Yleisesti vene-elektroniikasta

Vene kuin vene, käyttäjä kuin käyttäjä, kalastajan elektroniikka on osa venettä. Nykypäivänä veneissä on uutena jo tehtaalla asennettun yleensä vähintään karttaplotterin ominaisuuksilla varustettu monitoiminäyttö. Tämä onkin monelle veneenomistajalle ensikosketus vene-elektroniikkaan. Myös merkkiuskollisuus juontaa juurensa samalla kaavalla. Kun ensimäisessä veneessä on tietyn valmistajan laite ja se vielä toimii moitteetta, miksi seuraava laite olisi kilpailevalta brändiltä? Sama toki toimii myös päinvastoin. Mikäli laitteen kanssa on jatkuvasti ongelmia, suurella todennäköisyydellä merkki vaihtuu pian.

Eikä sovi missään tapauksessa unohtaa ns. kannettavia versioita kaikuluotaimista. Vaikka kyseessä on vene-elektroniikkaa, ei tässä tapauksessa tarvita venettä lainkaan. Tarkoitetaan siis pilkkiluotaimia. Rospuuttoaikana rakennetut pilkkipönttöviritelmät ja muut systeemit ovat tuttu näky pilkkijäillä, mutta myös laitevalmistajat ovat heränneet tähän mukaan tarjoamalla valmiitapilkkisettejä.

Karttaplotteri

Plotteri lienee ensimäinen hankinta veneilyelektroniikkaa ostaessa. Se on tärkeä työkalu niin kalastajalle, kuin myös veneilijälle.

Karttaplotteri vaatii toimiakseen karttakortin. Karttakorteista yleisimmät ovat: Navionics, C-Map ja Garmin BlueChart. Laitetta ostaessa onkin hyvä selvittää, että mitä karttaa laitteesi tukee. Valtaosa laitevalmistajista tukee Navionicsia ja C-Mapia. Ainoan poikkeuksen tekee Garmin, joka ei tue kuin  omaa BlueChartiaan. Tähän lienee tulossa muutos jollain aikavälillä, sillä Garmin omistaa nykyisin myös Navionicsin.

Laitevalmistajat tarjoavat kuluttajille tulevaisuudessa varmasti enemmän vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi Raymarine valmistaa omia LightHouse -karttojaan. Joka tapauksessa tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta kuluttajan kannalta, sillä kilpailu kartoista on kovaa valmistajien välillä.

Karttaplotterista löytyy kaikkiaan mahtava määrä ominaisuuksia eri tyylisille käyttäjille. Reitin teko lienee käytännöllinen ominaisuus ihan käyttäjästä riippumatta. Etenkin vierailla vesillä liikuttaessa on hyvä vähintäänkin tarkistaa tuleva ajoreitti jo laiturissa valmiiksi. Esimerkiksi Navionics osaa laskea aluksen tietoja (syväys, korkeus, leveys) hyödyntäen käyttäjälleen turvallisen reitin, kunhan käyttäjä määrittää ensin aloitus ja lopetuspisteen.

Monelle kalastajalle tärkeimmäksi ominaisuudeksi karttaplotterissa voisi nimetä oman kartan teon. SonarChartLive, InsightGenesis tai QuickDraw, RealBathy jne. Rakkaalla lapsella monta nimeä. Käytännössä edellä mainittu ominaisuus toimii niin, että karttaplotteri saa kaikuanturista syvyystietoa ja sen perusteella se piirtää käyttäjälleen uutta karttaa. Karttaa voi tehdä hieman laitevalmistajasta riippuen olemassa olevan päälle, tai ihan vaan tyhjälle muistikortille.

Karttaplotterin yhteensopivuus keulasähkömoottorin tai autopilotin kanssa on myös varsin toivottua monien käyttäjien keskuudessa. Käyttäjä pystyy luomaan karttaplotterin avulla reittejä, joita keulamoottori tai autopilotti sitten ajaa. Tämä on varsin suosittua esimerkiksi uistelijoiden keskuudessa. Myös hauenkalastuksessa käytetään reitin tekoa, sillä vitaikot ja kaislikot kalastetaan yleensä varsin tarkasti.

Kaikuluotaimet

Katso lisää kaikuluotaimista Kalastajan Kanavan Kaikukoulusta.

2D-luotain

2D-luotain eli tuo perinteinen kaikunäkymä on varmasti se pisimpään markkinoilla viihtynyt luotaintyyppi, jonka kehittämistä jatketaan edelleen. Rinnalle on tullut toinen toistaan hienompia tapoja kartoittaa vedenalaista elämää, mutta edelleen se perinteinen ”kalakaiku” vaan puksuttaa muiden rinnalla.

Varsinaisia mullistavia teknologioita ei chirp-tekniikan jälkeen ole 2D-puolelle saatu, mutta laitevalmistajat pyrkivätkin parantamaan jokaisella päivityksellään olemassa olevan tekniikan lopputulosta, eli varsinaista kaikukuvaa. Compressed High-Intensity Radiated Pulse eli CHIRP eroaa oleellisesti perinteisestä kaikuluotauksesta.

Tavallinen kaikuluotain lähettää yhden taajuuden kerrallaan. Koska paluupulssi yhdestä ainoasta taajuudesta on rajallinen, kaikuluotaimen kuvien selkeys ja tarkkuus ovat myös rajallisia. CHIRP lähettää jatkuvan taajuuspyyhkäisyn matalilla ja korkeilla arvoilla tulkiten nämä palautuvat taajuudet yksitellen. Koska tämä jatkuva pyyhkäisy tarjoaa CHIRP:lle tietoja paljon laajemmalta alueelta, CHIRP-kaikuluotain pystyy luomaan huomattavasti selkeämpiä ja tarkempia kuvia.  CHIRP-luotaimet ja niiden taajuudet jaetaan kolmeen ryhmään käytettävän taajuusalueen perusteella:

• Low CHIRP 25-65kHz
• Medium CHIRP 85-135kHz
• High CHIRP 130-210kHz

Olennaista näille taajuuksille on se, että mitä korkeampi taajuus on käytössä, sitä kapeampi on yleensä kaikukeilakin. Kolikolla kuitenkin on kääntöpuolensa, eli mitä korkeampi taajuus, sitä parempi erottelukyky. Summattuna tämä tarkoittaa sitä, että korkeataajuuksisella CHIRP-luotaimella näet tarkkaa kuvaa, mutta pienemmältä alalta.

Matalataajuksisella CHIRP-luotaimella näet isomman alan, mutta kuva ei ole niin yksityiskohtaista. Kolmas tekijä oikeaa anturia valitessa on kalastussyvyys. High CHIRP piisaa 250-300 m vesiin, mutta sen jälkeen on käytettävä medium ja low antureita optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Kotimaan vesillä siis korkeilla taajuuksilla operoivat laitteet ja anturit ovat varsin perusteltuja.

Viistokaikuluotain

SideVision, SideImage jne. Kansankielellä nuo edellämainitut tunnetaan nimellä viistoluotain. Kuten muutkin kaikuluotaimet, viistolla operoidaan useilla eri taajuusalueilla. Käytettävä taajuus taas riippuu olosuhteista ja haettavasta lopputuloksesta.

Maksimaaliseen kantamaan vaaditaan matalampaa taajuutta ja vastaavasti kirkkaista kirkkain kuva saavutetaan korkeammalla taajuudella. Matalana voidaan viistoluotauksessa lukea < 450 kHz ja korkeana > 800 kHz. Tulee kuitenkin muistaa, että käytetty taajuus ei ole ainut tekijä kuvan laadussa, sillä kukin laitevalmistaja prosessoi kaikudataa omalla tavallaan. Toinen erottelee paremmin kaloja pohjalinjasta, mutta hukkaa pohjasta struktuureja ja taas toinen luotain näyttää struktuurit ja vain isommat kalat ja kalaparvet.

Viistokaikua pidetään tärkeimpänä työkaluna kalastuksessa, mikä osittain kyllä pitääkin paikkansa. Etenkin heittokalastuksessa mielummin hylkäisi perinteisen 2D-luotaimen, kuin viistokaiun. Kalastus kuitenkin on käsitteenä niin laaja, että on varsin mainiota, kun markkinoilla on luotaintyyppejä useampaa sorttia.

Alaspäin näyttävä kaikuluotain

Mikäli viistoluotaimen eri nimitykset saivat aikaan pientä hymähtelyä, seuraavat kirjainyhdistelmät saavat kyllä jokaisen nauramaan huutaen. DownVision, DownImage, DownScanImaging, DownVü, ClearVü, DSI, jne. Jotta kirjoittaja säilyttäisi mielenterveytensä, käytämme tässä jutussa näistä edellämainituista nimistä yleisnimitystä alaspäin näyttävä kaikuluotain.

Alaspäin näyttävää kaikua käytetään pääosin korkeilla taajuuksilla, jos verrataan esimerkiksi 2D-kaikuluotaimiin. Nykytrendejä mukaillen taajuudet ylettävät aina 1,2 MHz, joten erottelukyky yltää lähes valokuvien tasolle. Kuten aina kaikuluotaimista puhuttaessa, tuo edellämainittu taajuus sanelee myös kantamaa. Korkea taajuus erottelee matalissa vesissä upeasti pienetkin kohteet, mutta mikäli haluat saada upeata kuvaa vaikkapa purjelaivan hylystä 80m syvyydestä, tulee taajuuden olla matalampi.

Liveluotaimet  ja kalatutkat

Uusinta uutta kaikurintamalla ovat liveluotaimet. Nimensä mukaisesti kaikukuva on täysin reaaliaikaista kuvaa vedenalaisesta maailmasta. Toinen ei niin uusi, mutta paljon alaa mullistava on 360 astetta veden alta näyttävä tutkakuva. Kaikukuva muistuttaa paljolti tutkakuvaa, sillä toimintaperiaate on hieman saman tyylinen. Idea itse kaikukuvassa on, kuin pyörivä viistoluotain. Varjot näkyvät samalla tavalla ja kuvan tulkinta yhtä helppoa.

Liveluotaimet

Panoptics on ensimmäinen kuluttajamarkkinoiden liveluotain. Siitä kehitetyt Live Sight (Navico) ja LiveScope (Garmin) ovat uusinta versiointia liveluotauksesta. Livekaikuluotaimet ovat todellakin näyttäneet tehonsa niin kilpa- kuin hupikalastuksessakin kauden 2020 kuluessa. Vuoden 2020 lopussa Navico esitteli myös uuden Active Target -liveluotaimen, mutta siitä on vielä vähän käyttö- ja näyttökokemusta kotimaassa.

Olennainen osa liveluotaimia on veneen laidalle asennettava pyöritettävä teline liveanturille. Heittokalastuksessa tuo teline tuo kalastajan tilanteeseen, jossa kala ei yksinkertaisesti pääse enään karkuun. Uistelukäytössä anturi voidaan asentaa perinteiseen tyyliin peräpeiliin kiinteästi tai sitten hyödyntää sitä yhtälailla pyöritettävänä, jolloin ajolinjoja voidaan valita sen mukaan missä nähdään kalaparvien sijaitsevan.

Liveluotaus tuo paljon uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta kalastajan vastuu korostuu näiden välineiden kanssa. Se on kiistaton fakta, että liveluotaus on muuttanut kertaheitolla paljon kalastuksessa. Suurten yksilöiden pyytäminen on helpompaa kuin koskaan ja tästä syystä käyttäjien on kannettava entistäkin tarkemmin vastuu ja pyrkiä välttämään turhaa isojen yksilöiden kalastamista, kun nyt valikointi on entistä helpompaa.

Autopilotit ja keulasähkömoottorit 

Autopilotti kätevä uistelijalle

Autopilotit ovat varsin yleisiä niin huvi- kuin kalastusveneissä. Esimerkiksi yksinuistelijan paras työkalu on ehdottomasti autopilotti. Autopilotit ovat tänä päivänä pääosin hydrauliohjausjärjestelmiin, mutta joitain kaapelipilottejakin on markkinoilla. Kaapelipiloteissa toimintaperiaate on erilainen, sillä niissä pilotti kääntää rattia. Hydraulipiloteissa taas kääntösuuntapumppu tulee osaksi hydraulijärjestelmää ja lisää painetta joko oikean tai vasemman ohjausletkun sisällä.

Pilotteja kuitenkin yhdistää kompassi. Pilotti kuin pilotti se vaatii joka tapauksessa suuntatietoa järjestelmäänsä ja tähän yleisimmin käytettävä laite on gyro-kompassi. Kompassi pyritään yleensä asentamaan veneen keskilinjaan vähintään metrin etäisyydelle kaikesta magneettisesta. Kaiuttimet esimerkiksi sisältävät suuret magneetit ja saavat pilotin pahasti pyörälle päästään.

Keulasähkömoottori helpottaa kalastusta

Keulasähkömoottorit taas ovat heittokalastajan ykkösjuttuja. Lähes poikkeuksetta jokainen heittokalastaja kyllästyy repimään ankkuria vedestä ylös useita kertoja päivässä ja asentaa veneeseen sähkökäyttöisen taivasankkurin. Jotta käyttö ei rajoittuisi ainoastaan ankkurointiin, myös lyhyiden siirtymien tekeminen keulasähkömoottorilla on suorastaan naurettavan helppoa. Usein vaikkapa kovalla ”ajolla” olevaa ahventa kalastaessa huomaa viistoluotaimesta, että kalat ovat hieman liikkuneet johonkin suuntaan. Pari napin painallusta keulamoottorin kaukosäätimestä ja vene rullaa haluttuun suuntaan määrätyn metrimäärän.

”Keuliksen” yksi loistavista ominaisuuksista on myös suunnan pitäminen. Mikäli kalastat vidan tai kaislan reunaa, mikä olisikaan helpompi tapa tehdä se tarkasti, kuin käyttää apuna keulakonetta? Määrität suunnan ja nopeuden ja kone hoitaa loput. Näin saat varmasti kalastettua tarkasti tietyn alueen koskematta muuhun, kuin itse kalastusvälineisiin.

Hetkinen… Mikäli keulamoottori pitää suuntaa, eikös se..? No kyllä vaan, keulasähkömoottori toimii mainiosti myös autopilottina uistelussa. Toki sen työntövoima ei välttämättä riitä kuljettamaan venettä haluttua uisteluvauhtia, mutta suunnan pitämiseen se toimii mainiosti. Käytännössä veneen perämoottori ohjaa suoraan vaihde päällä ja keulakone määrittää suunnan. Tämä on monen sekakalastajan suosiossa, kun veneessä on keulamoottori heittokalastusta varten, mutta ajoittain tekee myös mieli uistella.

Keulasähkömoottorit asennetaan pääsääntöisesti omaan ns. suljettuunsähköpiiriinsä, eli niiden voimanlähteenä toimii oma akku. Käytettäessä samaa yhtä akkua polttomoottorin ja elektroniikan kanssa on vaarana virran loppuminen ja häiriöt kaikuluotainkuvassa. Nykypäivän veneilyelektroniikasta toki pyritään saamaan mahdollisimman virtapihejä, mutta elektroniikan alati lisääntyessä on syytä todella perehtyä myös veneen akustotarpeeseen.

Turvallisuuslaitteet

Turvallisuusvälineiden ja laitteiden olemassaoloa on helpoin perustella muuttuvilla sääolosuhteilla. Syksyllä vesi on suorastaan tappavan kylmää, joten apua on saatava nopeasti, vaikka kuivapuku pitäisikin hengissä useamman tunnin ajan. Sama koskee avomerikalastusta ympärivuotisesti.

VHF

VHF-radio lienee ensimäinen hankinta monelle, joka esimerkiksi merialueilla kalastaa. Etenkin avomerellä hankinta on perusteltu, sillä puhelimet eivät siellä toimi. Nykyiset VHF-radiot ovat ominaisuuksiltaan valmistajasta riippumatta lähes toistensa kopioita. Uusimmissa malleissa lienee jo jokaisessa DSC-toiminto (DigitallSelectiveCalling), sekä valtaosassa sisäänrakennettu GBS-vastaanotin. DSC tarkoittaa sitä, että laitteella voi lähettää ja vastaanottaa muilta aluksilta ja rannikkoasemilta digitaalisia kutsuja. GPS-vastaanotin taas mahdollistaa sen, että laitteessa on paikkatieto, joka siirtyy muiden tietoon lähettäessäsi hätäkutsun.

Keskihintaisissa ja siitä ylöspäin olevissa hintaluokissa VHF-radioista löytyy myös AIS-vastaanotin. Lue AIS:stä lisää alempaa.

HUOM!!! Kaikki edellämainittu vaatii oman MMSI-numeron (MaritimeMobileServiceIdentity), jonka saat käytyäsi MeriVHF-kurssin ja haettuasi aluksellesi radiolupaa Traficomilta.

Vaikka VHF-radio luokitellaan turvallisuusvälineeksi se on näppärä tapa pitää yhteyttä samalla alueella kalastaviin veneisiin. Matkapuhelinverkon toimivuus yli 10km päässä rannasta on kovin vaihtelevaa, joten helpoiten ilmoitat itsestäsi ja kaloistasi tutuille ”vehvin” kautta. Veneilijän näkövinkkelistä katsottuna VHF-radio on hyvä tilanteissa, joissa pitää ottaa yhteyttä esimerkiksi johonkin satamaan. Voit tiedustella onko satamassa vierasvenelaiturissa tilaa ja onko mahdollista täyttää makeavesisäiliöt yms.

Tutka

Merenkulkututka, laivatutka, venetutka jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tutkan ideana on luoda lisää turvallisuutta navigointiin, sillä sumu tai pimeys hankaloittaa oleellisesti ympäristön havainnointia. Myös kirkkaalla säällä päiväsaikaan tutka luo ylimääräisen ”silmäparin”, sillä se tarjoaa  lintuperspektiivistä näkymän käyttäjälleen. Tutka-antenneja on kahta mallia: avo- ja kupuantenni. Avoantenni on tarkoitettu isompiin aluksiin ja se onkin juuri se tuttu pyörivä t-kirjaimen mallinen vekotin siellä Silja Linen kannella. Kupuantenni taas on sellanen nuuskarasian mallinen pönttö, joita näkee jo 5 m huvi- ja kalastusveneissä. Idea on molemmissa sama, mutta isoissa antenneissa vaan on enemmän tehoa ja sen myötä niiden kantama on paljon suurempi. Tutka-antenni siis pyörii ja lähettää pyöriessään kaikupulsseja, jotka se myös vastaanottaa. Toimintaperiaate on siis hyvin samantapainen, kuin kaikuluotaimilla.

Uusimmissa tutkissa on myös ns. doppler-toiminto, joka on saanut nimensä Doppler ilmiön mukaan. Pulssidopplertutka, pulssitutkan ja dopplertutkan yhdistelmä, lähettää useita mikroaaltopulsseja, vastaanottaa heijastuneet pulssit ja mittaa vastaanotetun signaalin kantoaallon vaiheen vertaamalla sitä lähetettyyn. Vaiheen muutos pulssista toiseen edustaa kohteen etäisyyssuuntaista nopeutta ja pulssin kulkuaika etäisyyttä. Kantoaaltotutka mittaa vain nopeuden. Pulssidopplertutka mittaa sekä paikan että nopeuden. Käytännössä tämä tarkoittaa käyttäjälleen sitä, että tutkanäkymässä hieman laitevalmistajasta riippuen näet lähestyvät ja loittonevat maalit eri värisenä. Sinua lähestyvät veneet ja muut maalit näkyvät punaisena ja sinusta loittonevat vihreänä. Staattiset, eli paikoillaan olevat kohteet (ranta, merimerkit ja ankkuroidut alukset) ovat harmaita.

Tutka ei suinkaan ole vain merenkulkijoille. Sumu voi yllättää samalla tavalla järvelläkin puhumattakaan pimeydestä. Tutkalla uistelija ja veneilijä voi väistellä esimerkiksi verkkoja yön pimeydessä. Myös sadekuurot näkyvät tutkassa jo kilometrien päästä. Lokkihakkuut on myös helppo paikallistaa tutkan avulla, sillä myös linnut näkyvät tutkassa.

AIS

Automatic Identification System on laivojen ja VTS-keskusten käyttämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on lähinnä tunnistaa ja määrittää aluksen sijainti. Kuitenkin AIS-laitteita on nykyään myös omassa B-luokassaan, joka onkin suunnattu huviveneilyyn (A-luokan laitteet ovat siis kaupallisten alusten käyttöön, eikä sitä tässä tekstissä käsitellä sen enempää). Nykyaikaisista VHF-radioista löytyy usein sisäänrakennettuna AIS-vastaanotin, joka mahdollistaa sen, että käyttäjä näkee kaupalliset alukset reaaliaikaisesti NMEA-2000 verkkoon yhdistetyn karttaplotterinsa näytöllä. Myös B-luokan käyttäjät näkyvät samalla tavalla, mikä onkin hauska tapa seurata missä jokin tuttu venekunta seikkailee. B-luokan lähetin lähettää vastaanottajille oman nopeuden, suunnan, aluksen koon sekä MMSI-numeron. A-luokan lähettimet vähän tapauskohtaisesti kertovat enemmän tietoja, kuten vallitsevan tuulen nopeus, lähtösatama, määränpää jne.

Vaikka onkin kiva ajatus, että kaverit näkevät missä kuljet, ei AIS ole mikään huvilaite kuitenkaan. Etenkin mikäli kahden aluksen kurssit risteävät, on huomattavasti helpompaa toimia, kun tietää mihin suuntaan ja millä nopeudella toinen alus todellisuudessa liikkuu.

Muut turvallisuusvarusteet

Muita turvallisuusvälineitä ovat esimerkiksi EPIRB-lähetin ja erilaiset merkinantovälineet, kuten esimerkiksi LED-soihtu. LED-soihdun näkyvyys on huomattavasti pyrotekniikkaa parempi ja se on toki turvallisempikin palamattomuutensa takia. EPIRB-lähettimet ovat näppärä pitää mukana, mikäli liikutaan vaikkapa vuokraveneellä, jossa ei ole AIS-lähetintä ja VHF-radiota. EPIRB-lähettimen toimintaperiaate on seuraava: Akuutissa hätätilanteessa aktivoidaan EPIRB – Emergency Position Indicating Radio Beacon – joka lähettää hätäsignaalia kahdella taajuudella. 406 MHz välittyy satelliitin kautta lähimmälle maa-asemalle, jossa ilmenee että EPIRB on aktivoitunut. Kun pelastushenkilöstö lähestyy hätäpaikkaa, he peilaavat tarkemman sijainnin 121,5 MHz taajuudella.

Viihde 

Kalastajan elektroniikan viihdepuoleksi voidaan lukea musiikki ja mukavuuslaitteet. Tänä päivänä löytyy varsin kattavasti marine-luokitettuja soittimia, kaiuttimia, vahvistimia ja muita oheislaitteita audiopuolelle. Tämän päivän soittimista löytyy bluetooth, radio, aux ja nykyisin monista myös NMEA-2000 -liitäntä. Käytännössä voit siis ohjata musiikkia myös plotteriltasi, vaikka soitatkin sitä varsinaisesti siitä marine-soittimestasi. Suosittuja ja luotettuja valmistajia alalla ovat esim. Fusion ja JL Audio.

Vaikka onkin kiva kuunnella musiikkia vesillä, muistetaanhan herrasmiessäännöt ja pidetään äänitaso alhaisena. Kaikki eivät halua kuunnella musiikkia, vaan osa käy vesillä rentoutumassa hiljaisuudessa. Myös kaikuminen on hyvä ottaa huomioon, sillä se musiikki kantaa pitkälle vesillä.

Muuta

Pakollisten vesiliikennelain mukaisten valojen lisäksi kalastajat ja veneilijät asentavat veneeseen myös lisävalaistusta. Etenkin kalastajien keskuudessa käytetään tavallisen tasku- tai otsavalon sijasta veneeseen kiinteästi asennettuja työvaloja. Vaikka led-nauhaa saakin esim. nettikaupoista varsin edukkaasti, kannattaa panostaa laatuun valoja valitessa. Laadukkaat veneisiin tarkoitetut ja kosteutta kestävät led-valot palavat vielä vuosien päästä, kun edulliset saattavat sammua jo saman kauden aikana.

Työvaloja asennettaessa on hyvä miettiä, että mistä kulmasta valo ei paistaisi silmiin. Epäsuora valo on mukavampi työskennellessä vesillä tai maalla vaikkapa tavaroita pakatessa.

 

Kirjoittaja on vene-elektroniikkaintoilija, lohenuistelija ja jigaaja Kristian Ahlgren.

 

Katso lisää vene-elektroniikasta täältä: Kalastajan elektroniikka, Vene-elektroniikka ja virrantarve, Vetouistelijan elektroniikka