Kalastajan Kanavan vinkit ravustukseen

Ravustus on koko perheen puuhaa

Ravustus on mitä parhainta kesäviihdettä koko perheelle vauvasta vaariin ja kesän kauneimpaan ajankohtaan. Ravustuskausi käynnistyy aina 21. päivä heinäkuuta klo 12.00. Rapujen pyynti on luvallista lokakuun loppuun asti, mutta jo viikon parin ahkeralla ravustuksella saadaan isotkin rapujuhlat toteutettua.

Maassamme on kaksi rapukantaa. Toinen on alkuperäinen jokirapukanta ja toinen on tuontirapu eli täplärapu, joka istutettiin valtaosin Suomen vesiin vasta 1980-luvulla. Alkuperäiskanta on kärsinyt vuosien varrella rapurutosta ja suurelta osin arvokas jokirapu on täysin menetetty. Täplärapu sietää paremmin rapuruttoa ja siten on pärjännyt hyvin ja valloittanut laajalti vesistöjä. Ne tarjoavatkin erinomaisia ravustuskokemuksia kaikille aiheesta kiinnostuneelle. Rapuja pyydetään Suomessa vuosittain jopa 3–6 miljoonaa kappaletta. Näistä on noin 80 % täplärapuja.

Hanki luvat

Ravustus vaatii aina vesialueenomistajan luvat. Sitä paitsi jokaisella 18–69-vuotiaalla ravustajalla on oltava kalastonhoitomaksu maksettuna. (Poikkeuksena ovat kalastajat, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta 31.12.2023 mennessä: heidät on vapautettu maksusta.) Vesialueenomistajan luvat saa osakaskunnalta tai kalatalousalueelta. Lisäksi on huomioitava, että jokaisella vesialueella ei saa muut kuin osakaskunnan jäsenet ravustaa. Asia selviää kysymällä osakaskunnalta.

Jokaiseen mertaan on hankittava ravustus/mertalupa. Merrat kannattaa hankkia vasta, kun tiedät, montako lupaa voit saada vesialueelle. Monilla alueilla mertojen määrä on rajattu eli yhtä ruokakuntaa kohden ei myydä kuin tietty määrä lupia. Tämäkin asia selviää vesialueen omistajalta.

Muuta huomioitavaa ennen ravustamista

Vaikka ravustaminen on varsin helppoa, pitää aika monta asiaa tietää ja huomioida ennen mertojen veteen heittämistä.

Ensinnäkin jos mertoja ja sumppuja on käytetty aiemmin muissa vesistöissä, on ne pakastettava tai kuumennettava ennen veteen laskua. Jokirapu ei kestä lainkaan rapuruttoa. Myös syötit on ongittava samasta vesistöstä kuin ravut tai kalat on pakastettava.

Pyydä syötit samasta vesistöstä

Ravustukseen liittyy paljon mystiikkaa sekä kalajuttuja. Pääsääntöisesti rapu on kasvissyöjä, mutta sopivan lihaherkun osuessa kohdalle, maittaa sekin erinomaisesti. Parhaat syötit ovat rapujen normaaliravintoa: mm. särjen ja särjensukuisten kalojen lihaa. Myös hätätilanteessa kelpaa ahven. Paras syötti monesti on kokonainen pieni särki, mutta lahna tai muutkin särkikalat soveltuvat syötiksi saksilla pieneksi pilkottuna. Myös monet muikkuvesissä ravustavat kehuvat muikkua ja muikunperkeitä hyvänä rapusyöttinä.

Alussa viittasimme siihen, että ravustus on koko perheen puuhaa, tärkeä osa ravustusta on syöttien pyynti. Lapsille tästä hommasta voi vastuuttaa särkien onkimisen mökkirannasta ja lisäksi rantaveteen voi heittää katiskan. Syöttikalat kannattaa onkia tai pyytää katiskalla samasta järvestä päivällä, kuin mihin illalla merrat lasketaan ravustamaan. Näin saadaan tuoreet ja taatusti turvalliset syötit pyydyksiin. Kun syötit pyydetään samasta vesistöstä kuin, missä aikoo ravustaa, ei ole vaaraa, että levittää vahingossa rapuruttoa.

Jos onkijoita ei ole tai aika ei hommaan riitä, on kaupasta ostetut syötit kuten muikut pakastettava ennen käyttöä useamman päivän juuri rapuruton takia. Jotkut käyttävät myös makkaranpalasia tai jopa kanaa syöteissä.

Syötit voi kalastaa myös alkukesästä katiskalla, vakumoida ja pakastaa sopivissa erissä. Ravustuspäivinä on helppo ottaa kalat pakkasesta, pilkkoa ja laittaa mertoihin vielä hieman kohmeisena.

Valmissyötti

Markkinoilla on jonkin verran valmissyöttejä, joita Kalastajan Kanavakin on testannut vuosien varrella. Ravustuskaudelle 2024 on vihdoin tullut uusi rapusyötti, joka antaa lisäarvoa ravustajalle. Rapalan Dynamite Rapusyötti oli testissä viime syksynä meillä kolmella ravustuskerralla ja sen osalta voimme todeta, että varsinkin jos mertoja ei pääse tarkistamaan ja vaihtamaan luonnon syöttejä tuoreisiin lämpimän veden aikaan päivittäin tai edes kahden päivän välein, toimii syötti varsin mallikkaasti.

Katso testin tulokset:

Rapu asustaa kivikkopohjilla

Kumpikin rapulaji viihtyy kovalla rikkonaisella pohjalla. Erityisesti kivikkoiset rannat ovat rapujen mieleen. Jokirapu kaivautuu jopa rantapenkkoihin, kaatuneiden puunrunkojen alle ja viihtyy varsin matalassa. Se suosii jo nimensäkin mukaan virtaavia vesiä. Jokirapua tavataan yleisimmin pienissä ja keskikokoisissa järvissä sekä joissa.

Tulokaslaji täplärapu asustaa pääosin suurilla reittivesillämme – Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen sekä Vuoksen vesistön eteläosissa. Täplärapu viihtyy selvästi syvemmällä kuin jokirapu muutaman metrin syvyydestä jopa viiteen kuuteen metriin asti. Täplärapu kasvaa myös isommaksi kuin jokirapu.

Täplärapu on erinomainen pyydettävä sekä syötävä rapujuhlissa. Huomaa kuitenkin, että täplärapu on nykyään EU:n alueella luokiteltu erittäin haitalliseksi vieraslajiksi, joten sitä ei saa missään nimessä siirtää tai istuttaa uusiin vesiin.

Merrat kannattaa laskea kivien, puunrunkojen tai muiden sopivien suojapaikkojen lähelle, mutta ei suoraan isojen kivien päälle. Parhaiten ravut saavutetaan isojen kivien väleistä.

Ei alamittaa

Ravulla ei ole alamittaa, mutta alle 10 cm ravun ottaminen ruuaksi on suhteellisen turhaa, sillä siinä ei ole erityisemmin syötävää. Täten kannattaa harkita vapauttavansa alle 10 cm ravut ja ottavansa näitä isommat ruokapöytään. Pieni rapu on seuraavana vuonna monesti jo ruokapöytäkokoinen.

 

Ravustusvälineet

Nykyisin suurin osa käyttää ravustuksessa muovista valmistettuja rapupyydyksiä eli rapumertoja. Erityisen suosittuja ovat suppilon muotoiset muovimerrat, joista rapu pääsee mertaan kummastakin päästä. Merran katosta ripustetaan syötti syöttikoukkuun tai koteloon. Syötti on aseteltava siten, etteivät ravut pääse siihen saksillaan merran ulkopuolelta kiinni. Pehmeäverkkoiset merrat eivät ole olleet niin tehokkaita kuin suppilonmalliset kovamuoviset merrat, mutta myös erilaisilla kokoontaituvilla merroilla voi ravustaa.

Mertoihin on viritettävä uppoava naru, kelluva on vaaraksi vesiliikenteelle. Naruun on myös kiinnitettävä pyydyksen laskijan yhteystiedot, jotka tarkoittavat minimissään nimeä ja puhelinnumeroa. Merrassa on myös oltava myös kelluva merkki, koho, jotta veneilijät osaavat väistää pyydyksen. Kohon on oltava vähintään 5 cm korkea veden pinnasta mitattuna.

Merrat ovat kallis kertainvestointi, mutta mikäli mökkeilee hyvän rapuvesistön ääressä ja pitää ravun mausta, maksaa investointi nopeasti takaisin. Alkukaudesta yhdessä merrassa voi olla jopa 10–15 rapua.

Myös osa metalliverkkokatiskoista soveltuu ravunpyyntiin, mikäli suuaukko on sellainen, että rapu pääsee kiipeämään katiskaan. Suurin osa mm. Weke-katiskoista ovat mm. tällaisia.

 

Tarkkana sumputuksessa

Ravut kannattaa sumputtaa, sillä muutaman päivän sumputuksen aikana niiden suolisto tyhjenee ja monen mielestä rapu maistuu paremmalta sumputuksen jälkeen. Saavi tai muu suljettu astia ei sovi rapusumpuksi. Sumpussa on veden vaihduttava jatkuvasti, jotta ravut eivät kuole. Suositeltavaa on hyödyntää verkkosumppua tai katiskaa. Jotkut ovat jopa virittäneet vanhan pyykinpesukoneen rummusta sumpun.

Ravut on sumputettava samassa vesistössä, kuin mistä ne on pyydetty, sillä toiseen vesistöön siirtämällä siirretään myös rapuruttoa. Tärkeää on myös pitää huoli siitä, etteivät minkit tai saukot pääse rapusumppuun käsiksi. Erittäin lämpimällä säällä on myös syytä huomioida, ettei sumppu ole liian matalassa, jossa veden lämpö pääsee nousemaan liian korkeaksi ravulle.

Lue ravun keittämiseen vinkit Kalaruoka.fi:stä

Kirjoittaja Anne-Maarit Sepling on Kalastajan Kanavan toimittaja ja tuottaja.