Kirjolohi

Kirjolohi – oncorhynchus mykiss, rainbow trout (englanti), regnbågsöring, regnbågsforell (ruotsi)

Toimittaja: Jari Rannisto

Kirjolohi on suosittu niin ruokapöydässä, istutuskalana kuin saaliina. Tyynenmeren lohien suvun edustajana kirjolohi on siiman päässä taistelija. Moni kalastaja suuntaa kirjolohikohteisiin aina, kun istutusauto on käynyt kääntymässä. Huomaa, että nämä kohteet vaativat aina kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen luvan. Opettele myös tunnistamaan kirjolohi taimenesta ja lohesta, sillä kirjolohella ei ole rauhoitusaikoja eikä rajoituksia toisin kuin taimenella ja lohella on. Muista lisäksi, että kirjolohta ei lyhennetä tai kutsuta kavereiden kesken loheksi – kirjolohi on lyhyesti kirre. Lohi on aivan eri kala.

Kirjolohi on suosittu raaka-aine suomalaisessa keittiössä. Vuoden 2022 Luonnonvarakeskuksen tilaston perusteella sitä kuluu noin 1,6 kiloa vuodessa henkeä kohti. Ulkomailla kasvatettu lohi oli tilastossa kuitenkin selvästi edellä 2,9 kilon määrällään. Luonnonkaloista korkeimmalle pääsi ahven 0,6 kilolla.

Pyyntikokoinen kirjolohi on myös suosittu istutuskala niin virtavesiin kuin seisoviin vesiin ja varsin mieluinen saalis siimanpäässä monelle. Tyynenmeren lohien sukuun kuuluva kirjolohi on siiman päässä kova taistelija, mikä on yksi suosion yksi syy. Kirjolohi on myös taimentamme helpompi viljeltävä, mikä myös osaltaan selittää asiaa.

Kirjolohi on vieraslaji, joka ei kuitenkaan Suomessa ole pystynyt muodostamaan luonnossa lisääntyviä kantoja. Maailmanlaajuisesti kirjolohi on kuitenkin luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin listalle. Sitä onkin levitetty monille uusille alueille. Alkuperäinen levinneisyysalue on Tyyneenmereen laskevat Aasian ja Pohjois-Amerikan vesistöt.

Suomessa kasvatettiin Luken tilastojen mukaan vuonna 2021 13,5 miljoonaa kiloa kirjolohta.

Tuntomerkit

Lohikalana kirjolohella on rasvaevä. Kalan kyljissä ja selässä on väriltään mustia pisteitä. Myös pyrstössä ja selkäevässä on pilkkuja. Pää on lohta ja taimenta pienempi ja muodoltaan tylpempi. Yleisväri selkäpuolella on yleensä tumman harmaa ja kyljet ovat hopean hohtoiset. Kiduskannesta pyrstöön ulottuvalla alueella kulkee rosanpunainen rajoiltaan epäselvä alue. Pyrstössä on usein pienehkö lovi. Kirjolohi sotketaan helpoimmin loheen ja taimeneen. Näistä lajeista kirjolohen pyrstön ja selkäevän pilkutus on helppo erottamiskeino.

Kirjolohi on kooltaan tavallisesti 40-70 cm ja painoltaan 1- 4 kg.

Lisääntyminen ja kasvu

Kirjolohi on kevätkutuinen virtavesissä lisääntyvä kala, joka ei ole pystynyt muodostamaan Suomessa luonnossa lisääntyvää kantaa. Lisääntymistä on havaittu vesissämme satunnaisesti, mutta syntyneiden poikasten osalta ensimmäinen talvi on kohtalokas. Euroopassa lisääntyviä kantoja kuitenkin tunnetaan useilla alueilla erityisesti Keski-Euroopassa Alpeilla olevissa vesissä.

Koska laji ei meillä lisäänny, se on viljelynvarassa. Kasvatettavat kirjolohet saavuttavat teuraskoon 2-3 vuodessa. Kirjolohen korkeimmaksi iäksi alkuperäisillä levinneisyysalueillaan mainitaan lähteestä riippuen 7–11 vuotta.

Kirjolohi on taimenesta ja lohesta poiketen kevätkutuinen laji.  Virtavesissä kirjolohen katsotaan kilpailevan samasta ravinnosta taimenen kanssa. Myös kuteminen samankaltaisille alueille taimenen kanssa voi olla ongelmallista. Kirjolohen ei kuitenkaan tiedetä Suomessa syrjäyttäneen alkuperäislajeja kuten taimenta, mutta asiaa seurataan koko ajan.

Kirjolohi syö aluksi eläinplanktonia. Sen jälkeen ravinto koostuu hyönteisistä ja niiden toukista. Kirjolohi syö myös vedenpinnalle pudonneita hyönteisiä. Kasvun myötä ruokalistalle tulee kalaravinto.

Laitoksilla kirjolohia ruokitaan rehurakeilla. Silakalla on merkittävä rooli Suomessa rehun raaka-aineena. Kaloja tappava vesihome on ongelma myös kirjolohen viljelyssä.

Suomen ennätyskirjolohi on 9,66 kiloa painanut vuonna 2008 Saimaalta pyydetty yksilö. Ruotsin ennätys on Jämtlandin läänistä pyydetty 14,160 kg yksilö. Brittein saarilla on ylitetty puolestaan 15 kilon raja. Luontaisilla lisääntymisalueillaan Alaskassa ennätyskirjolohi on painanut yli 19 kg. Yhdysvaltain Suurilta järviltä saadut suurimmat kirjolohet ovat puolestaan painaneet yli 12 kg. Maailmanennätyksenä puolestaan pidetään Saskatchewan järvestä pyydettyä yli 22 kg painanutta yksilöä.

Meillä pyydettävien kirjolohien koko riippuu istutuskoosta. Monissa istuta ja ongi -tyyppisissä pienvesissä ravintotilanne on sellainen, että kaloilla ei ole suuria kasvumahdollisuuksia enää istutusten jälkeen ja iso osa kaloista saadaan saaliiksi varsin pian istutusten jälkeen.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Kirjolohella ei ole alamittaa eikä kalastusta koskevia pyyntirajoituksia. Jos vesialueella on kalastus kielletty kokonaan tai tiettynä ajanjaksona, tämä koskee myös kirjolohen kalastusta. Nämä löydät: kalastusrajoitus.fi-palvelusta.

Useimmiten kirjolohta istutetaan kohteisiin, joissa yleiskalastusoikeuden perusteella ei saa kalastaa vaan kalastajan on hankittava erillinen vesialueen omistajan lupa iästä riippumatta kalastonhoitomaksun lisäksi.

Kalastus

Kirjolohta voidaan kalastaa ympäri vuoden monilla erilaisilla tekniikoilla. Yksinkertaisimmillaan kalastusvälineeksi riittää perinteinen mato-onki, jonka kanssa kauempana rannasta uivat kalat jäävät kuitenkin helposti tavoittamatta. Heittokalastus, perhokalastus, pilkintä ja kela-onginta sopivat kaikki kirjolohen tavoitteluun. Suosittuja vieheitä ovat pienet vaaput, pienet lusikkauistimet, lipat, leechit ja perhot. Usein heti istutusten kirkkaat jopa sävyltään räikeät vieheet kiinnostavat kirjolohia. Kirjolohta kalastetaan paljon myös ootto-onginnalla syöttitahnan kanssa sekä jäältä että avovedestä. Joissakin vesissä myös uistelu on sallittu pyyntitapa.

Kirjolohi ruokana

Kirjolohi on viljelyn takia suosituimpia ruokakalojamme niin kotona kuin ravintoloissa. Sen rasvaisuus, vähäruotoisuus ja maku tekevät siitä ruokapöytiin halutun raaka-aineen. Kaupasta on saatavilla kirjolohta valmiiksi fileoituna, mikä on omiaan lisäämään suosiota myös niiden keskuudessa, joille kalan käsittely ei ole tuttua.

Kirjolohelle sopivat hyvin pitkälle samat reseptit kuin lohelle. Suosituimpia valmistustapoja ovat graavaus, savustus, paistaminen ja uunissa kypsentäminen. Kirjolohelle sopivia helppoja reseptejä on niin paljon, että uuden kokeiluille on hyvin tilaa.

Saaliiksi otettu kirjolohi tulee verestää välittömästi ja laittaa sen jälkeen kylmään. Näin se säilyy erinomaisena raaka-aineena kotiin asti. Rasvaisena kalana kirjolohen lihan laatu kärsii nopeasti lämpimässä. Pehmeäruotoinen kirjolohi on helppo fileoitava.

Kurkkaa reseptit: Kalaruoka.fi

Tiesitkö

Norjan lohi on aina altaissa kasvatettua kassilohta. Kotimaassa viljelty kirjolohi on huomattavasti Norjan lohta ekologisempi vaihtoehto ruokapöytään. Varmista aina, että syöt kotimaista kirjolohta Norjan lohen sijaan.

Kirjolohesta tunnetaan myös mereen vaeltava muoto, jota kutsutaan Pohjois-Amerikan länsirannikolla nimellä Steelhead. Suomessakin kirjallisuudessa joskus mainittu teräspäälohi on siis yksi kirjolohen muoto. Se muistuttaa väritykseltään enemmän meidän lohtamme kuin perinteistä kirjolohta. Myös Yhdysvaltain Suurilla järvillä elävää ja alueen jokiin lisääntymään nousevaa kirjolohta kutsutaan usein teräspääksi (steelhead).

Kirjolohi voi kutea useamman kerran poikkeuksena useimmista muista Tyynenmeren lohilajeista, jotka kuolevat kutemisen jälkeen.

Kirjolohi on onnistunut muodostamaan lisääntyviä kantoja ympäri maapalloa. Kuuluisia suurien kirjolohien kalastuspaikkoja ovat esimerkiksi Chile ja Uusi Seelanti, jonne se kotiutettiin jo vuonna 1883.

Viikon kalaa mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat