Ahven

Ahven – Perca fluviatilis, Perch (englanti), Abborre (ruotsi)

Toimittaja Niko Satto

Ahven on yleisin kalalajimme ja yleisin vapaa-ajankalastajien saaliskala. Se on myös maukas ja suosittu ruokakala, jonka kanta kestää kohtuullisen hyvin kalastuspainetta. Ahventa voi kalastaa varsin monipuolisesti eri tavoin ja siitä on myös helppo valmistaa ruokaa.

Tuntomerkit

Ahven on helppo tunnistettava, sillä sitä on vaikea sekoittaa mihinkään muuhun Suomessa tavattuun kalalajiin. Kuha on lähimpänä.

Ahvenen keskeiset tuntomerkit ovat terävä etummainen selkäevä, jossa on 13–15 kovaa piikkiä, mustat pystyraidat, joita on viidestä kymmeneen sekä kirkkaan oranssit perä- ja vatsaevät ja oranssiruskea pyrstö. Yleensä ahvenen selkä on musta, kylki ylhäältä metallihohtoisen vihreä ja alaspäin vaaleneva. Maha on valkoinen. Selkäevät ovat tummanharmaat ja rintaevä väritön. Silmä on kellertävä.

Ahvenen väri vaihtelee kuitenkin voimakkaasti eri vesistöissä. Varsinaissuomalaisesta sameavetisestä joesta saatu ahven voi olla melko kalpea, joskus jopa raidaton. Itä- tai pohjoisuomalaisesta joesta saatu kala puolestaan hyvin voimakasvärinen ja tummavetisen suolammen ahven lähes musta. Tummienkin ahventen evät voivat sen sijaan olla voimakkaan punaiset. Kirkkaissa vesissä ahvenen selkä on smaragdinvihreä tummilla pystyraidoilla. Vatsa on puolestaan vaalea ja vatsanpuoleiset evät sekä pyrstöevä ovat lähes paloautonpunaisia. Metsäteollisuuden lähialueilta saadaan satunnaisesti myös koko-oransseja ahvenia mustilla raidoilla. 

Ahvenen suu on petokalaksi suhteellisen pieni ja hampaat tuntuvat lähinnä karheutena sormea vasten. Ahventa voi siis pitää vaikkapa alaleuasta kiinni viehettä tai koukkua irrotettaessa. Ahvenen suun ympäristön iho myös menee herkästi rikki, jos se pääsee rimpuilemaan. Selkäevän ohella kiduskannen takaosa on terävä ja voi aiheuttaa haavan, jos kalasta ei pidä tukevasti kiinni.

Tyypillisesti ahven on noin 15-30 cm eli 50-350 grammaa. Isoksi ahveneksi voidaan kutsua yli 35 senttistä kalaa. Halutuimmat filekalat ovat yleensä koossa 25-35 cm. Nyljettävät ahvenet osuvat yleensä reilun 10 sentin paikkeille. Kilon ahvenen on vuodenajasta riippuen yleensä yli 40 senttiä, yleisimmin 42-43 cm paikkeilla. Vuosittain nousee yli 2 kg:n kaloja, mutta ne ovat harvinaisia. Tällöin puhutaan lähes poikkeuksetta yli puolen metrin ahvenesta.

Lisääntyminen ja kasvu

Ahven alkaa lisääntyä varsin nuorena, sillä koiraat tulevat sukukypsiksi jo 1–2-vuotiaina ja naaraatkin 2–4-vuotiaina. Ahvenen kutuaika on pääosin toukokuussa. Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella ja pohjoisessa kuun lopulla. Kutu alkaa, kun veden lämpö ylittää kuusi astetta.

Ahven on tehokas lisääntyjä, sillä yhden naaraan mätimunien määrä voi olla yli 200 000. Putkimainen mätinauha kiinnittyy pohjakasveihin ja oksiin, ja poikaset kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua siitä, kun mäti on laskettu ja hedelmöitetty.

Ravinnokseen pienet ahvenen käyttävät eläinplanktonia ja vähän suurempina pieneliöitä, kuten vesikirppuja, surviaissääsken toukkia ja hankajalkaisia. Isommat ahvenet syövät kalaravintoa, mutta merialueen tulokaslaji, liejutaskurapu, on myös isompien ahventen suosiossa.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Ahvenella ei ole alamittaa eikä lainsäädännössä ole erityisiä ahvenia koskevia pyyntirajoituksia. Jos vesialueella on kalastus kielletty kokonaan tai tiettynä ajanjaksona, tämä koskee myös ahvenen kalastusta. Nämä löydät: kalastusrajoitus.fi-palvelusta.

Ahventa voi kalastaa pilkillä tai ongella jokaisenoikeuksien turvin, eli kalastukseen ei tarvita minkäänlaisia maksullisia lupia. Viehekalastus edellyttää kalastonhoitomaksun maksamista ja sen lisäksi vesistökohtaisia lupia voidaan tarvita esimerkiksi Metsähallituksen erityislupakohteissa ja koskikalastuspaikoissa. Uistelu useammalla kuin yhdellä vavalla sekä katiska- ja verkkokalastus vaativat aina vesialueen omistajan luvan iästä riippumatta.

Kalastus

Ahven on kautta aikojen ollut suosittu pyynnin kohde jo senkin takia, että sitä voi kalastaa niin monin eri tavoin. Vapakalastaja voi pyytää ahvenia tavallisella mato-ongella, pohjaongella, täkyongella, pilkillä, jigillä tai perinteisellä heittouistimella sekä uistellen ja perhokalastaen. Lisäksi sitä saa muun muassa katiskalla, verkolla ja pitkälläsiimalla.

Edullisin ja monelle helpoiten saavutettava kalastustapa on perinteinen mato-onginta, jota voi harrastaa rannalta tai veneestä. Toisinaan laituriltakin saa isoja kaloja ja pienet vähän kalastetut metsälammet voivat olla melkoisia suurahvenaittoja.

Uistimella kalastavat tavoittelevat ahvenia enimmäkseen jigillä. Varsinkin syksyllä, kun kalat parveutuvat, saa ruokakalat isosta parvesta varsin vaivatta. Isoja yksilöitä tavoittelevan ei kuitenkaan kannata näitä massaparvia harventaa, vaan yrittää löytää ruovikoiden ja kivikoiden reunoilta tai lahtialueiden tasangoilta yksittäisiä syönnöskaloja.

Ahven ruokana

Ahvenen vaalea liha on hyvin maukasta, siksi siltä kalastetaan koko Euroopassa runsaasti ruokakalaksi. Suosittuja valmistustapoja ovat muun muassa savustaminen ja paistaminen. Ahvenkeittoa pidetään myös suurena herkkuna, samoin kuin pienistä ahvenista tehtyä kalakukkoa.

Ahventa syödään aivan pienimmistä kaloista suurimpiin saatuihin. Suositeltava ruokakalakoko ahvenelle on 10-35 cm. Tätä isommat ja pienemmät kannattaa vapauttaa.

Mitä isompi yksilö on, sitä helpommin siitä saa fileen, mutta isot emokalat, ainakin kaikki yli kilon yksilöt, on suositeltavaa laskea takaisin levittämään hyviä geenejään tuleville ahvensukupolville. Lisäksi on hyvä muistaa, että syvältä, yli kahdeksasta metristä kalastettaessa ahvenet tulee aina ottaa ruuaksi, sillä paineenvaihtelu voi olla kalalle kohtalokas.

Kalan lihan laadun kannalta on tärkeää papittaa ja verestää kala heti sen saatuaan. Pienimpien osalta voi vääntää niskat nurin, mutta tällöin kala ei veresty. Kun kalan laittaa verestyksen jälkeen kylmään, säilyy kala erinomaisena raaka-aineena kotiin asti ja maistuu myös parhaimmalle ruokapöydässä.

Ahvenresepteihin voit tutustua kalaruoka.fi-verkkomediassa.

Tiesitkö?

Ahven on valittu Suomen kansalliskalaksi. Valinta tehtiin Kalatalouden Keskusliiton – jonka internetsivun osoite on muuten ahven.net! – järjestämässä yleisöäänestyksessä vuonna 1994. Toiseksi äänestyksessä tuli hauki.

Wikipedian mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton tiedotuspäällikkö Terho Poutanen on verrannut ahventa perisuomalaiseen ihmiseen: ”kyrmyniskainen, hitaahko, piikikäs”. On myös arveltu, että ahven olisi Ahvenanmaan nimen alkuperänä.

Ahventa kutsutaan mm. seuraavilla lempinimillä: aapo, appura, affena, affen, körmy, kyrmy, raitapaita, tirri. Mitä muita nimiä käytät ahvenelle?

Suomen suurin ahven painoi 2,87 kiloa ja se pyydettiin virvelöimällä Ahvenanmaalta vuonna 2010.

Viikon kalaa mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat