Särki

Särki – Rutilus rutilus , Roach (englanti), Mört (ruotsi)

Toimittaja Jari Rannisto

Särki on yleisimpiä kalalajejamme ja se on hyvin yleinen onkisaalis. Monelle särki onkin juuri se ensimmäinen onkimalla tullut laji. Särki on hyötynyt vesien rehevöitymisestä ja ilmaston lämpenemisestä. Sen kannat kestävät voimakkaankin kalastuksen. Särkeäkin on kutsuttu roskakalaksi. Uusi määritelmä vaikeammin hyödynnettävästä kalalajista osuu paremmin oikeaan. Särjen huono maine johtuu pitkälle ruotuisuudesta. Särki on kuitenkin esimerkiksi säilykekalana hyvässä maineessa ja monet pitävät myös graavisärkeä erinomaisena maultaan. Myös kalapulliin särki tarjoaa hyvän raaka-aineen.

Tuntomerkit

Hopeanhohtoinen särki on monen kalastajan ensimmäinen onkikala. Ruotoinen ja usein kohtuullisen pienikokoinen särki ei ole erityisessä ruokakalan maineessa, vaikka osaavissa käsissä siitä valmistuu erittäin maukasta purtavaa.

Särki on helposti tunnistettava kala. Suomupeite kertoo heti sen kuuluvan särkikalojen heimoon. Punaiset silmät ja punaiset vatsapuolen evät ovat hyviä tunnusmerkkejä. Särki on sivuiltaan litteä. Helpoimmin särjen sekoittaa selvästi isommaksi kasvavaan säynävään eli säyneeseen. Särjen selkä on vesistöstä riippuen sinertävä tai vihreän harmaa. Kylkiviivalta löytyy 40–45 suomua ja peräevässä on 12–13 ruotoa.

Särki on levinnyt laajalle. Levinneisyys kattaa Suomessa koko maan aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lähes koko Eurooppa kuuluu sen levinneisyysalueseen Italiaa, Espanjaa, Kreikkaa ja Portugalia lukuun ottamatta. Sisävesien lisäksi särki viihtyy myös murtovesissä. Sopeutuvaisena kalana särkeä tavataan järvien lisäksi puroista ja lammista. Merialueilla runsaimmat särkikannat ovat yleensä jokisuistoissa. Britteinsaarille särkeä on siirretty uusiin vesiin lähinnä virkistyskalastuskohteeksi.

Särki on parvikala ja kooltaan yleensä melko pienehkö. Tavallinen koko on 10-20 cm, mutta parhaimmillaan mittaa voi kertyä 40- 50 cm väliin ja painoa yli kilon. Suomen ennätyssärki on painanut 1,42 kg. Ruotsin vastaava ennätys on puolestaan 1,73 kg. Virallinen ennätys Britteinsaarilla on 1,927 kg, mutta tänä keväänä on kuitenkin pyydetty yli 2 kg yksilö, jota odottaa hyväksymistä uudeksi ennätykseksi.

Lisääntyminen ja kasvu

Särki kutee keväällä veden lämpötilan noustessa yli 10 °C. Sukukypsyyden särki saavuttaa tavallisesti 3–4 -vuotiaana. Tavallisesti yhdessä naaraskalassa on noin 20 000 – 30 000 mätimunaa. Hedelmöittynyt mäti kuoriutuu noin kahden viikon päästä.

Särki ei ole erityisen nopea kasvussaan. Vuoden ikäisenä se on mitaltaan 4–6 cm ja kahden vuoden ikäisenäkin vasta 7–10 cm. Pitkä ikä antaa eväitä kasvaa isompaankin kokoon. 15–20 vuotiaat särjet eivät ole harvinaisia ja vanhimmat tiedossa olevat yksilöt ovat olleet 25–vuotiaita. Särjen kasvunopeuksissa on suuria eroja vesistöjen välillä. Myös samassa vesistössä voi esiintyä kasvunopeudeltaan erilaisia särkiä. Tämän eron oletetaan johtuvan ravinnosta, johon yksilöt ovat keskittyneet.

Pienet särjet syövät eläinplanktonia. Plankton säilyy tärkeässä roolissa usean vuoden ajan. Kun särjen koko kasvaa, pienet kotilot, simpukat ja hyönteistoukat yleistyvät ravinnossa.

Särki on tyypillinen rehevöityneiden vesien laji, joka usein kiihdyttää rehevöitymistä käyttämällä ravinnokseen planktonleviä syöviä vesikirppuja. Tämä puolestaan lisää planktonlevien kuten esimerkiksi sinilevien määrää ja huonontaa vedenlaatua. Vesistöjen tilaa parantavissa hoitopyynneissä särkien osuus saaliista voikin olla hyvin merkittävä.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Särjellä ei ole alamittaa eikä lainsäädännössä ole särkiä koskevia pyyntirajoituksia. Jos vesialueella on kalastus kielletty kokonaan tai tiettyinä ajanjaksoina, tämä koskee myös särkeä. Nämä löydät: kalastusrajoitus.fi-palvelusta.

Särkeä voi kalastaa ongella tai pilkillä jokaisenoikeuksien turvin. Näiltä osin kalastus on siis maksutonta. Viehekalastamalla särkeä saadaan vain satunnaisesti, mutta esimerkiksi verkolla ja katiskalla särki on yleinen saalis. Näitä kalastusmuotoja varten tarvitset kalastonhoitomaksun ja erillisen luvan pyydyksen pitämistä varten vesialueen omistajalta. Joillakin alueilla syöttikalojen pyynti on kuitenkin vapautettu.

Kalastus

Parvikalana särki on kiitollinen kalastettava. Kun löydät yhden särjen, muita on yleensä lähistöllä runsaasti. Särjen ravinto on varsin pienikokoista ja pääasialliset soveltuvat kalastusmenetelmät ovat onginta ja talvella pilkintä. Onginnassa syöttinä voidaan käyttää matoa, kärpäsentoukkaa tai esimerkiksi taikinaa. Pilkinnässä mormyshka tai tapsipilkki kärpäsentoukalla tai surviaissääsken toukalla syötitettynä on paras valinta.

Särjet tapaa yleensä matalasta vedestä. Kutukin tapahtuu yleensä 0,5–2 metrin veteen. Kudun jälkeenkin särjet tapaa useammin hieman matalammista vesistä.

Mäskin käyttö tehostaa kalastusta. Pohjaan painunut mäski houkuttelee tuoksullaan särkiparven paikalle ja pitää sen onkijan ulottuvilla pitkään. Ilman mäskäystä särkiparvet ovat jatkuvassa liikkeessä ja saattavat siirtyä nopeasti kalastajan ulottumattomiin.

Katiska on erinomainen kalastusväline särjelle. Mäskäämällä alueen, jonne laittaa katiskan moninkertaistaa kalamäärän. Katiskaan kannattaa laittaa myös syöttipussi, johon laittaa vaikka kostutettuja kaurahiutaleita palloina tai jopa joidenkin mukaan koiran nappuloita. Keväällä kutuaikaan ruovikonreunan kalamäärät saattavat yllättää katiskakalastajan.

Särki ruokana

Särjen kerrotaan olleen vielä 1900-luvun alussa hyvänä pidetty ruokakala osin ehkä myös hyvän saatavuuden ansiosta. Sitä syötiin ota käytettiin mm. kuivattuna ja suolakalana. Kalastus suuntautuu nykyään voimakkaasti petokaloihin ja vain harvat kalastajat pyytävät enää särkeä ruuaksi varta vasten. Särkien ruotoisuus on yksi sen suosiota vähentänyt seikka.

Säilykepurkitettuna särki on kuitenkin arvostettu. Purkituksessa ruodot pehmenevät eivätkä ole syöjän kiusana. Säilykepurkeissa särkeä on tarjolla savustettuna, öljyssä ja tomaattikastikkeessa. Näitä maistaneet kehuvat makua lähes poikkeuksetta.

Harrastajakalastajat ovat ottaneet särjistä talteen selkäfileitä, jolloin ruotuisuudesta ei ole haittaa. Selkäfileestä voi tehdä mm. graavisärkeä. Ruokavirasto suosittelee kypsentämättömille särjille 7 vuorokauden pakastusta maksamadon takia.

Toinen helppo tapa särjen hyödyntämiseen on jauhaa joko lihamyllyssä tai yleiskoneessa leikkuuterällä taikinaksi kalapullia varten. Maustamalla taikina ranskankermalla, tillillä, sipulilla ja pippurilla saadaan maukasta kalaruokaa. Pulliin saadaan lisää makua lisäämällä rasvaisempaa kalaa kuten kirjolohta noin 10 %. Tarkoitukseen kelpaa esimerkiksi kirjolohifileen vatsarasvat.

Särjen syömistä on kutsuttu myös ekoteoksi. Varsinkin rehevistä järvistä särkiä pitäisi poistaa vedenlaadun parantamiseksi.

Tutustu särkiresepteihin Kalaruoka.fi-mediassa.

Tiesitkö?

Särki on erittäin terveellinen kala, sillä siihen ei kerry yhtä paljon ympäristömyrkkyjä kuin rasvaisempiin kaloihin kuten silakkaan tai petokaloihin. Särjen mäti on paljastunut tutkimuksissa ravintoainepommiksi. Siinä on yhtä paljon proteiinia kuin punaisessa lihassa, kolesterolin määrä on verrannollinen kananmunaan ja tyydyttymättömiä rasvahappoja eli ns. terveellisiä rasvahappoja on mädissä rutkasti.

Uusia mahdollisuuksia särkisaaliin hyödyntämiseen ovat särjen suomuista valmistettavat erilaiset biohajoavat kalvot, jotka ovat potentiaalisia tulevaisuuden ratkaisuja pakkausmateriaalien päällystämisessä muovin sijaan. (Maa- ja metsätalousministeriö 2019)

Kalana särki on herkkä vesistön happamuudelle eli se puuttuu monista happamista lammista, joissa ahven vielä pystyy elämään.

Särkeä voi saada kutuaikana yhdellä katiskalla jopa 100 kiloa kutuaikana. Tällöin tiiviiseen parveen pakkautuva särki joutuu helposti katiskaan satimeen. Jos et usko, kurkkaa uutinen Yleltä vuodelta 2012.