10 vinkkiä onnistuneeseen järvilohen raksiuisteluun

Uistelu täkyrakseilla on pysynyt erittäin suosittuna varsinkin järvilohenkalastuksessa. Raksit ovat parhaimmillaan äärimmäisen tehokkaita, mutta niiden käyttöön liittyy myös useita sudenkuoppia. Usein menestyksen ja epäonnistumisen raja on hiuksen hieno. Raksiuistelussa tämä pitää erityisen hyvin paikkansa.

Täkyraksit ovat käsialavieheitä mitä suurimmassa määrin. Kalan näkökulmasta pyyntiin viritetyn raksin uinti on avainasemassa. Tähän vaikuttaa itse asiassa uskomattoman moni tekijä. Käytettävä raksihuppu, täkykala, vetonopeus, koukutus ja raksin viritys ovat kaikki olennaisessa roolissa. Monet kokeneet raksiuistelijat ovat myös tehneet huppuihin omia vetoreikiä saadakseen aikaan itseään miellyttäviä uinteja. Muuttujia on riittämiin, mutta niitä ei aloittelevan raksiuistelijan kannata säikähtää.

Vetonopeus

1. Päätä vetonopeus ennen kuin alat virittää täkyjä

2. Käytä uistelujarrua tai jarrupusseja nopeuden hallinnan helpottamiseen

Vetonopeus ei ole mikään itseisarvo. Toisella toimii hidas veto samaan aikaan kun viereinen vene uistelee huomattavasti nopeammin. Raksin uinti on lopulta ratkaiseva tekijä. Vetonopeuden kohdalla tärkeintä on pitää se mahdollisimman tasaisena. Jos raksi viritetään 3 km/h vauhdissa, se tuskin ui samalla tavalla 4 km/h vauhdissa.

Yleensä raksihuput pelaavat hieman laajemmalla vetonopeusalueella, kun vetopistettä siirretään lähemmäs niskaa. Useimmissa huppumalleissa on kaksi tai useampia vetoreikiä. Kun vetopiste siirretään niskaa kohti, raksin uima tynnyri kasvaa kuten myös vetonopeuden kesto. Erityisesti kovemmassa tuulessa ja isommassa aallokossa veneen nopeus vaihtelee väkisinkin ja silloin niskavetoreiät ovat varma valinta.

Tavallinen raksien vetovauhti on 2,5 – 3,5 km/h. Itse pyrin pitämään vetovauhdin +/- 0,1 km/h haarukassa nopeudesta, johon säädin raksit.

Täkykalat

3. Käytä hyvälaatuisia täkyjä

4. Kokeile muutamaa erikokoista täkyä

Hyvälaatuiset täkykalat ovat avainasemassa. Salakka on helpoin kovalihaisena helpoin kala. Kuoretta ja muikkua käytetään myös jonkin verran, mutta ne ovat selvästi pehmeämpiä.

Täkyjen käsittely vaikuttaa niiden laatuun. Ne on mieluimmin pyydetty kylmästä vedestä ja pakastettu pian pyynnin jälkeen. Kertaalleen sulaneet täyt voi hätätilanteessa pakastaa uudelleen, mutta laatu kärsii väistämättä.

Virtavedestä pyydetty hoikka sulavalinjainen salakka on paras. Rehevistä vesistä pyydetyt paksut ja lihavat salakat ovat paljon vaikeammin viritettäviä. Itse käytän vedossa muutamaa eri kokoa täyistä. Joskus pienet täyt tuntuvan toimivan paremmin. Toisinaan isommat ovat valttia. Täkykalojen iso kokohaitari tuo tosin lisää vaikeutta uintien virittelyyn.

Koukutus

5. Käytä yhtä kolmihaarakoukkua aina kun mahdollista

6. Pidä koukkuväli pienenä kaksikoukkuisessa tapsissa

Täkyraksit sidotaan joko yhdellä tai kahdella kolmihaarakoukulla. Suuntaus on ollut yhä enemmän yhden kolmihaarakoukun käyttöön. Yksikoukkuisesta raksista alamittaiset kalat on merkittävästi helpompi vapauttaa. Koukku koot 2-6 ovat toimivimpia. Käytetyn täyn koko vaikuttaa myös koukkukokoon. Ylisuurella koukulla on vaikeampi saada hyvää uintia.

Koukun kiinnitys tapahtuu lähelle kylkilinjaa. Koukun siirtäminen alemmas vatsan suuntaan lisää raksin kiertämän vanteen kokoa.

Raksihuput

7. Aloita uistelu muutamalla huppumallilla

8. Vaihda huppujen värejä

Raksihuppuja on Suomessa tarjolla hyvin. Kiitos kuuluu kotimaisille huppuvalmistajille. Helpointa on kuitenkin keskittyä pariin huppumalliin ainakin aluksi niin virittäminen tulee pikkuhiljaa automaattiseksi.

Raksihuppujen malleja on useita, mutta värivalikoiman suhteen edessä onkin jo melkein tähtitaivas. Vaihtoehtoja on niin paljon, että kokeneempaakin välillä hirvittää. Syksyllä violetti ja pinkki ovat aina kokeilemisen arvoisia sävyjä. Monilla vesillä punainen niskaväri joko glow- tai kromihupuissa kuuluu suosikkien joukkoon. Kesällä yleisemmin pelaavat keltavihreät kannattaa siirtää odottamaan tulevaa kautta.

Raksihuppujen pohjaväreistä lähes kaikki toivat jossain oloissa. Kromi on hyvä perusvalinta. Sumussa, hämärässä ja pilvisellä säällä sekä glow- että uv-huput kokeilemisen arvoisia. Glow on hyvä valinta kelistä riippumatta uisteltaessa syvältä. Järvikohtaiset värit vaihtelevat kuitenkin veden värin ja näkösyvyyden myötä paljon. Paikallisten ja vedet tuntevien vinkit ovat tässä kohtaa kullanarvoisia.

Raksin viritys erottaa jyvät akanoista

9. Tarkista uinnit vähintään 2 tunnin välein

Vuosien varrella olen päässyt ihailemaan monen todellisen tekijämiehen raksin virittelyä. Pääsääntönähän on täkykalan kaaren lisääminen pyörimisen nopeuttamiseksi. Syksylle noin 1 pyörähdys/1 sekunti on kohtalaisen hyvä nyrkkisääntö. Kun pyörimistä tästä hidastetaan, riskinä on aina se, että lyhyen vedon jälkeen raksi ei pyörikkään enää lainkaan. Aina on hyvä muistaa, että täyn uinti muuttuu herkästi. Vähintään kahden tunnin välein raksin uinti pitäisi tarkistaa. Koukkuun tarttunut puunlehti, kalan varovainen tärppi tai koukun kiinnityskohdan kuluminen väljäksi muuttavat raksin uintia nopeasti. Täysin pyörimätön raksi ei pyydä. Välillä pyöriminen voi myös nopeutua merkittävästi.

Kokeneet uistelijat saavat nopeasti hienoja uinteja aikaan. Vähemmän kokeneen ei kannata silmää miellyttävän uinnin etsimessä esimerkiksi irrottaa ja kiinnittää koukkuja kovin montaa kertaa. Täky pehmenee ja riski uinnin muuttumiseen vedon aikana kasvaa. Tärkeää on myös varmistaa, että tapsisiiman lukitus huppuun on riittävän tiukka. Liukumaan pääsevä siima muuttaa uintia väistämättä.

Uistelusyvyys

10. Porrasta uintisyvyydet ja tarkkaile muikkuparvia kaikuluotaimesta

Syksy on haastavaa aikaa uistelusyvyyden osalta. Järvilohia voi tavoittaa pinnasta 20 metrin syvyyteen asti. Täyskierron aikaa vesi on lähes tasalämpöistä ja lohet voivat vaihtaa uintisyvyyttään nopeasti.

Aamulla ja illalla lohet tavoittaa todennäköisemmin lähempää pintaa. Sama pätee tuhnuisiin vähävaloisiin sadekuurojen ja paksun pilven kuorruttamiin kalapäiviin. Kirkkaalla auringonpaisteella lohet tavoittaa usein syvemmästä. Kaikkia munia ei kannata panna samaan koriin sillä kalat voivat aina yllättää. Tämä pätee niin kalastussyvyyksiin kuin huppujen väreihin.

Kaikuluotaimista kannattaa tarkkailla muikkuparvien uintisyvyyksiä. Ne antavat jonkinlaista osviittaa. On hyvä muistaa, että muikkuparvet väistävät venettä alaspäin ja usein väistäminen on alkanut jo siinä vaiheessa, kun parvi on luotaimen keilassa. Perussääntö on yleensä välttää kalojen alta uistelua. Ottihaluinen järvilohi hakee parhaimmillaan vieheen metrienkin päästä yläpuolelta.

 

Kirjoittaja Jari Rannisto on harrastanut kalastusta pikkupojasta asti. Suurimmat mielenkiinnon kohteet ovat vetouistelu, jigikalastus, venekalastus, ahvenen ja kuhan kalastus kaikilla tekniikoilla ympäri vuoden. Kalastus- ja venetoimittajan töitä hän on tehnyt freelancerina yli 30 vuotta ja satojen lehtijuttujen lisäksi kirjoittanut 5 kalastuskirjaa.