Kalastusveneen valinta
Kalastusveneitä on moneen lähtöön. Yhdelle kalastusvene on soutuvene ja toiselle se on viimeisen päälle varusteltu 6,5-metrinen alus. Kuitenkin on hyvä miettiä, kun lähtee venettä valitsemaan ja varustelemaan, mitkä ovat omat tarpeet ja halut venettä kohtaan. Ennen, kuin aloitat minkään veneen varustelua, kannattaa käydä mahdollisuuksien mukaan aina käydä vesillä ja kalassa. Näiden reissujen avulla huomaa, mitä tarvitsee missä ja mitä ei kannata kiinnittää mihin. Samalla reissulla näkee myös, miten vene-elektroniikka kannattaa asentaa.
Kuitenkin jokaisella kalastajalla on todennäköisesti eri käsitys siitä, miltä kalastusveneen pitäisi näyttää ja mitä sen pitäisi sisältää. Nämä asiat on kuitenkin hyvä miettiä, kun hankit venettä:
Veneen valintakriteereitä
Veneen valintaa on mahdotonta puristaa yhteen muottiin. Jokaisella harrastajalla on omat toiveensa ja reunaehtonsa, jonka perusteella omaa kalavenettä hankitaan ja varustellaan. Hankinnassa olennaisimpia valintakriteereitä on yksinkertaistettuna kaksi:
- Käyttötarve, jossa on itsessään jo monta kriteeriä. Kuinka monta kalastajaa veneeseen pitää mahtua, joka sanelee paljon veneen tilatarpeita. Minkä tyyppisissä vesistöissä veneellä on tarkoitus liikkua, joka kertoo vaatimuksia kelikestävyyden ja matkan/ajettavuuden sekä moottoritehonkin suhteen. Onko vene puhtaasti kalastuskäyttöön, vai tehdäänkö sillä myös jotain muuta: Perheveneilyä kesällä, siirtymäveneenä esim. saareen jne. Seisooko vene aina laiturissa tai poijussa, vai onko tarkoitus liikuttaa venettä paljon trailerilla. Olennaisin kriteeri hommassa tulisi olla se ensisijainen käyttötarve.
- Budjetti. Kuinka paljon pakettiin on varaa sijoittaa. Venettä hankittaessa tämä on usein se suurin haaste. Rahalla saisi kyllä vaikka mitä, mutta valtaosa joutuu kuitenkin tekemään myös kompromisseja haaveen ja valinnan välillä. Ja pelkkä vene ei riitä, vaan budjetoinnissa on otettava huomioon varustelun tarve sekä mahdollinen traileri myös.
Katso lisää veneen valinnasta: Perjantai-illan LivE: Kalastusveneen valinta ja varustelu, #kalastusvenekaikille – Veneen valintaopas, Veneen kalastusvarustelua
Heittokalastusveneen varustelu
Yleisin Suomessa käytetty heittokalastusvene on varmaankin kotimainen reilut 4,5 metriä pitkä avovene, jossa on koneteholtaan 30-50 hevosvoiman perämoottori. Kuitenkin viimeisien vuosien aikana olemme nähneet selkeää murrosta heittokalastusveneiden osalta. Kasvavassa määrin vesillämme liikkuu lajia varten räätälöityjä ns. ”amerikkalaistyylisiä” heittokalastusveneitä. Markkinoiden monipuolistumisen myötä voisi myös todeta, että kalastusveneiden koko on kasvanut, samoin kuin veneiden varustelu on lisääntynyt.
Mutta olipa kyseessä pienempi tai isompi kalavene, on tärkeää pohtia, miten veneen varustelee, jotta se toimii omaan käyttötarkoitukseen mahdollisimman hyvin.
Aloita perusvarustelusta
Jotta kalastaminen veneestä on mielekästä ja myös turvallista, on olennaista pohtia, mitä varusteita on asennettava kiinteästi ja miten niihin pääsee jatkossa käsiksi, jos jotain hajoaa ja vaatii huoltoa. Lisäksi on runsaasti tavaraa, mitä kalastaja tuo mukanaan kalareissuun. Myös näiden kalastusvälineiden osalta on huolehdittava, että niille on omat paikkansa veneessä niin kalastettaessa kuin siirtymillä. Tämä parantaa mm. vesiturvallisuutta.
Kun sitten aloitat veneesi varustelemisen, on hyvä istahtaa veneen kuskin penkille ja katsella ympärilleen. Mukaan veneeseen kannattaa ottaa näyttöjen ja akkujen lisäksi vapoja, haavi, viehelaukku ja muita välineitä, jotka normaalisti lähtevät mukaan kalareissulle. Kun näitä sovittelee paikoilleen, saa osviittaa minne mikäkin menee ja mikä aiheuttaa mahdollisia haasteita. Paikkojen ennakkopohtiminen maksaa itsensä nopeasti takaisin, sillä vältetään turhia reikiä ja hankalasti muutettavia asennuksia.
Monessa heittokalastusveneessä on tietyt tunnistettavat kiinteät varusteet tai elementit, kuten heittotasot ja erilaiset laatikot ja ne joko tilataan / ne tulevat veneen mukana tai rakennetaan myöhemmin. Heittotasot auttavat kalastamaan esteettömämmin, korkeammalta näkee paremmin veteen, vavan saa pidettyä kädessä optimaalisemmin jne. Kiinteillä heittotasoilla on myös toinen olennainen funktio – niiden alla on paljon säilytystilaa, jonne pystyy säilömään muuten kalastajan jaloissa pyöriviä tavaroita. Heittokalastukseen suunnitelluissa veneissä tasot ja säilytystilat ovat yleensä vakiona, mutta tänä päivänä moni venettään varusteleva toteuttaa niitä myös itse omaan veneeseensä jälkiasenteisena.
Elektroniikka
Elektroniikan kanssa kannattaa tehdä niin sanottua tutkimustyötä eli käydä veneen kanssa muutaman kerran vesillä ennen sen asentamista. Näillä reissuilla huomaat, miten vene-elektroniikka kannattaa asentaa. Kumman laidan suuntaisesti mahdollinen keulakone kannattaa asentaa, mihin akut, näytöt, mahdolliset sivuanturitelineet sijoitetaan. Ja koko tämä paketti siten, että vene on edelleen tasapainoinen ja turvallinen ajettava, tavarat eivät pääse liikkumaan kovemmassakaan kelissä ja ennen kaikkea, kaikki ovat mahdollisimman helposti käytettävissä.
Heittokalastukseen suunnitelluissa veneissä on yleensä huomioitu keulasähkömoottorit, akkujen paikat, ennakkovedot kaikille sähköistyksille sekä näyttöjen ja muiden varusteiden kiinnitykset eri tyyppisillä kiskoratkaisuilla.
Lähtökohtaisesti ensimmäinen vaihe näyttöjen asennuksessa on niiden paikan valinta. Mistä näyttöjä katsotaan kalastettaessa ja mistä ajettaessa – tämä määrittää mihin asentoon näyttö/näytöt olisi syytä asentaa. RAM Mountsin telineistä löytyy aivan erinomainen kattaus eri vaihtoehtoja näyttöjen asentamiseen, siten että kulma ja näytön asento on helposti myös säädettävissä.
Muita asioita
Kun sitten lähdetään vesille, kaveri tai pari mukana. Jokainen ottaa mukaansa vavat keloineen, jokaisella on oma viehearsenaali mukana ja vielä eväitä sekä ehkä hieman lisävaatteitakin. Tämä tavaramäärä tarkoittaa moneen veneen osalta sitä, että paatti on tupaten täynnä. Yksi suurimmista miellyttävän kalastuksen ratkaisuista on pohtia irtotavaralle säilytyspaikat kalastusajalle ja myös siirtymille.
Tärkeää on saada mahdollisimman paljon tavaraa pois lattioilta pyörimästä. Nykyaikaisten heittokalastusveneiden suunnittelussa on otettu huomioon paikat monelle kalastajan matkassa tulevalle tavaralle. Vavoille on valmiit säilytystilat, josta ne ovat nopeasti esiin tai pois tieltä. Kylmälaukkua ei tarvita välttämättä veneessä, koska veneessä on kalasumppu. Vieheet saa laatikoihin, joita veneessä useita erilaisia. Lisäksi kaikki eväät, vaatteet jne. kulkevat luonnollisesti helposti suljettavissa laatikoissa.
Heittokalastusvene on viime kädessä henkilökohtainen valinta, eikä kukaan voi tulla toiselle kertomaan, että kalastat vääränlaisesta veneestä tai väärin varustellusta veneestä. Jotkut haluavat laitakorkeuden tuomaa turvaa, eikä heittotasot ole edes vaihtoehto, toinen toivoo taas mahdollisimman matalalaitaista venettä, joka ei ole tuuliherkkä jne. Jokainen lähtökohtaisesti hankkii ja varustelee veneensä juuri omiin käyttötarpeisiin sopivaksi ja pääasia kaikessa on, että voi nauttia kalastamisesta juuri sillä tavalla, mikä parhaiten itselleen sopii.
Uisteluvene
Vetouistelua voi harrastaa kovin monella tavalla. Veneen tarpeeseen vaikuttavat kalastettavat kalalajit, vesistöt sekä niiden koko, veneen trailerointitarpeet, kuinka moni veneessä kalastaa, harrastetaanko veneella muutakin jne. Määritteitä on lukuisia ja kun puhutaan valmiista veneestä, on siinä huomioitu lukuisia asioita ja tehty mahdollisimman vähän kompromisseja juuri omaan tarpeeseen peilaten.
Veneen koko ja tyyppi määräytyy usein vesistön asettamien tarpeiden kautta, mutta määrittäjänä on monella myös hankintabudjetti. Pienehköön avoveneeseen pääsee käsiksi järkevillä kustannuksilla ja monta kertaa myös tällainen vene on erittäin käyttökelpoinen monipuoliseen kalastukseen. Avoveneellä voi uistelun lomassa lähteä viettämään myös rattoisia jigikalastuspäiviä vesille. Avoveneen varustelu on usein myös helpompaa. Monissa avoveneissä laitoja kiertää kaiteet ja nämä ovat hyvä alusta varusteiden kiinnittämiselle. Lisäksi avoveneistä löytyy myös kevyitä versioita. Kevyt vene ei vaadi niin paljoa vetoautolta eikä trailerilta. Monessa avoveneessä on kuitenkin ongelmana veneen ajaminen takapenkiltä, mikä tuo kulmakerrointa takatilan osalta. Kuskin puolelta on vaikeaa haavia kaloja tai esim. käyttää takiloita. Onkin suorastaan luksusta, jos löytää pienehkön uisteluveneen, jossa on pulpetti hieman takareunaa edempänä ja kuskin takana tilaa touhuta. Tai ainakin se, että pulpetin saisi keskelle, mahdollistaen takakulmien paremman hallittavuuden molemmilla puolilla.
Vesistö määrittää myös venetarvetta paljon. Jos venettä hankitaan pienille sisävesille, ei kriteerit kelinsiedolle tai aallokossa ajamiselle ole kovinkaan korkeassa roolissa. Mutta, jos kohteena on taas merilohi tai kotimaan sisävesien suuret selkävedet, on hyvä veneessä olla turvallisuudenkin kannalta laitakorkeutta, keliominaisuuksia sekä tukevuutta. Kovassa aallokossa uistelu on heiluvaa, joten laitojen sisäpuolella pysymistä helpottaa tukeva vene sekä hieman korkeammat laidat, joista saa tukea esim. kalojen väsyttämisessä.
Mitä asioita sitten on otettava huomioon varusteltaessa vetouisteluvenettä?
-
Kuinka monella vavalla uistellaan ja mitä?
Vapojen määrä ja sijoittelu on yksi tärkeimmistä veneessä tapahtuvista varustelun askelista. Jos kepit ovat väärässä paikassa tai vaikeasti hallittavissa, alkaa se syömään jo heti ensimmäisestä kosketuksesta alkaen. Kaiken pitää olla mietittyä ja oikealla paikallaan. Tämän takia on hyvä käydä veneen kanssa vesillä ja testata mihin kohtaan vavat haluaa, niin säästyy ylimääräisiltä reijiltä
-
Pikkuplaanarit vai isot kelkat
Plaanariuistelussa on ollut trendivaihtelua. Moni vannoo isojen kelkkojen nimeen, mutta on taas kokeneita uistelijoita, jotka ovat luopuneet niistä täysin. Markkinoille on tullut laadukkaita, kovaan keliin sopivia pikkuplaanareita, jotka toimivat jopa merilohen uistelussa.
Jos käytetään kelkkaplaanareita, niin plaanarikelojen sijoittelu kuskin ulottuville on tärkeää ja plaanarilaukurit on suotavaa löytyä myös suoraan käsien ulottuvilta. Monella onkin plaanarilaukurit pienessä korissa kaiteessa, plaanarikelojen lähellä. Lisäksi plaanarinarun kulku veneestä kelkkaan on tärkeää suunnitella siten, että se ei ole tekemisen tiellä. Usein targakaariveneissä kelkkaplaanarinarujen rissat ovat targan molemmin puolin ylhäällä. Mitä lähempänä veden pintaa rissa kuitenkin on, sitä paremmin ulommaiset ja sisimmäiset vieheet uivat samassa korossa. Lisäksi tällöin tärppien havaitseminen on helpompaa. Tänä päivänä monessa veneessä onkin ns. alasvetonarut, joilla plaanarinaru vedetään läheltä veneen laitakorkeutta.
-
Takilat vai ei
Syvätakila on tietyissä uistelumuodoissa ehdoton. Jos kohdekala on syvällä, niin takila on helpoin tapa varmistua siitä, että vieheet uivat juuri halutussa syvyydessä. Takiloiden sijoittelu veneessä on jälleen yksi juttu, joka varioi. Perinteisesti ”turvallisin” paikka sijoittaa takilat on veneiden takakulmiin, mutta silloin ne ovat tiellä esimerkiksi kalaa haavittaessa ja vieheitä laskettaessa.
On myös koulukunta, joka sijoittaa takilat selkeästi keskemmälle veneen laitaan, kauemmas takakulmista. Tämä vapauttaa tilaa toimia veneen takaosassa, mutta kasvattaa riskejä takilavaijerin ajautumisesta potkuriin, esim. kuulan juuttuessa pohjaan. Koska takilassa on useiden kilojen kuula vedessä ajoittain hyvinkin syvällä, on tärkeää, että sijoittelussa otetaan huomioon takilan kiinnityksen tukevuus ja kestävyys. Jos venettä ajetaan takapenkiltä, ei takiloita voi asentaa muualle kuin takakulmiin ja yleensä vain toiseen, jos vene ei satu olemaan keskipulpettimalli.
-
Mitä elektroniikkaa – autopilotti, luotaimet, gps, tutka
Jos heittokalastusveneissä on useammat näytöt ja keulakoneet lisääntyneet, niin vetouisteluveneen elektroniikka kestää kyllä vertailun. Autopilotti on uistelijan paras kaveri. Pilotti vapauttaa käsiä yksinuistelijalle, mutta ihan yhtälailla se ajaa venettä, vaikka siellä olisi pari kaveria lisääkin. Kone ajaa varsin tarkasti, jos vaan keli sen sallii. Karttaplotteri on tätä nykyä myös lähes perusvaruste uisteluveneessä – kartalta näkee ajolinjat ja missä koko ajan kuljetaan sekä voi merkata karttapisteitä. Karttaplotteri liitettynä autopilottiin, mahdollistaa reittien ajamisen ilman, että kuskin tarvitsee koko ajan veivata rattia.
Luotainpuolella uistelijalle riittää laadukas peruskaiku, josta näkee syvyyden, saaliskalat, pohjan muodot sekä kovuuden ja laadukkailla antureilla jopa kalalajin. On makuasia, haluaako kaikuluotaimeen viistokaiun esimerkiksi kalaparvien hakemiseen ja seuraamiseen tai vaikka kivikoiden reunojen lukemiseen. Vaihtoehtoisesti varustelistalta löytyy jopa luotainmarkkinoiden kuumimpaa uutuutta: Live-luotainta, jolla näkee kaiken reaaliaikaisesti ja jopa kymmeniä metrejä eteenpäin.
Turvavarusteista myös tutka on isoilla vesillä liikkuessa erinomainen lisävaruste, antaen tietoa muista vesillä havaituista kohteista esim. sumussa tai hämärissä/huonoissa olosuhteissa ja se auttaa myös esim. verkonmerkkien havaitsemisessa pimeillä kuhavesillä.
Elektroniikka tuo tullessaan myös virrantarvetta. Toisin kuin heittokalastusveneissä, yleensä pääkone käy uisteluveneessä jatkuvasti ja tämä tarkoittaa myös koneen laturin tekemää työtä. Tällöin paketissa riittää yleensä virtaa, eikä ongelmia tule. Joskin, jos varustelee veneen useammalla näytöllä, pilotilla jne. on syytä tarkkailla akun varaustilaa sekä varautua lataamaan akkua/akkuja uistelusessioiden välissä.
-
Koneen koko ja vauhti?
Uisteluveneen moottori on suositeltavaa valita moottorisuositusten ylärajalta. Tehoreservi on enemmän kuin tärkeää ja tervetullutta, jos joudutaan huonoihin olosuhteisiin. Eikä isosta koneesta ole haittaa muutenkaan, etenkin jos veneessä on reilummin kuormaa ja varusteita. Isomman koneen ongelmaksi mielletään polttoaineen kulutus, huoltokustannukset sekä etenkin uisteluvauhdin säätely. Markkinoilta löytyy joko koneeseen kiinnitettäviä jarrulevyjä, jotka leikkaavat potkurin työntövoimaa tai toinen hyvin suosittu tapa on jarrupussit. Pussit kiinnitetään veneen etuknaapeista molemmille puolin venettä, keskilinjan kohdille, jotta pussit eivät ole tiellä kalastettaessa. Jarrupusseista on lisäksi hyötyä esim. kevytkeulaisissa veneissä, ne vetävät venettä pidemmälle vesilinjalle ja parantavat sen ohjattavuutta. Nykypäivän nelitahtimoottoreista löytyy useimmista lisäksi hieno lisävaruste, uistelunopeuden säädin. Nappia painamalla voidaan moottorin kierroslukua pudottaa tai nostaa pienin askelin.
-
Muut varusteet ja niiden sijoittelu!
Entä minne vieheet, pikkuplaanarit, työkalut, etäpainot, raksitapsit, haavi, kylmälaukku jne.
Veneen takakaide on monella uistelijalla pyhitetty kuljetusputkien ohella myös mahdollisimman isolle tarvikelaatikoille, jossa säilytetään etäpainoja, mahdollisesti raksihommissa tapsirullia, hammastikkuja, työkaluja jne. Eli todellinen monitoimilaatikko.
Uistelijoilla on suunnilleen samat työkalut kuin heittokalastajalla. Uistelussa on kuitenkin olennaista pohtia työkalujen paikkaa tarkemmin, kuin heittoveneessä. Tärppitilanteessa vene liikkuu edelleen, voi joutua ajamaan, jos ei autopilottia ole ja samalla väsytetään kalaa. Tällöin jokainen ylimääräinen kurotus, voi tarkoittaa kalan menetystä.
Ja ikuisuusriesa, eli haavi. Iso uisteluhaavi tarvitsee tilaa ja tässä on nähty vuosien saatossa todella nerokkaita innovaatioita. Moni pitää haavia keulan puolella, koska siellä ei uistellessa ”tapahdu mitään”, mutta on tärkeää miettiä haaville sellainen paikka, mistä sen saa nopeasti käsiinsä avatuna/toimintavalmiina ja missä se pysyy kelissä paikoillaan.
Saalin toivossa, uistelijoiden tärkeä varuste on laadukas kylmälaukku ja ainakin lohihommissa niiden koot ovat melkoisia. Monella pienempi kylmälaukku mahtuu esim. moottorikaivoon, mutta monessa veneessä homma on ratkaistu myös siten, että se on joko apukuskin istuimena tai kuskin penkin alla.
Soutuvene
Soutuvene on tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Se on mökkirantojen vakiovaruste ja samalla varsin käyttökelpoinen ja iänikäinen apu kalastuksessa. Siitä on todella moneksi sillä sama vene sopii useisiin eri kalastusmuotoihin: onkimiseen, venepilkintään, soutu-uisteluun sekä verkoilla, katiskoilla ja rapumerroilla käyntiin, kuin yhtälailla heitto- ja perhokalastukseen.
Kun ryhdytään suunnittelemaan venettä monipuoliseen kalastukseen, on pohdittava varusteiden paikat tarkasti. Yhteen kalastusmuotoon on suhteellisen helppo löytää välineille omat paikkansa, mutta jos veneellä on tarkoitus harrastaa useampaa kalastusmuotoa, joutuu varusteiden sijoittelua miettimään pidempään. Tärkeintä on, että välineet ja tavarat ovat mahdollisimman vähän kalastuksen sekä soutamisen tiellä.
Tavaroiden ja välineiden huolellisen sijoittelun merkitys korostuu juuri soutuveneessä tilan ollessa rajallinen. Ennen kuin poraa ensimmäistäkään reikää, kannattaa käydä kalassa kyseisellä veneellä, jotta tulee huomioitua varustelun sijoittelun aiheuttamat rajoitukset tyyliin airojen liikeradat suhteessa vapatelineisiin ja vapojen takakahvojen pituuteen, haavin, vieheiden säilytys, mahdollisen elektroniikan ja akun sijoittelun tarpeet ja haasteet, johtojen pituudet jne.
Varusteiden kiinnityksessä on erityisen tärkeää huomioida veneen käyttötarkoitus ja se, miten sitä soudetaan. Esimerkiksi, jos veneessä on usein kaksi ihmistä, jolloin soutaminen tapahtuu keulasta, kannattaa asennuksissa ottaa lähtökohdaksi, että uisteluvavat asemoidaan takatuhtolaisen läheisyyteen. Uisteluvapojen paikkoihin vaikuttaa eniten, miten uistelua harrastetaan.
Soutuveneessä on tilaa varsin rajoitetusti ja jos kyydissä on kaksi ihmistä tavaroineen, niin kovin suurta tavara määrää ei kumpikaan voi mukanaan tuoda. Päijänin keulapiikissä on jonkun verran tilaa tavaroille ja sinne menee erinomaisesti taittokehäinen kumihavashaavi, pieni mittalauta, ankkuri sekä äyskäri, köydet jne.
Ankkuri on tärkeässä roolissa etenkin jigitouhuissa ja sen paikka kannattaa valita huolella soutuveneessä. Ensinnäkin tärkeää on huomioida, että kohta, johon ankkurin kiinnittää kestää vetoa.
Päijänvene sekä muut vakaat soutuveneet toimivat erinomaisesti myös perämoottorin tai sähköperämoottorin kanssa. Mikäli soutuveneeseen hankkii perämoottorin, kannattaa valita päällitankillinen versio, jotta erillinen tankki ei vie veneessä tilaa. Jos veneeseen hankkii sähköperämoottorin, pitää akulle varata paikka. Akun koko pitää valita myös käyttötarkoitukseen soveltuvaksi ja samalla huomioida mahdollinen muu vene-elektroniikka ja sen vaatima akkukapasiteetti. Tärkeintä on varmistaa, ettei mikään pääse tippumaan akun napojen päälle, eivätkä johdot ole vaarallisesti tiellä. Kosteus, sade ja suojaamattomat olosuhteet vesillä on otettava huomioon venesähköjä tehtäessä. Kaikki liitännät on syytä tehdä huolella.
Tänä päivänä on elektroniikan merkitys kalastuksessa kasvanut ja mikäli veneeseen haluaa pienen tai isommankin luotaimen, on se syytä ottaa huomion jo suunnitteluvaiheessa. Satunnaiskäytössä olevan soutuveneen elektroniikkaan ei kannata sitoa liikaa pääomaa vaan kannattaa hyödyntää jo olemassa olevaa mahdollisen isomman veneen yhdistelmälaitetta tai jopa pilkkikaikua peräpeilianturin kera. RAM-kiinnikkeet ovat oiva keino kiinnittää laite veneeseen, sillä niillä saa kätevästi käänneltyä näytön juuri oikeaan tarvittavaan asentoon. Moni soutuveneilee järvillä, joista ei syvyystietoja karttaplotterikartoista löydy. Tällöin kannattaa valita yhdistelmälaite, joka piirtää myös omaa karttaa. Tällainen ominaisuus on tarjolla lähes kaikilla markkinoilla olevilla vene-elektroniikkamerkeillä.
Soutuveneestä kalastaminen on ehkäpä yksi terapeuttisimmista kalastustavoista. Kiireetön ja äänetön liikkuminen yhdistettynä pienten alueiden tarkkaan kalastamiseen, on usein myös varsin tuloksellista.
Katso lisää soutuveneestä kalastusveneenä: Soutuvene jigaukseen, Vene soutu-uisteluun, Kalastajan Radio: Vene-elektroniikkaa kalastukseen.