Muikku

Toimittaja: Jari Rannisto

Muikku – Coregonus albula, vendace (engl), siklöjä (ruotsi)

Lohikaloihin kuuluva muikku elää koko Suomessa. Se on tyypillisesti syvien ja karujen vesien kala. Kaikkein matalimmista ja rehevöityneimmistä järvistä se puuttuu kokonaan kuten myös aivan pohjoisimmasta Lapista. Muikku vaatii vedeltä hyvää happitilannetta ja tämä on osasyy, miksi se puuttuu monista rehevöityneistä ja humuksen värjäämistä vesistä. Hyvänä ruokakalana muikkua on siirtoistutettu useisiin vesiin, joissa se ei ole alun perin elänyt. Esimerkiksi Inarinjärvi on tällainen vesistö, johon se on siirtoistutettu. Muikku ei kestä kovinkaan hyvin murtovettä. Vähäsuolaisemmassa Suomenlahden itäosassa ja erityisesti Perämerellä sitä kuitenkin esiintyy.

Muikku on taloudellisesti sisävesiemme tärkeimpiä saaliskaloja joskin viimevuosina kuha on noussut kamppailemaan sen kanssa ykköspaikasta. Luken tilastojen mukaan muikkusaaliin arvo mäti mukaan lukien oli vuonna 2022 6,1 miljoonaa euroa. Syksyllä osa muikunpyynnistä kohdistuu merkittävissä määriin kuteviin yksilöihin juuri mädin saamiseksi myyntiin. Esimerkiksi joulusesongin aikaan muikun mädin hinta kipuaa yli 100 €/kg.

Tuntomerkit

Muikku muistuttaa muista lajeista eniten siikaa ja sillä on myös runsaasti yhtäläisyyksiä salakan kanssa. Tästä kertoo jotain myös ruotsinkielinen nimi siklöja (siikasalakka). Helpoin tapa erottaa muikku salakasta on tietenkin rasvaevä, joka puuttuu särkikaloihin kuuluvalta salakalta. Pieni siika muistuttaa erehdyttävästi muikkua. Paras tapa erottaa lajit keskenään on suun muoto. Siialla yläleuka on alaleukaa pidempi, muikulla päinvastoin. Joskus pieniä siikoja on myyty muikkuina ja käytetty kalasta nimitystä polarmuikku.

Muikku on kyljiltään hopeanhohtoinen. Selkä on tumma. Usein jopa lähes musta. Vatsa taas on lähes valkoinen. Suomut irtoavat kyljistä helposti. Tämä takia myynnissä olevan troolimuikun kyljet ovat tummahkoja suomujen irrottua. Muikun silmä on suurikokoinen väriltään mustavalkoinen. Muikun liha on rasvaista ja hyvänmakuista, mikä on lisännyt sen suosiota ruokakalana.

Muikun koko vaihtelee jonkin verran vuosittain ja myös vesistöittäin. Tavallinen koko on 10 – 20 cm, mutta on vesistöjä, joissa se kasvaa yleisesti yli 20 cm mittaan. Myös muikun kasvunopeuksissa on suuria eroja.

Lisääntyminen ja kasvu

Muikku on syyskutuinen kala. Se kutee lokakuulta joulukuulle yleensä alle 10 metrin syvyydessä. Hedelmöittynyt mäti painuu pohjalle ja kuoriutuu vasta keväällä jäiden lähdettyä. Ensimmäisen kesän muikunpoikasia kutsutaan yleisesti hotaksi. Pienikokoisilla muikun poikaisilla on iso merkitys monien kalojen ravintona. Järvilohen syönnökselle lähtevät poikaset ovat varsin riippuvaisia ensimmäistä vuottaan elävien muikun poikasista. Monet muutkin kalalajit hyödyntävä hottaa. Pieniä muikun poikaisia voi esimerkiksi löytää ahventen, haukien, siikojen säyneiden ja taimenten vatsoista. Vain pieni osa muikun kuoriutuvista poikasista selviää vuoden vanhoiksi.

Ensimmäisenä syksynä muikut saavuttavat 8-14 cm koon. Tämän jälkeen kasvu hidastuu. Sukutuotteiden vaatima energiantarve vie on osansa kasvun nopeudesta. Muikku ei elä kovinkaan vanhaksi. Tavallinen muikun ikä on 4-6 vuotta. Inarinjärveltä on kuitenkin tavattu 13 vuotta vanhoja yksilöitä. Samoilta vesiltä on kotoisin myös vuonna 2020 verkolla pyydetty 9 vuotias ja 634 g painanut ennätysyksilö. Historiankirjoista löytyy maininta Laatokalta pyydetystä yli kilon painoisesta yksilöstä.

Muikku elää selkävesillä parvissa. Hottaparvet uivat usein hieman ylempänä vesikerroksessa kuin vanhemmat muikut, jotka tapaa yleensä harppauskerroksen tuntumasta. Parvet ovat tiheitä erotuksena esimerkiksi selvästi harvemmista kuoreparvista.

Muikulle tyypillistä ovat kannanvaihtelut. Lyhytikäisyys ja keväällä kuoriutuvien poikasten riippuvuus valitsevista sääoloista ensimmäisenä kesänä selittävät joiltain osin ilmiöitä. Muikun suuren merkityksen takia asiaa on tutkittu jo 1900-luvun alussa. Tutkimuksissa todettiin peräkkäisten ikäluokkien voivan olla kooltaan jopa satakertaisia. Pääosa kalastajien saaliiksi päätyvästä muikusta on yleensä kahta peräkkäistä ikäluokkaa.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Muikulla ei ole lakisääteisiä alamittoja. Ne soveltuisivatkin huonosti niin verkko- kuin troolipyyntiinkin. Muikulla ei ole myöskään rauhoitusaikaa. Muikunpyynnin katsotaan yleisesti olevan kestävällä pohjalla ja on arvioitu, että muikkukannat kestäisivät voimakkaampaakin pyyntipainetta.

Ainoa muikunpyynnissä kritiikkiä aiheuttava asia on sivusaalis. Troolauksen ja verkkopyynnin yhteydessä saaliin sekaan voi joutua alamittaisia tai rauhoitettuja uhanalaisia kalalajeja. Käytännössä nämä lajit ovat järvitaimen, järvilohi ja saimaannieriä.

Verkkokalastus ja muu pyydyskalastus vaatii aina vesialueen omistajan luvan iästä riippumatta kalastonhoitomaksun päälle.

Kalastus

Muikkua pyydetään verkoilla, nuotilla ja troolaamalla. Muikkua voidaan pyytää myös jääkannen alta ja silloin kalastustekniikka on nuottaaminen. Mökkiläisille ja harrastuskalastajille muikkuverkko on pääasiallinen pyyntitapa. Muikunpyynnin onnistumiseksi verkon silmäkoon on oltava oikea. Liian harvasta verkosta muikut uivat läpi ja liian tiheään ne eivät tartu. Yleensä muikkuverkot lasketaan syvänteiden laidoille penkkojen reunoihin. Kutuaikoina verkot voidaan tuoda matalampaan veteen.

Muikku voi satunnaisesti iskeä morriin. Silakkalitkan tapaisia pyydyksiäkin on kokeiltu, mutta huonolla menestyksellä. Verkko jääkin harrastelijalle ainoaksi luotettavaksi vaihtoehdoksi muikun saamiseksi ruokapöytään.

Muikku ruokana

Rasvainen ja pehmeäruotoinen muikku on loistava ruokakala. Maultaan muikku on kohtuullisen mieto. Maustaminenkin on helppoa. Pelkällä suolalla ja pippurilla pääsee jo pitkälle.

Muikku on niin suosittu ruokakala että sen valmistamiseen on reseptejä yllin kyllin. Jokaisen makuun sopiva vaihtoehto löytyy varmasti.

Muikun voi toki perata veitsen kanssa, mutta tavallinen tapa on taivuttaa kalan päätä niskasta taaksepäin ja tarttua sormilla kiduksista vetää ne pois sisälmysten kanssa. Toinen tapa on leikata saksilla muikun niskan takaa. Sen jälkeen pää taitetaan taaksepäin ja vedetään suolet pois pään mukana. Neulamuikkuja ei perata lainkaan.

Muikun paistaminen pannulla on tavallinen tapa. Muikut voi paistaa sellaisenaan, mutta monet käyttävät ruisjauhoa, korppujauhoja tai näiden sekoitusta lisänä. Muikkuja voidaan savustaa, kypsentää tulella halsterissa ja friteerata. Muikku on suosittu säilykepurkkikala, jolloin se voidaan purkittaa öljyssä tai erilaisissa mausteliemissä. Muikku voidaan käyttää myös graavikalana ja kalakeiton ystävien ei pidä myöskään unohtaa muikkukeittoa.

Loppusyksystä muikkuja pyytävien kannattaa ehdottomasti hyödyntää muikun mäti. Pelkästään muikun mädin hyödyntämiseen löytyy reseptejä runsaasti. Esimerkiksi blinit, mätileivät ja mätimousse ovat suosittuja vaihtoehtoja. Moni myös pakastaa muikunmätiä joulupöytää varten.

Kurkkaa muikkureseptejä Kalaruoka.fi-mediasta.

Tiesitkö?

Muikku ja siika voivat risteytyä. Risteytyksellä molemmat leuat ovat samanmittaisia.

Kitkajärvessä asuvia muikkua kutsutaan Kitkan viisaiksi, koska ne eivät ui Venäjälle, vaikka voisivat näin tehdä.

Kitkan viisas -drinkkiin kuuluu 4 cl vodkaa ja 1 suolamuikku.

Neulamuikku on pienikokoista ensimmäisen vuoden muikkua, joka valmistetaan perkaamattomana.

Viikon kalaa mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat