Lahna

Abramis brama, bream (englanti), braxen (ruotsi)

Toimittaja Niko Satto

Lahna on litteä ja korkea särkikala, jota löytyy lähes kaikista vesistöistä Sodankylän korkeudelle asti. Suomalaisten ruokapöydästä kadonnut lahna on maukas kala ja hyvä kolesterolin alentaja. Suurkalojen onkijat ovat löytäneet lahnan viime vuosina uudelleen, mutta ruokapöytään se ei ehkä silti useinkaan päädy. Tällä viikolla saat vinkit myös herkullisiin lahnaruokiin.

Tuntomerkit

Lahna on litteä ja korkea särkikala. Pieni lahna on väriltään hopeinen, mutta se muuttuu vanhemmiten kellertävän, kullan- tai kuparinruskeaksi, joskus hyvin tummaksikin. Lahnan kaikki evät ovat vesistöstä ja kalan yleisväristä riippuen joko tummanharmaat tai tummanruskeat. Tällä uimarilla eivät evät punerra.

Lahnan peräevä on melko pitkä ja taaksepäin kapeneva. Silmä on suurehko, mutta ei ihan niin suuri kuin samannäköisen pasurin. Lahnan suu on hampaaton ja se venyy alaviistoon osoittavaksi putkeksi. Kilon ylittävät lahnan näköiset kalat ovat lähtökohtaisesti lahnoja.

Pieni lahna sen sijaan sekoitetaan helpoimmin juuri pasuriin, joita usein osuu mato-onkijan saaliiksi. Helppo tuntomerkki on silmä: pasurin silmän halkaisija on suurempi kuin matka silmän etureunasta kuonon kärkeen. Varmuudella kalat erottaa laskemalla suomut kylkiviivalta. Lahnalla niitä on 51–60, pasurilla vain 43–48.

Lahnan voi sekoittaa myös sulkavaan. Sulkavalla on vielä lahnaakin enemmän suomuja kylkiviivalla, 67–75. Sen suu avautuu yläviistoon ja sen peräevä on hyvin pitkä ja tiheäruotoinen. Kun lahnalla on peräevässä 26–30 ruotoa, sulkavalla on 37–46.

Katso tunnista särkikalat video:

Lisääntyminen ja kasvu

Lahna on parvikala, jota tavataan rannikkoalueella, joissa ja järvissä Oulujoen vesistöön asti. Lahna tulee sukukypsäksi varsin myöhään, vasta 7–11 vuoden ikäisenä. Se kutee jaksoittain pitkin kevättä ja alkukesää, kun vesi on yli 15-asteista. Lahnan kutu ajoittuu suunnilleen samaan aikaan tuomen kukinnan kanssa ja vanhempi sukupolvi saattaakin puhua ”tuomilahnan” pyynnistä.

Lahnan ravintoa poikasena on eläinplankton, mutta aikuisena se syö nilviäisiä ja toukkia. Isokaan lahna ei siirry kalaravintoon kuten vaikka säyne.

Tavallisesti saaliiksi saatavat lahnat painavat puolesta kilosta puoleentoista kiloon. Yli kolmikiloiset lahnat alkavat olla vapaa-ajankalastajille melko harvinainen saalis, vaikka Suomen ennätyslahna onkin 7,45-kiloinen.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Lahnalla ei ole alamittaa eikä lainsäädännössä ole erityisiä sitä koskevia pyyntirajoituksia. Jos vesialueella on kalastus kielletty kokonaan tai tiettynä ajanjaksona, tämä koskee luonnollisesti myös lahnaa.

Lahnaa voi kalastaa pilkillä tai ongella jokaisenoikeuksien turvin, eli kalastukseen ei tarvita minkäänlaisia maksullisia lupia ellei olla erityislupa-alueilla. Katiska- ja verkkokalastus vaativat aina kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen omistajan luvan.

Lahnaa onkimalla tai katiskalla

Lahnaa on perinteisesti kalastettu kotitarpeiksi riimuverkoilla, jotka varmistavat, että verkkoliina jää riittävän löysälle ja isot kalat tarttuvat varmemmin siihen. Myös matosyötitetty pitkäsiima on oikeaan aikaan hyvä lahnapyydys. Erityisesti kutuajan ympärillä lahnoja voi pyytää ruovikoista katiskalla. Kaupalliset kalastajat pyytävät lahnat verkoilla ja rysillä.

Lahnan vapakalastus on viime vuosina nostanut suosiotaan myös Suomessa. Mahdollisesti pieni ryhmä on aiemminkin kalastanut lahnaa aktiivivälinein, mutta suurlahnan onginta on vasta äskettäin saanut aiempaa enemmän palstatilaa myös lehdistä.

Lahna on yleisonkijallekin mukava saalis, sillä rantavesistä onkeen nappaava lahna voi hyvin painaa lähes kilon ja tempoilla ongessa paljon vahvemmin kuin perussärjet ja pikkuahvenet. Myös monelle jigikalastajalle lahna on varsin yleinen sivusaalis.

Lahna ruokana

Lahnan merkitys ruokakalana on jäänyt Norjan lohen ja kirjolohen jalkoihin. Lahna oli aiemmin tärkeä pyyntikohde ja suosittu ruokakala, mutta melko ruotoisena siitä on tullut nykyihmisille vieras. Ruuaksi kannattaakin ottaa suosiolla reilun kokoinen yli kiloinen kala, silloin ruodot on helpompi erotella kypsästä kalasta.

Lahna on rasvainen kala, siinä on rasvaa yli 7 %, minkä seurauksena se on paitsi maukas myös hyvä kolesterolin alentaja. Lisäksi lahna kasvaa suhteellisen suureksi, joten yhdestäkin yksilöstä on saatavissa reilu ateria.

Monet meistä ovat saattaneet tietämättään syödä lahnaa, sillä kauppojen eineskalapihveissä käytetään jonkin verran lahnaa raaka-aineena. Mikäli lahnan ruotoisuus tuntuu epämiellyttävältä, vaihtoehtona on jauhaa se myllyssä pihvi- tai pulla-aineiksi.

Parhaimmillaan ruuan raaka-aineena lahna on kylmän veden aikaan tai kirkkaasta vesistöstä. Yleisin tapa valmistaa lahnaa lienee lämminsavustus. Kurkista reseptejä Kalaruoka.fi:stä.

Tiesitkö?

Sodan jälkeen lahna oli vuosikymmenien ajan arvostettu ruokakala. Porkkalan palautuksen jälkeen maanviljelijät palasivat niemelle asumaan ja alkoivat viljelyn ohella kalastaa. Lahnalla tienatuilla rahoilla he ostivat ensimmäiset traktorit, joista puhuttiin lahnatraktoreina.

Lahna-alkuisia sukunimiä Suomessa ovat muun muassa Lahnajärvi, Lahnakoski, Lahnala, Lahnalahti, Lahnalammi, Lahnalampi, Lahnamaa, Lahnaoja ja Lahnasalo. Alle kymmenen henkilön sukunimenä on pelkkä Lahna. Lisäksi Suomessa on reilut 100 henkilöä, joiden sukunimi on lahna ruotsiksi eli Brax.

Lahnan lempinimiä ovat laabor tai lappu. Ison ahvenen pyynnin yhteydessä saatu lahna on leikkisästi lahven.

 

Viikon kalaa mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat