Kalastusluvat yleisesti

Suomessa on varsin erinomaiset mahdollisuudet kalastaa niin lupa-asioiden kuin vesistöjen näkökulmasta. Muuhun maailmaan nähden kotimaan lupapolitiikka on erittäin kohtuullinen, vaikka moni asiaan tutustuva saattaa ajoittain tuskastua tiedon hajanaisuudesta.

Yleiskalastusoikeus 

Suomessa on kalastuslakiin perustuva kalastusmaksujärjestelmä. Yleiskalastusoikeudella saa onkia, pilkkiä sekä litkata silakkaa ilman kalastuslupaa.

Kalastuslaissa maksuttomalla onkimisella tarkoitetaan ilman viehettä ja heittokalastukseen soveltuvaa kelaa harjoitettavaa kalastusta, jossa käytetään yhtä vapaa ja koukkua. Lain maksuton pilkkiminen kattaa kalastuksen yhdellä lyhyehköllä vavalla ja siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä. Silakan litkaus sisältää vain silakan kalastamisen yhdellä litkalla, mihinkään muuhun kalalajiin tätä oikeutta ei ole.

Yllä mainittuja yleiskalastusoikeuksia on rajoitettu paikoin siten, että muun muassa vaelluskalapitoisissa koski- ja virtavesissä ei pääsääntöisesti saa onkia eikä pilkkiä.  Ne on syytä aina tarkistaa kalastusrajoitus.fi-palvelusta.

Kalastonhoitomaksu

Kalastonhoitomaksu on maksettava, kun olet iältäsi 18–69-vuotias ja kalastat muuten kuin ongella, pilkillä tai silakkalitkalla. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla ja vieheellä lähes koko maassa paitsi Ahvenanmaalla. Poikkeuksena ovat kalastajat, jotka ehtivät täyttää 65 vuotta 31.12.2023  mennessä. Lue tarkemmin muutoksesta täältä.

Kalastonhoitomaksun voi maksaa koko vuodeksi, seitsemäksi päiväksi tai yhdeksi vuorokaudeksi. Kalastonhoitomaksun voi ostaa Metsähallituksen eräpalveluiden verkkokaupasta tai muista Metsähallituksen sivuilla ilmoitetuista myyntikanavista.

Kalastonhoitomaksun hinta vuonna 2024 on 47 eur/vuosi, 16 euroa/7 päivää ja 6 euroa/vrk.

Usealla vavalla kalastaminen ja pyydyskalastus vaativat kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen omistajan myöntämät luvat.

Yleiskalastusoikeuksia, joihin kalastonhoitomaksun oikeuttama viehekalastus yhdellä vavalla kuuluu, on rajoitettu paikoin. Rajoituksia on rauhoitetuilla vesialueilla, erillisen luvan vaativilla erityiskohteilla (yleensä kalaistutuskohteita) tai vaelluskalapitoisissa koski- ja virtavesissä. Verkkopalvelusta Kalastusrajoitus.fi voi tarkistaa lain ja ELY-keskusten määrittämät kalastuskiellot ja -rajoitukset. Lue tarkemmin kalastusrajoituksista.

Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastukseen Ahvenanmaalla.

Kalastonhoitomaksuilla hoidetaan kalavesiä ja kalakantoja sekä valvotaan kalastusta ja neuvotaan kalastajia. Kalastonhoitomaksu perustuu kalastuslakiin.

Lisätietoa kalastonhoitomaksusta.

Kalastatko usealla vavalla tai pyydyksellä?

Kalastonhoitomaksun lisäksi kalastajan on hankittava tietyissä tilanteissa lisälupia. On tärkeää muistaa, että vaikka alle 18-vuotiaana ja yli 69-vuotiaana olet vapautettu kalastonhoitomaksusta, joudut hankkimaan vesialueen omistajan luvat usealla vavalla kalastamiseen ja pyydyksen laskemiseen. Sama yleensä koskee myös erityislupa-alueilla kalastamista jopa yhdellä vavalla.

Yleisimmät tilanteet, joissa pitää kalastonhoitomaksun lisäksi hankkia vesialueen omistajan lupa on:

• vetouistelu useammalla kuin yhdellä vavalla
• täkyonginta kuten ismete useammalla kuin yhdellä vavalla
• siianonginta useammalla vavalla
• verkoilla kalastaminen
• ravun pyynti rapumerroilla
• katiskapyynti
• erityislupakohde, jossa kaikkien pitää maksaa lisämaksu kalastuksesta, tyypillisimmin paikkoja, joissa on tehty esim. kirjolohi-istutuksia tai virtavesikohteita

Nämä luvat löytää yleensä kyseisen vesialueen omistajien nettisivuilta, mutta tiedon etsiminen voi olla hieman haasteellista. Tässä on ohje kuinka asian kanssa kannattaa edetä. Kun tiedossa on vesistö, jonne ollaan menossa kalaan, etsitään Kalatalouden Keskusliiton verkkosivuilta, minkä kalatalousalueen alle kyseinen vesistö kuuluu. Seuraavaksi katsotaan, löytyykö lupatiedot kyseisen kalatalousalueen nettisivuilta. Jos niitä ei löydy, voidaan olla kyseisen kalatalousalueen ihmisiin yhteydessä ja kysyä, mistä kyseisen vesistön luvat saa hankittua tai onko sinne yleensäkään kyseisiä lupia tarjolla. Myös monet kunnat ja kaupungit kertovat omilla verkkosivuillaan, millaisia kalastuslupia heidän vesialueillaan vaaditaan.

Lupakäsitteet saattavat vaihdella merkittävästi eri vesialueiden omistajien luvissa ja myös niiden sisällöt. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen luvan osalta pitää ymmärtää, mitä sillä saa tehdä ja mitä ei. Joissain lupaehtoina voi olla väkäsettömien koukkujen käyttövaade, toisaalla saattaa saada vetää tuplia ja triploja (eli vetouisteltaessa yhdessä siimassa saa olla kaksi tai kolme viehettä yhden sijaan) yhdellä vapaluvalla, mutta toisen vesialueen luvissa ne on hinnoiteltu erikseen tai kielletty kokonaan.

Usealla vavalla kalastettaessa laskukaava on yleensä seuraava (ei kuitenkaan välttämättä):

kalastonhoitomaksun sallima 1 vapa + 1–11 vapaa vesialueen omistajan vapa/vieheluvalla = 2–12 vapaa

Yleensä vesialueen omistajan lupaehdot määrittävät vapojen maksimimäärän vesialueelle. Luvan nimi voi olla vapalupa tai viehelupa. Kun puhutaan täkyonginnasta tai siianonginnasta nimitys saattaa olla koukkulupa. Jos et ole varma, on parempi kysyä ja tarkentaa, mikä tarkoittaa mitä kuin arvailla. Kalastajalla on kalastuslain mukaan velvollisuus tietää luvat ja rajoitukset, joten jos on kalastamassa, kalastuksenvalvoja sattuu paikalle ja luvat ovat väärät tai ne puuttuu, on valvojalla mahdollisuus huomauttaa tai tehdä poliisille tutkintapyynnön, jonka seurauksena voit saada sakot.

Pyydysluvat ovat yleensä pyynti- tai venekuntakohtaisia, ja ne ovat yleensä voimassa kalenterivuoden. Pyydysluvat on tarkoitettu vapaa-ajan kalastukseen – kaupallisen kalastuksen luvat myönnetään erikseen ja vapaa-ajan kalastaja ei saa muutenkaan myydä kalaa kuin vähäisen määrän (alle 100 kg) vuodessa ja vain yksityishenkilöille. Huomaa, että ravustukseen tarvitaan lähes poikkeuksetta erikseen mertalupa tai ravustuslupa.

Luvan todistaminen kalareissulla

Kun kalastaa muutoin kuin ongella, pilkillä tai silakkalitkalla, mukana on lain mukaisesti oltava todistus kalastonhoitomaksun maksamisesta ja myös henkilöllisyys on voitava todistaa. Kalastonhoitomaksun vuosimaksun maksajille toimitettavan Suomu-lehden takakannessa oleva kalastuskortti käy todisteena maksamisesta, samoin kalastonhoitomaksun ostokuitti vaikka puhelimesta näytettynä. Mukana on oltava myös mahdolliset vesialueen omistajan myöntämät kalastusluvat.