Isojen kalojen täsmäkalastus lisää kalastajan vastuuta

Täsmäkalastus on herättänyt huolta, etenkin suurten kalayksilöiden osalta. Vaikka suurin osa täsmäkalastajista on valikoivia kalastajia, ja pyrkivät vapauttamaan suuret kalayksilöt, niin ongelmaton tämä pyyntimuoto ei ole. Etenkin pienissä vesistöissä ravintoketjun suurimpien petojen määrä ei ole rajaton ja huippuvesistöt ovat koosta riippumatta usein kovan pyyntirasituksen alla. Tätä kautta nämä tärkeät yksilöt ovat nopeasti ahdingossa. Vaikka hauki kestää satunnaisen pyyntirasituksen hyvin, ei se kestä jatkuvaa ja rajatonta rasitusta. Suuri kuha sen sijaan sietää heikommin pyyntirasitusta.

Jo nyt nähdään, että kala oppii väistämään viehettä ja toisaalta isompi ongelma on mahdollinen kalan vahingoittuminen väärän kaltaisesta käsittelystä ja jopa toistuvasta pyyntirasituksesta. Väärän kaltainen käsittely voi olla yhdelläkin kerrallakin liikaa – siksi vapautustarkoituksessa pyydettävien kalojen kalastajien on hyvä panostaa kalan käsittelyn harjoittamiseen.

Toinen ikävä lieveilmiö täsmäkalastuksessa on kalastajan ahneus. Vaikka luotaimen avulla voi hyvin nähdä, minkä kokoinen tai minkä kokoluokan kala ruudulla on, niin siitä huolimatta voi sosiaalisesta mediasta lukea, kun huippupäivänä veneessä ”käytettiin ja vapautettiin” 10–15 kpl suurkalaa… Voi olla 15 metrin haukea tai 18 yli 70-senttistä kuhaa. Tämä on kestämätön tapa harrastaa lajia. Kun taitava kalastaja osaa hakea luotaimella kalat ruudulle, osaa tarjota vieheen juuri oikealla tavalla ja saada kalan iskemään, on syytä terävöittää myös vastuupuolta. On aivan selvää, että jokainen haaveilee suurista kaloista, mutta jos on jo pyydetty pari 75-senttistä kuhaa, ja saatu ne vahingoittumattomina vapautettua, niin olisi hyvä jättää se kokoluokka rauhaan ja etsiä vaikka sitä yhtä yli 90-senttisen jättikuhaa. Sama pätee myös tekniikkaan, jossa kala paikannetaan ja se lähtee liikkeelle. Pahimmillaan on kuultu tarinoita, kun kalaa on ajettu veneellä takaa jopa puoli kilometriä ja saatu se koukutettua. Llienee selvää, että tämä ei ole vastuullista kalastusta nähnytkään. Jos kalan saa näytölle, pääsee tarjoamaan vieheen ja se väistyy, niin hakee sen kerran tai kaksi vielä uudelleen näytölle ja yrittää saada sen iskemään, mutta sen jälkeen voi nostaa hattua ja todeta, että kala oli tänään fiksumpi, etsitään toinen.

Jotta meillä säilyy elinvoimaiset kalakannat, on syytä varjella huippupetojamme. On syytä ymmärtää niiden tärkeys niin lisääntyjinä, kuin suurten särkikalojen ainoana luontaisena vihollisena. Tottakai kaikki haluavat isoja kaloja kalastaa ja niin mekin teemme, se on inhimillistä ja kalastuksen suola. Vaan kohtuus kaikessa. Pahimmillaan homma voi mennä siihen, että laitteiden käyttöä vesistöissä rajoitetaan. Sitä on jo nyt suunnitteilla ja puheissa – toivottavasti siihen ei tarvitse ikinä päätyä.

Onneksi liveluotaimella voi tehdä paljon muutakin, kuin vaan täsmäkalastaa suuria yksilöitä. Sillä saa paljon oppia vesistöstä, kalan käyttäytymisestä, kalapaikoista ja se tuo turvaa uusille vesillä, koska sen avulla pystyy väistelemään myös kaikki kivet.

Kirjoittaja on Jyri Kuusisalo, Kalastajan Kanavan vetäjä ja toimittaja

02.05.2022