Täplärapu

Täplärapu – Pacifastacus leniusculus, signal crayfish (englanti), signalkräfta (ruotsi)

Toimittaja Anne-Maarit Sepling

Täplärapu on nykyään valtaapitävä vesistöjemme rapulaji. Se on erittäin maukas äyriäinen ja kaupalliselle kalastukselle alueellisesti varsin merkittävä. Täplärapu on vieraslaji, jota istutettiin systemaattisesti Suomeen vasta 1980-luvulta lähtien. Nykyään sen istuttaminen on kiellettyä. Koska rapu on myös monen loppukesän suurta herkkua ja pyydettävissä kohtuu helposti kotikonstein, on lajiin hyvä tutustua tarkemmin. Vaikka ravut eivät ole kaloja, esittelemme tämän äyriäisen Viikon kalan nimissä sen ollessa juuri nyt sesongissa.

Suomalaiset jokirapukannat romahtivat rapuruton ja teollistumisen aiheuttamien ympäristömuutosten seurauksena 1900-luvun alussa. Rapuruton rapuhävikin vastakeinoksi ryhdyttiin istuttamaan vesistöihin pohjoisamerikkalaista täplärapua 1960-luvulta alkaen. Tuloksia istutuksista saatiin vasta 1990-luvun alussa, jolloin täplärapukannat vasta vahvistuivat. Samoihin rapumääriin ei ole enää koskaan päästy kuin vuosisadan alussa. 1900-luvun vaihteessa jokirapua pyydettiin lähes 20 miljoonaa kappaletta, josta suuri osa vietiin ulkomaille. Vuonna 2020 Suomessa pyydettiin noin 3,4 miljoonaa täplärapua ja 200 000 jokirapua (sis. kaupallinen kalastus ja vapaa-ajankalastus).

Tuntomerkit

Vieraslaji täplärapu on kotimaisen jokiravun näköinen, mutta sillä on jokirapua suhteellisesti isommat sekä pulleammat sakset. Täplä on väritykseltään useinmiten  vaaleamman rusehtava, satunnaisesti sinertävään tai vihreään sävyttävä. Jokirapu on yleisimmin tumman ruskea, jopa mustaan sävyttävä.

Tärkein erottava tekijä ravuilla on saksien juuressa oleva täpläravun täplä ja jokiravulla jo poikasena kyljessä oleva terävä piikki. Saksien alapinta on yleensä täpläravulla kirkkaan punainen, mutta sinisen ja turkoosin sävyjä saattaa myös löytyä. Jokiravulla saksen alapuoli  on likaisen tumman, ruskean punainen. Täpläravun kuori on sileä, nuorilla yksilöillä jopa liukkaan tuntuinen. Jokiravun kuori on  karhean oloinen, nystyjen peittämä. Ravun väritys ja saksien koko vaihtelee eri vesistöjen ja yksilöiden välillä paljonkin.

Suurimmat pyydetyt täläravut voivat olla noin 20 cm mittaisia, mutta yli 15 cm yksilöitä saadaan vain harvoin. Täpläravut kasvavat luonnonvesissä yleensä 12–14 sentin mittaan. Nykyinen Suomen ennätys on 18,7 senttiä.

Lisääntyminen ja kasvu

Täplärapu kasvaa nopeammin kuin jokirapu ja voi saavuttaa sukukypsyyden jopa 2-3 vuoden iässä, jopa kotoperäistä lajitoveriaan noin vuotta aiemmin. Täplärapu on myös agressiivisempi kuin lajikumppaninsa. Samoissa vesissä eläessään se valtaa parhaat asuin- ja ruokailualueet.

Rapujen parittelu on syksyllä vesien viiletessä noin +10°C:seen. Mätimunat kiinnittyvät naaraan pyrstöjalkoihin pyrstön alle ja tämän jälkeen rapu hautoo munia yhdeksän kuukautta. Täplärapunaaras tuottaa 100–200 poikasta, iso täplärapunaaras jopa 600. Poikaset kuoriutuvat yleensä kesäkuun aikana. Liian tiheässä kannassa täpläravun kasvu hidastuu ja suurten rapujen osuus vähenee. Täplärapu voi elää jopa 20-vuotiaaksi.

Ravulla on erikoinen kasvutapa, sillä se kasvaa pyrähdyksin kuorenvaihtojen kautta. Kuorenvaihdossa ravun paino nousee jopa 20–30 % kerrallaan. Kun ravun kuori on liian pieni, se valmistautuu kuorenvaihtoon ottamalla talteen vanhan kuoren kalkin, siirtäen sen ravunkiviin ja kasvattaa uuden pehmeän kuoren vanhan alle. Kun uusi kuori on valmis, se ottaa vettä sisäänsä ja pullistaen itsensä halkaisee vanhan kuoren.

Rapu on varsin kaikkiruokainen. Se syö tuoreita vesikasvin lehtiä, juuria, toukkia, kotiloita, simpukoita, harvasukasmatoja ja juotikkaita. Lisäksi se syö myös kuortaan vaihtavia lajikumppaneitaan sekä löytämänsä vahingoittuneet tai sairaat ja kuolleet kalat.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Ravuilla ei ole lakisääteistä alamittaa, mutta rapujen pyyntiä rajoitetaan ajallisella rauhoituksella. Ravustaminen on sallittua 21.7. klo 12 –30.10. ajalla ja muuten ravut ovat rauhoitettu kotimaassa.

Ravustus edellyttää kalastonhoitomaksun maksamista 18-69 -vuotiaana (ellei ole täyttänyt 65 vuotta ennen 31.12.2023) ja sen lisäksi vesistökohtaista rapu- tai mertalupaa pyytäjän iästä riippumatta.

Älä levitä rapuruttoa

Täplärapu ja sen levittämä rapurutto on listattu EU:n vieraslajiasetuksessa haitallisten vieraslajien listalle. Tämän takia täpläravun viljely ja istuttaminen mihin tahansa vesistöön on kiellettyjä. Täpläravun pyyntiä, kauppaa ja rapujen käyttöä ravinnoksi voidaan kuitenkin siihen liittyvien hyötyjen vuoksi jatkaa. Täplärapustrategiassa lajia suositellaankin pyydettäväksi osana jokirapukantojen vahvistamista.

Valitettavasti luvattomia istutuksia tehdään yhä nykyisen täplärapualueen ulkopuolelle ja täplärapu sekä sen kantama rapurutto etenee hitaasti kohti ravun pohjoisen levinneisyyden rajaa, napapiiriä.

Rapuruton takia ravustajilla on myös vastuu pitää huoli, ettei rapurutto leviä omien toimien takia. Rapumerrat on desinfioitava, jos niitä siirtää vesistöstä toiseen, syöttien on oltava samasta vesistöstä tai ne on pakastettava ennen ja ravut on sumputettava samassa vesistössä, kuin mistä ne on pyydetty, sillä toiseen vesistöön siirtämällä siirretään myös rapuruttoa.

Ravun pyynti

Nykyisin rapuja pyydetään lähinnä merroilla. Suppilon muotoisiin mertoihin kiinnitetään syötti syöttitikkuun tai koteloon. Syötin kiinnittämisessä tulee olla tarkka, jotta syötti asettuu mertaan siten, etteivät ravut pääse siihen saksillaan ulkopuolelta kiinni. Merrat kannattaa asettaa tarkasti kivien, puunrunkojen tai muiden suojapaikkoja tarjoavien paikkojen viereen. Täplärapua kannattaa pyytää myös syvemmistäkin kivikoista. Lue lisää:

Rapuja voi myös pyytää tikuilla virtavesistä ja paikoittain myös katiskalla saa rapuja.

Merrassa on syytä olla uppoavat narut, rapulupamerkki, merran asettajan yhteystiedot sekä vähintään 5 cm veden pinnan päälle tuleva koho.

Lue lisää ravustuksesta.

Rapuja ruuaksi

Rapuja syödään pääsääntöisesti juhlaruokana, sillä ravussa on itsessään vain vähän syötävää ja ravustaminen on oma projektinsa pyydettynä, joten se vaatii itseltä hieman viitseläisyyttä tai lompakkoa, jos ravut päätyy hankkimaan valmiina. Rapujuhlat on elämyksensä ja osa suomalaista ruokakulttuuria.

Ideaali syötävä täplärapu on yli 10 cm:n kokoinen. Sitä pienemmät melkein kannattaa vapauttaa ja antaa kasvaa seuraavaan vuoteen, sillä niissä on niin vähän syötävää.

Rapu pilaantuu herkästi, joten rapu on pidettävä elossa keittämiseen asti. Tähän ratkaisuna on rapujen kerääminen sumppuun ennen keittämistä. Muutaman päivän sumputuksen aikana niiden suolisto tyhjenee ja monen mielestä rapu maistuu paremmalta sumputuksen jälkeen. Saavi tai muu suljettu astia ei sovi rapusumpuksi. Sumpussa on veden vaihduttava jatkuvasti, jotta ravut eivät kuole.

Ravut huuhdellaan puhtaalla vedellä ja sitten keitetään elävänä. Tärkeää on, että rapuja ei laiteta liikaa kiehuvaan veteen kerralla, jolloin vesi jäähtyy eikä rapu kuole välittömästi. Varmista että vesi kuplii koko keittämisen ajan.

Lue lisää rapujen keittämisestä.

Pohdituttaako rapujen elävänä keittäminen? Lue aiheesta näkökulma.

Tiesitkö?

Rapu pystyy kasvattamaan menetetyn raajan tilalle uuden.

Suomessa on lisäksi kolmas rapulaji: kapeasaksirapu. Kapeasaksiravun kuori on piikikäs ja se on selvästi lajikumppaneitaan vaaleamman ruskea. Kapeasaksiravun sakset ovat pitkät ja kapeat ja sen alapinta on varsin vaalea, lähes valkea.

Täplärapukantaa voi heikentää Fusarium-sienen aiheuttama pyrstöjalkatauti. Tauti vaikeuttaa rapujen lisääntymistä, koska se syövyttää naaraiden pyrstöjalkoja ja koiraiden paritteluraajoja.

 

Viikon kalaa mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat

 

Lähteet: Raputietokeskus, Ahven.net