Pintaa syvemmälle kelluvilla jigeillä
OSA1 – Kelluvien jigien tausta ja teoria
Toimittaja Jari Rannisto
Kelluvat jigit ovat tulleet ryminällä markkinoille. Muutamassa vuodessa ned-tekniikan nimi on tullut tutuksi ainakin aktiivisimmille kalastuksen harrastajille. Aiemmin rapakon tällä puolella sitä ei tuntenut käytännössä kukaan. Meidän vesillemme uutuudet ovat tulleet tuttua reittiä naapurimaan kautta.
Ned-tekniikan oudon nimen takana on Ned Kehde. Hän oli mukana kehittämässä tekniikkaa 2000-luvun puolivälissä oikeastaan vahingossa. Bassin kalastuksessa ned-tekniikasta on tullut menestys. Siitä huolimatta kesti lähes 15 vuotta ennen kuin se levisi laajemmin Eurooppaan ahvenenkalastukseen.
Ned-tekniikka
Kelluvia jigejä voidaan uittaa monilla erilaisilla päillä. Vasemman ylänurkan ned-head ei ole välttämätön.
Ned-tekniikassa käytetään kevyttä jigipäätä ja kelluvaa suoraa jigiä. Pohjaan pudottuaan jigi jää seisomaan pystyyn. Jigi päineen ei suinkaan jämähdä paikoilleen kuin tatti vaan yleensä jigi keinahtaa hitaasti pystyyn ja saattaa vielä heilahdella virtauksen tai muun veden liikkeen voimasta. Varovaisella vavan kärjen väristyksellä jigi saadaan vielä värisemään käytännössä paikallaan.
Ned-tekniikka perustuu tähän kalastustekniikkaan suunniteltuihin jigipäihin ja kelluviin jigeihin. Alkuperäisessä tekniikassa käytettiin suoria tukevia lyhyehköjä matojigejä, joita on syystäkin Suomessa kutsuttu yleistäen pökäleiksi. Ned-jigipäitä kutsutaan myös herkkusienipäiksi (mushroom head, engl.) muotonsa takia. Oleellista on kuitenkin, että kelluva jigi jaksaa nostaa itsensä pystyasentoon ja jigipään muoto sallii helpon heilahtelun. Tämä lienee päällimmäinen syy, miksi tekniikassa ei käytetä perinteistä stand up-jigipäätä.
Katsoin YouTubesta Ned Kehden haastattelun muutaman vuoden takaa, jossa hän sanoi käyttävänsä eniten hyvin kevyitä 2–3 g jigipäitä, vaikka niiden kanssa ei enää saa tuntumaa vieheeseen. Perusteluun on paha väittää vastaan, koska se kuului ytimekkäästi: ”Mitä parempi tuntuma, sitä vähemmän saalista.”
Ned-tekniikkakin kulkee jatkuvassa kehityksen pyörässä. Suorien matojen lisäksi on alettu kokeilla rapujigejä, tuubijigejä erilaisia näköisjigejä (creature baits) ja jopa kalajigejä. Ainoa yhdistävä tekijä on kelluvuus. Euroopan puolella jigipäätä on korvattu cheburashkalla ja jigivalmistaja Zmanin paketissa Ned-tekniikkaa oli modifioitu jo liukupainolla kalastukseenkin. Myös dropshotissa kelluvat jigit ovat näyttäneet toimivuutensa.
Kelluvasta materiaalista jigit
Kelluvia jigejä on ollut tarjolla jo pitkään. Valmistuksen kannalta mahdollisuuksia on useampiakin. Perinteisiin valumateriaaleihin voidaan sekoittaa keventeitä, jotka tekevät valmiista jigeistä kelluvia. Toinen tapa on tehdä ontto jigi, jonka sisällä on ilmatasku. Näitäkin on valmistettu jo pitkään lähinnä kalajigeinä.
Kolmas vaihtoehto on materiaalin valinta. Meillä Daiwan BaitJunkie-jigeistä tutuiksi tullut Elastomax on yksi kauppanimi tälle erittäin kevyelle ja kestävälle materiaalille. ZMan markkinoi kelluvien jigiensä materiaalia Elaztech-nimellä. Kelluvasta hyvin venyvästä materiaalista käytetään myös merkintöjä TPR (thermo plastic rubber engl.) tai TPE (thermo plastic elastomer engl.). Käytännössä kyse on lähes samasta materiaalista, joka kalastajan näkövinkkelistä on voimakkaasti kelluvaa nousten sopivalla rigauksella paikalla ollessaan pystyasentoon.
Valtaosa kelluvista jigeistä on todella venyvää ja kestävää materiaalia.
Materiaali on myös erittäin taipuisaa, pehmeää sekä venyvää, mitkä tekevät siitä valmistetut jigit eloisan oloisiksi. Taipuisuuden merkitystä ei myöskään usein arvosteta tarpeeksi vieheiden kalastavuuden näkökulmasta. Helposti taipuva viehe häviää kalan suuhun pienellä imaisulla. Jäykkä ja tönkkö viehe törmää kalan suupieliin. Varsinkin isompi ja varovaisempi kala hylkää vieheen tässä vaiheessa herkästi.
Rigaukset kelluville jigeille
Cheburaskassa koukku pääsee liikkumaan suhteessa painoon.
Ned-päät ovat tietysti yksi lähes itsestään selvä valinta kelluvien jigien kanssa. Myös jo aiemmin mainitut cheburashkat tai vastaavat jigipäät, joissa koukku pääsee vapaasti liikkumaan ovat sopivia kelluville rungoille. Jos pakissa ei ole ned-päitä, stand up nupeillakin pääsee hyvin alkuun.
Carolina-rigauksessa on käytetty kauan kelluvia helmiä. Kelluvien jigien kanssa niitä ei enää tarvita
Kaikki edellä mainitut perustuvat samaan perustekniikkaan: jigipään annetaan painua pohjaan ja itse jigi nousee kelluvana pystyasentoon. Tämä on kuitenkin vain yksi kelluvien jigien käyttötapa vaikkakin ehkä tällä hetkellä se eniten esillä oleva. Kelluvat jigit sopivat myös Carolina-rigaukseen, jossa jigi koukkuineen nousee irti pohjasta. Tätä tekniikkaa varten on valmistettu ja myyty erillisiä pieniä kohoja tai kellukkeita, joilla uppoava pyrstö on saatu nousemaan irti pohjasta. Kelluvilla jigeillä päästään samaan lopputulokseen ilmaan lisätarvikkeita.
Tätä offset-koukutettua kelluvaa jigiä on käytetty dropshotissa menestyksellä isommalle ahvenelle ja kuhalle.
Kelluvia jigejä käytetään myös dropshot-tekniikalla. Silloin jigi ei koukun painamana vajoa pohjaan, vaan jää koukun ja painon välisen matkan päähän kellumaan. Siinä se on todella herkkä vavan ravisteluille ja veden virtauksille.
Kelluvia jigejä käytetään maailmalla myös pintaviehekalastuksessa. Yksi- tai kolmihaarakoukkuun rigattuna kelluva jigi pysyy taatusti pinnalla. Jos kalastetaan runsaan kasvuston seassa, offset-koukku on parempi valinta, koska viehe kiipeää silloin helpommin vesikasvien läpi tarttumatta niihin.
Vältä ektoplasma ja tarkkana rigatessa
Lopuksi vielä pari vinkkiä Elastomaxille ja muille vastaaville kelluville jigimateriaaleille. Säilytä näitä jigejä joko omissa rasioissaan tai vaikkapa alkuperäispakkauksissa. Perinteisten jigien sekoittaminen kelluvien kera johtaa yhteen sulaneeseen klimppiin, josta ei kalavesillä ole käyttöä.
Kelluvat jigimateriaalit ovat aavistuksen hankalia pujotettavia jigipäähän. Ne eivät yksinkertaisesti pysy hirveän hyvin paikoillaan. Monet käyttävät pikaliimaa, jonka avulla esimerkiksi Elastomax voidaan kiinnittää sekä jigipäähän että pelkkään koukkuun. Tällä tavalla pidennetään vieheen käyttöikää ja varmistetaan myös, että kaikki on kunnossa juuri silloin, kun unelmien raitapaita tuijottaa muutaman kymmenen sentin päästä tarjousta.
Elastomax on venyvä ja kestävä materiaali. Pyrstön saa lukittua kiinni jigipäähän liiman lisäksi pienellä kaistaleella runkoa.
Useimpiin jigipäihin Elastomax-, Elaztech- tai muu TPR/TPE-materiaalista valmistettu jigi voidaan kiinnittää myös toisella tavalla, joka perustuu materiaalin runsaaseen venymiseen. Ensimmäiseksi jigirunko pujotetaan paikoilleen jigipäähän. Sen jälkeen toisella koukulla tai vastaavalla otetaan pieni kaistale jigirunkoa jigipään koukun silmän puolelta ja venytetään silmän yli. Tämä yksinkertainen toimenpide lukitsee jigipyrstön tehokkaasti paikoilleen. Apuna käytettävästä koukusta on syytä puristaa väkänen pois. Tämä toimenpide helpottaa apukoukun pois ottamista sen jälkeen, kun kaistale on venytetty koukun silmän yli.
Pyöreänkin pään kanssa kelluva jigi asettuu yleensä pystyasentoon.
Ned-tekniikan yhteydessä puhutaan yleensä myös erikoispäistä. Nopea testi tavallisilla pyöreillä jigipäillä ja Daiwan BaitJunkie pyrstöillä osoitti, että tämäkin yhdistelmä jää pohjaan pystyasentoon lähes joka kerta. Alkuun pääsee siis varsin pienillä investoinneilla. Kelluvia jigejä voi myös käyttää täysin samalla lailla kuin muitakin pehmytvieheitä jigipäässä tai vaikkapa pilkkijigipäässä. Katso millaisen ahvenen Kalastajan Kanavan Jyri sai kelluvalla jigillä pilkiltä.
Mitä seuraavaksi?
Muutamia kelluvia jigejä kevään testikalastuksiin.
Avovesikauden alussa ohjelmassani on tiukka testirupeama, jossa koekaniinin osaa hoitavat yksinomaan kelluvat jigit. Tavoitteena on yksinkertaisesti oppia vielä lisää kelluvista jigeistä ja niiden käyttötavoista ja jakaa Kalastajan Kanavalla ideoita siitä, mikä toimi ja mikä ei. Luonnollisesti tavoite on yrittää ymmärtää, mikä osumien ja hutien takana.
Kelluvat jigit ovat tulleet jäädäkseen ja esimerkiksi ruotsalaisen PerchPro-sarjan kautta tulleet opetukset ovat varsin selkeitä. Varsinkin iso ahven on oikukas ja kelluvilla jigeillä on mahdollisuus tarjoilla viehe tavalla, jota nämä aremmat yksilöt eivät kaihda.
Toimittaja Jari Rannisto on harrastanut kalastusta pikkupojasta asti. Suurimmat mielenkiinnon kohteet ovat vetouistelu, jigikalastus, venekalastus, ahvenen ja kuhan kalastus kaikilla tekniikoilla ympäri vuoden. Kalastus- ja venetoimittajan töitä hän on tehnyt freelancerina yli 30 vuotta ja satojen lehtijuttujen lisäksi kirjoittanut 5 kalastuskirjaa.
