Siika

Coregonus-suku, whitefish (englanti), sik (ruotsi)

Toimittaja: Niko Satto

Siika on sisä- ja rannikkovesissämme elävä lohikalojen lahkoon kuuluva kala. Se on monimuotoinen laji, sillä samassa vesistössä voi elää ravinnonkäytöltään, kasvunopeudeltaan ja kutukäyttäytymiseltään erilaisia populaatioita. Siikaa voi kalastaa kaikkina vuodenaikoina, mutta jokaisena ajankohtana kalastusmuoto vaihtelee.

Tuntomerkit

Siialla on hopeanväriset, suomujen peittämät pilkuttomat kyljet ja yksiväriset, harmaat tai lähes mustat evät. Siialla on lohikaloille ominaiseen tapaan rasvaevä pyrstön ja selkäevän välissä. Siian pää ja suu ovat ruumiin kokoon nähden melko pienet.

Pieni siika muistuttaa ulkonäöltään siikojen sukuun kuuluvaa muikkua. Selkein tuntomerkki on suu. Siialla yläleuka on kuonomainen ja se on alaleukaa pidempi. Muikulla alaleuka on pidempi ja suu aukeaa yläviistoon.

Suomessa on erotettu kuusi pääasiallista siikamuotoa: pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika, planktonsiika ja tuppisiika. Nykykäsityksen mukaan ne kaikki katsotaan samaan lajiin kuuluviksi, eikä niitä pidetä edes alalajeina. Ulkonäöltään eri muodot muistuttavat toisiaan ja erot ovat pieniä. Erottelussa käytetään perustana etummaisten kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärää.

Kotoperäisten muotojen lisäksi joihinkin Suomen vesiin on istutettu siperialaista peledsiikaa.

Lisääntyminen ja kasvu

Siikaa tavataan koko maassa järvissä, joissa ja meressä. Eri siikamuotojen elinympäristöt vaihtelevat sekä ravinto- että kutukäyttäytymisen mukaan. Osa kannoista vaeltaa kutu- ja syönnösalueiden välillä, kun taas osa pysyttelee paikallaan. Suurin osa siikakannoista vaeltaa kutuaikana (syksyllä) virtavesiin, mutta osa kutee järviin tai mereen.

Siian eri muotojen kasvunopeus vaihtelee. Vaellussiika on näistä nopeakasvuisin. Se on seitsenvuotiaana on noin 50 cm:n mittainen ja painaa noin kilon. Jotkut pohjoisen karuissa järvissä elävät muodot kasvavat huomattavasti hitaammin ja ovat samanikäisinä noin 15-20 cm pitkiä ja painavat enintään 50 grammaa.

Siian eri muotojen käyttäytymisestä, kutemisesta ja elinvoimaisuudesta:

• Vaellussiika tekee syönnösvaelluksia merialueella ja nousee syksyllä jokiin kutemaan. Vaellussiika on lisääntynyt Suomessa jopa 30 joessa, mutta jokien rakentaminen on tuhonnut useimmat kannat, jotka nyt ovat pitkälti istutusten varassa. Vaellussiika on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.
• Karisiika elää meressä ja kutee karikoilla. Se ei siis vaella jokiin kuten vaellussiika. Karisiian osuus siikasaaliista on vähentynyt Pohjanlahdella, ja Selkämeren alueella laji on luokiteltu vaarantuneeksi.
• Planktonsiika on virtavesissä kuteva sisävesimuoto. Se esiintyy alkuperäisenä Oulujoen, Kymijoen ja Vuoksen vesistöalueilla ja syönnöstää alueen järvissä. Myös planktonsiika on luokiteltu vaarantuneksi.
• Järvisiika kutee järvissä ja syö planktonia. Siitä tunnetaan Kemijoen, Oulujoen, Kymijoen ja Vuoksen vesistöistä alle 20 esiintymää. Järvisiika on saattanut sekoittua muiden siikamuotojen kanssa, ja se on luokiteltu silmälläpidettäväksi.
• Pohjasiika on useimmista muista siikamuodoista poiketen elinvoimainen, vaikkakin elää vain hyvin rajatulla alueella. Sitä esiintyy vain Paatsjoen (Inarijärvi), Tenojoen, Pistojoen ja Oulankajoen vesistöissä. Pohjasiika käyttää ravinnokseen pohjaeläimiä.
• Tuppisiika on pohjasiian tapaan elinvoimainen. Se on pienikokoiseksi jäävä muoto, jota tavataan Itä- ja Keski-Suomessa, Kuusamossa ja Lapissa. Tuppisiika voi kutea jokiin tai järviin.
• Peledsiika, joka on vieraslaji, tulee sukukypsäksi noin kolmevuotiaana. Istutetusta peledsiiasta ei tullut suosittua ruokakalaa, koska lajia ei pidetä yhtä maukkaana kuin kotimaisia muotoja.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Siialla ei ole alamittaa. Siika on kuitenkin kokonaan rauhoitettu mereen laskevissa joissa ja puroissa 1.9.–30.11.

Merillä ja järvillä siikaa voi kalastaa pilkillä jokaisenoikeuksien turvin, eli kalastukseen ei tarvita maksullisia lupia. Sen sijaan siianonginta kelaongella vaatii edellyttää kalastonhoitonmaksun maksamista 18–69-vuotiailta. Maksu oikeuttaa yhteen siikaonkeen. Useamman siikaongen käyttö edellyttää vesialueen omistajan lupaa ja joillekin alueille onkin myynnissä erillisiä siikaonkilupia. Luvaton siianonginta usealla vavalla voi johtaa useiden satojen eurojen sakkoihin.

Useammalla kuin yhdellä vavalla uistelu vaatii aina kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen omistajalta uisteluluvat.

Erityislupakohteissa ja koskikalastuspaikoissa vaaditaan aina erillinen lisälupa kalastonhoitomaksun lisäksi ja usein myös alle 18- ja yli 70-vuotiaana. Passiivipyydykset, kuten verkko, vaativat aina vesialueen omistajan luvan kalastonhoitomaksun päälle.

Kalastus

Siika on merialueella erittäin suosittu avovesikauden avaava vapaa-ajankalastuksen kohde. Siikaa saadaan pohjaongella ja matosyötillä eri puolilta merialuetta, pääasiassa noin 3-5 metrin syvyisiltä rannoilta.

Lue lisää siianonginnasta

Siikaa saadaan myös pilkillä, erityisesti morrilla. Sen lisäksi siikaa kalastetaan jonkin verran pienillä vaapuilla vetouistellen, jokivesistä perholla sekä passiivipyydyksin erityisesti verkoilla. Siian verkkopyynnillä loppusyksystä saa myös mätiä joulupöytään, sillä siika on syyskutuinen kala.

Katso VIDEO miksi siikaa saa heinäkuussa uistelemalla ja millaisista paikoista.

Vaikka siikaa on istutettu runsaasti ja vapaa-ajankalastajien saalismäärät pysyvät suhteellisen hyvällä tasolla, kaupallisen kalastuksen siikasaalis pienenee vuosi vuodelta. Vuonna 2022 kaupallisen kalastuksen siikasaalis rannikkoalueella oli 303 tonnia, mikä on heikoin määrä vuodesta 1980 lähtien. Se on vain noin neljänneksen 1990-luvun keskisaaliista, joka oli 1 200 tonnin luokkaa. Vapaa-ajankalastajien siikasaalis on jo suurempi kuin kaupallisen kalastuksen (415 tonnia vuonna 2020).

Vaikka vapaa-ajankalastajien saalissiiat ovat pääasiassa parista sadasta grammasta enintään kiloon, siian Suomen ennätys on peräti 7,08 kiloa. Vapaa-ajankalastajalle ”kahen kilon siika” on iso kala, kuten yhdestä Suomen suosituimmasta videomeemistä tiedämme.

Siika ruokana

Siika on suosittu ruokakala ja sopii niin paistettavaksi, keitettäväksi kuin savustettavaksi. Pieni siika ei ole kovin rasvainen kala, joten kypsentämisen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kala kuivu liikaa. Myös tuoresuolattu graavikala sekä limellä kypsytetty cevice ovat suosittuja tapoja valmistaa siikaa. Eräretkillä siikaa voi paistaa nuotiolla tikun nokassa.

Siika on herkästi pilaantuva kala, joten sen osalta on tärkeä pitää huoli kylmäketjusta ja myös kalan nopeasta suolistuksesta.

Siianmäti on arvostettua herkkua. Sen kilohinta ylittää aina kalan kilohinnan. Tutustu herkullisiin siikaresepteihin Kalaruoka.fi.

Tiesitkö?

Suuri osa Suomessa myytävästä siiasta on verkkoaltaissa kasvatettua kalaa. Merialueelta pyydetty siika on pääasiassa vaellussiikaa, joka on erittäin uhanalainen. Sen vuoksi altaissa kasvatettu siika on ekologisesti järkevämpi ostos kuin verkoilla pyydetty siika. Järvillä siian pyynti on suositeltavaa, sillä sitä istutetaan monin paikoin juuri kalastettavaksi.

Nykyisistä kunnistamme kolmella on siiasta johdettu nimi: Siikajoki, Siikalatva ja Siikainen. Siika on myös 79 henkilön sukunimi. Sen lisäksi sukunimissä on useita erilaisia siika-alkuisia nimiä kuten Siika-aho, Siikakoski ja Siikala. Ehkä kuuluisin suomalainen siika-johdannainen on näyttelijä Sari Siikander.

Viikon kalaa mahdollistavat Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat.