleanpunainen/pinkki ja pinkki-valkoinen toimivat myös aivan jääkylmässä vedessä.

Kesällä sävyt ovat yleensä hieman lähempänä luonnollisia sävyjä. Huonolla syönnillä erityisesti läpikuultavat rungot toimivat hyvin. Syksyä kohti sävyt tummuvat, mutta kirkkaat sävyt ovat aina yllätysvalmiita kortteja. Pinkki ja violetti ovat syksyllä aina kokeilemisen arvoisia. Kuha voi olla hyvin valikoiva sävyjen suhteen ja silloin on vain pyöritettävä vaihtorulettia ottavan sävyn löytämiseksi. Veden väristä johtuvat järvikohtaiset vaihtelut ovat niin suuria, että kalastuspaikan vaihtuminen naapurijärvelle voi muuttaa koko kuhille kelpaavan väripaletin.

Kalastustekniikasta riippumatta kuha suosii ahventa hitaampaa ja vähäeleisempää uittoa. Kalojen koon kasvaessa asia vain korostuu. Hidas uitto tulee esiin myös jigipään koon valinnassa. Kevyet jigipäät ovat valttia heittojigauksessa erityisesti kylmässä vedessä ja huonolla syönnillä. Jigipään painona 1 – 2 g kalastussyvyyden metriä kohti on hyvä lähtökohta.

Kuhan jigauksessa vavan pitäminen siiman suuntaisena korostuu. Kuhan kovan ja luisen kidan takia terävä vastanykäys tarvitaan tartuttamiseen. Koukkukoko saa olla ahvenen jigausta isompi. 3/0 – 4/0 on yleensä hyvä.

Kuhanjigaustekniikat

Lyijypäähän pujotetun jigin heittäminen on edelleen suosituin kuhan jigaustekniikka. ns. pohjalinjajigaus. Pohjan tuntumasta kalastettaessa myös dropshot on tehokas tapa. Heiton aluksi jigin annetaan painua pohjaan ja sen jälkeen sitä tuodaan 1-3 kammen kierrosta kerrallaan venettä kohti. Kelaustauon aikana jigin annetaan aina painua pohjaan. Kuha iskee jigiin lähes poikkeuksetta vajotusten aikana.

Keski-Euroopasta meille rantautunut pystyjigaus on tehokas erikoistekniikaa kuhan kalastukseen. Se voidaan jakaa kahteen erityyppiseen tapaan. Pohjalinjassa tapahtuva jatkuvasti liikkuvasta veneestä tapahtuva jigaaminen ja täsmäkalastus, jossa jigiä tarjotaan yksitäiselle kaikuluotaimella paikannetulle kalalle. Tavallisessa pystyjigauksessa jigiä uitetaan raskaalla jigipäällä pohjan tuntumassa ylös alas nostellen. Jigin uintikuvio on hyvin samanlainen kuin heittojigauksessa. Sopiva veneen nopeus on noin 0,5 – 1 km/h.

Täsmävertikaalijigauksessa ja -heittojigauksessa jigiä tarjotaan yleensä välivedestä paikannetulle kuhalle hyvin hitaasti uittamalla.

Vene-elektroniikan rooli kuhan jigauksessa

Kuha on kovapintaisena kalana helppo kala paikallistaa tavallisella kaikuluotaimella. Erityisesti pohjan tuntumassa liikkuvat alle 60 cm kalat löytyvät helposti ajelemalla ottialueiden tuntumassa. Näytöstä on helppo huomata pääosan kuhista suosivan usein varsin kapeata 1 – 2 metrin syvyysaluetta. Pyynti kannattaa silloin keskittää tälle syvyysalueelle.

Viistoluotaimet tarjoavat käyttäjälleen 2D-luotaimia paremmat mahdollisuudet paikantaa pohjan muotoja, pohjan laadun vaihteluita sekä kivikoita. Myös kuhat erottuvat viistoluotaimen näkymässä hyvin pienen harjoittelun jälkeen.

Täsmäkalastus onnistuu viistoluotaimenkin avulla, mutta uudet livetekniikkaa hyödyntävät laitteet ovat nostaneet välivedessä tapahtuvan täsmäkalastukseen kokonaan uudelle tasolle.

Navigaattorit karttakortteineen helpottavat kalastukseen sopivien alueiden hahmottamista. Myös löydetyt ottipaikat on helppo tallentaa muistiin.

Muiden kalojen tapaan kuhat suosivat vuodesta toiseen samoja ottipaikkoja. Elektroniikka ei olekaan välttämätön osa kuhan jigausta, mutta helpottaa sitä merkittävästi. Navigaattorit ja kartat tekevät myös vesillä liikkumisesta turvallisempaa.

Katso lisää täältä: Jigikalassa Kallen kanssa: Kuhan heittojigaus, Kuhan jigauksen perusteet sekä Alkukevään kuhan jigaus