Bete-historiikki
Koonnut: Niko Satto
Tämä pieni kooste avaa Bete-tuotemerkin ja sen suosituimman mallin, Krokodil-lusikan, historiaa.
Bete-vieheiden synty
Bete-brändin taustalla on yritys nimeltään AB Bröderna Tysklind, Insjön-nimisestä kunnasta, Ruotsin Taalainmaalta.
Gustav Tysklind (1889–1968) syntyi Gävlessä, asui välillä Falunissa ja vuoden 1910 tienoilla hän muutti Insjöniin, jossa työskenteli yrityksessä nimeltään Åhlén & Holm (nykyisin tavarataloketju Åhléns). Kun Åhlén & Holm muutti Tukholmaan vuonna 1915, Gustav palasi Faluniin. Vuonna 1917 hän perusti sinne yhdessä veljensä Henrikin kanssa mertoja valmistavan ja myyvän yrityksen Bröderna Tysklind.
Vuonna 1918 yritys muutti Insjöniin, ja vuonna 1922 veljekset aloittivat verkkojen ja rysien valmistuksen. Gustav otti yrityksen haltuunsa kokonaisuudessaan ja osti kiinteistön Insjön rautatieaseman läheltä.
Muuan Clas Ohlson (1895–1979) vuokrasi Gustavilta pari huonetta. Miehet olivat hyviä ystäviä ja viettivät myös vapaa-aikaa yhdessä. Clas perusti postimyyntiyrityksen ja polkupyöräkorjaamoon Insjöniin vuonna 1918. Tällä hetkellä Ohlsonin perustama yritys on noin 3 000 työntekijän ja lähes miljardin euron liikevaihdon pörssiyhtiö.
Tysklindin valikoimaa laajennettiin ostetuilla tuotteilla, kuten suksilla, suksisauvoilla, polkupyörillä ja potkukelkoilla, joita yritys myi vuosikymmeniä postimyyntiluetteloidensa välityksellä. Uistinten valmistus aloitettiin vuonna 1942.
Bröderna Tysklind oli monialainen postimyyntiyritys.
Toisin kuin monissa lähteissä annetaan ymmärtää, Gustavin poika Tage ei ruotsalaislähteiden mukaan ole lusikkauistinten ”isä” vaan Gustavin toinen poika Åke suunnitteli kuuluisaksi tulleet lusikat. Tage sen sijaan valmisti vaappuja omassa yrityksessään⁽¹⁾⁽²⁾.
Joidenkin tietojen mukaan Beten vieheet valmisti alihankintana A.B. Urfabriken (ABU), mutta tälle tiedolle ei ole löytynyt vahvistusta. Tätä vastaan puhuu se, että Abu toi vastaavan tasoisia maalauksia lusikoihin vasta 1950-luvun puolivälin jälkeen, kun Betellä niitä oli ainakin kymmenen vuotta tätä aiemmin. Ks. tarkemmin kappaleesta Krokodil.
Bröderna Tysklindin luettelo 1962 (klikkaa kuvia, jos haluat katsoa esitettä isommassa koossa)
Bröderna Tysklindin ensimmäinen värillinen luettelo vuodelta 1963 (klikkaa kuvaa, jos haluat katsoa esitettä isommassa koossa)
Made in Swedenistä Made in Finlandiin
Tysklindit myivät tuotemerkin Suomeen vuonna 1978. Ostaja oli vuodesta 1896 toiminut kalastusalan yritys, Oy Schröder Ab. Sen puolestaan oli ostanut samana vuonna perustettu Apu-Yhtiö Oy, jonka tytäryhtiö Schröder siis nyt oli. Valmistui siirtyi heti tuolloin 1978 Nils Masterillaan mainetta saaneelle Finlandia-Uistin Oy:lle, Kalkkisiin⁽³⁾. Vahvistamattomien tietojen mukaan aluksi myytiin jonkin verran vanhaa Ruotsin varastoa. Myytiin tai ei, Made in Sweden -leimatut ovat ennen vuotta 1978 valmistettuja ja Made in Finland 1978 tai sen jälkeen tehtyjä.
Urheilukalastus-lehden uutinen 4/1978 (klikkaa kuvaa, jos haluat lukea koko uutisen)
Bröderna Tysklindin valikoimasta Suomi-tuotantona ovat elämäänsä jatkaneet Krokodil, Turku Spoon, Utö, Nix ja Jämtland sekä Bingo-lippa. Sen sijaan Suverän-lippa sekä Skärgård-, Salmo- ja Plus-lusikat eivät koskaan saaneet Made in Finland -merkkiä takkiinsa.
Suomi-pakkauksia (alarivin 1. ja 2. vasemmalta) sekä Ruotsin ajan pakkauksia
Myöskään mitään Ruotsin ajan vaappuja ei myyty enää Suomessa. Ei ole tiedossa, myytiinkö niitä Ruotsissakaan enää 1970-luvun lopulla ennen tuotemerkin myyntiä Suomeen. Finlandia-Uistin sen sijaan on valmistanut Bete-vaappua, joka ei ole ruotsalaista alkuperää.
Bete-tuotemerkin edustus siirtyi 1980-luvun alkupuoliskon aikana Kalakokko Oy:lle, joka ilmeisesti oli myös Apu-yhtiön tytäryhtiö.
Kalakokko Oy:n Viveli-kuvasto vuodelta 1985 (klikkaa kuvaa, jos haluat katsoa esitettä isommassa koossa)
Seuraavan kerran edustus vaihtui vuonna 1992 Kasaco Oy:lle, joka niin ikään taisi olla samaa yhtiörypästä. Kasaco Oy ajautui konkurssiin ilmeisesti vuoden 1994 aikana.
Silloin vielä Rapalan suvun omistaman Rapala Oy:n tytäryhtiö Normark Suomi Oy osti Kasacon konkurssipesän. Omistajaveljekset Ensio, Esko ja Risto Rapala päättivät kuitenkin myydä Bete-tuotemerkin 17.2.1995 päivätyllä kauppakirjalla Finlandia-Uistimelle, koska he katsoivat, että Bete-tuotemerkki ”kuului” Finlandia-Uistimelle⁽⁴⁾.
Finlandia-Uistin Oy siis omistaa nykyisin Bete-tuotemerkin ja sen edustajaksi tuli 1990-luvun puolivälissä Kalastuskolmio Oy Hattulassa. Bete-tuotteiden tukkumyynnistä vastaavat tällä hetkellä (2024) Kalastuskolmio ja Finlandia-Uistin yhdessä.
Lähteet:
1. https://svensktfiske.se/gamla-fiskedrag-for-samlaren/
3. Urheilukalastus-lehti 4/1978
4. Finlandia Uistimen edustajan haastattelu
Edustuskuviot ja sekavat yhtiöjärjestelyt
Bete-tuotemerkin edustus siirtyi jossain vaiheessa 1980-luvun alkupuoliskon aikana Schröderiltä Kalakokko Oy:lle, joka oli perustettu toukokuussa 1979.
Ryobi-kelojen ja vapojen edustusta seuraamalla selviää, että
– Vuoden 1979 Ryobin tuoteluettelossa maahantuojana on Oy Schröder Ab.
– Vuoden 1981 Ryobin luettelossa maahantuojana on Kalakokko Oy.
– Kalakokko Oy:n logo on käytännössä sama kuin Schröderin. Samoin osoite ja puhelinnumerot ovat samat, joten Kalakokko oli ilmeisesti myös Apu-yhtiön tytäryhtiö.
– Vuoden 1985 Kalakokko Oy:n ensimmäisessä Virveli-luettelossa ovat sekä Nils Masterin että Beten tuotteet (kuten myös Ryobin).
Vuonna 1992 Beten edustus siirtyi saman vuoden toukokuussa perustetulle Kasaco Oy:lle. Vuoden 1991 Virveli-luettelossa on Kalakokko Oy:n ja 1992/1993 Virveli-luettelossa Kasaco Oy:n tiedot. Molemmilla on sama puhelinnumero. Kasaco-kuvio on osittain hämärän peitossa, sillä
– Huhujen mukaan Kasaco Oy syntyi, kun Kalakokko Oy, Pyydys Oy ja jokin kolmas yritys fuusioituivat Sandnäs Urheilutukku Oy:öön.
– Korkeimman oikeuden pöytäkirjan S95/2499 mukaan Sandnäs Group Oy Ab tytäryhtiöitä olivat kuitenkin Sandnäs Urheilutukku Oy Ab, Kalakokko Oy, Kulmanotko Oy ja Muijalan Väritehdas Oy⁽¹⁾.
– Kasacon ja Sandnäs Urheilutukun viimeinen toimitusjohtaja olivat sama henkilö. Kumpikin yritys on Kaupparekisterin mukaan lakannut.
– Arvailla voi, tuleeko Kasaco sanoista Kalakokko, Sandnäs, Corporation tms.
Lähteet:
1. https://www.osakasriidat.fi/kko1997111-hallituksen-varajasen-korvauksen-sovittelu
Bete Krokodil
Krokodil on, ainakin Saaristomeren rannoilla, ollut takavuosina melkeinpä synonyymi lusikkauistimelle. Varsinkin sinisenä (värikoodi BSF) se on ollut muutakin kuin pelkkä viehe. Se on ollut instituutio, jonka maine alkaa tosin olla jo nykysukupolvien keskuudessa katoavaa kansantietoutta.
Juuri sinisestä Krokodilista on muun muassa sanottu, että ”se täytyy kiinnittää siiman päähän kämmenen suojassa, etteivät hauet hypi veneeseen”. Kuvasipa joku turkulainen juhlien jälkeistä aamuakin sanonnalla ”ei pysyny sisäl ku sinine Kroko”.
Krokodil ilmestyi 1940-luvulla. Tysklindin katalogeja siltä ajalta on rajallisesti liikkeellä, mutta ainakin Bete-keräilijä Milko Majaniemen kokoelmissa olevasta vuoden 1946 luettelosta Krokodil löytyy. Koska Bröderna Tysklind toi ensimmäiset lusikkauistimensa markkinoille 1942, ajoittuu Krokodilin julkaisu vuosille 1942-1946.
Krokodildraget ja Norrlandsdraget (myöhemmin Salmo) vuoden 1947 luettelossa. Kuva: Milko Majaniemen kokoelma.
Edellä mainittu sininen BSF-väri sekä ahvenväri (YP), harmaa mustalla luurangolla (XRS) ja valkovihreäpohjainen mustaluurankoinen (XL) on mainittu ensimmäisen kerran vuoden 1947 luettelossa. Näillä väreillä on siis ikää pian 80 vuotta! Tysklindien lusikat olivat siis hyvin moderneja ilmestyessään. Esimerkiksi Abun värikartassa oli 1940-luvulla vain yksi osittain maalattu väri, Z eli Zebra, jossa on messinkipohjalle maalattu mustat raidat.
Vanhempia ja erikoisempia Krokodil-värejä
Vuoden 1957 värikartassa olivat mustakultainen seepraväri (Z) sekä BSF:n tyyppisesti maalatut vihreä (SF) ja ruskea (RSF). Tämän jälkeen ilmestyi vielä siniharmaa, jossa on maalattu vaalean harmaa tausta (SV) vuosien 1957 ja 1962 välillä. Vuonna 1963 luettelossa oli edellä mainitut kahdeksan maalattua väriä, hopea-, kupari- ja messinkipohjainen väri pilkkuineen sekä fluoresoiva LYS-uistin. Sillä värikartalla Bete-lusikoiden myynti alkoi myös Suomessa.
Suomi-vuosina värikarttaan on tullut lukuisia uusia värejä. Aluksi uudet Suomi-värit olivat paljolti samankaltaisia kuin alkuperäisväritkin. Sen sijaan 1990- ja 2000-luvulla lisätyissä väreissä on jo selvästi enemmän vaihtelua, kuten fluorivärejä, hilepohjaisia värejä sekä poltettuja metallivärejä.
Uudempia ja vanhempia Krokodilin Suomi-värejä. Vasemmalta ER (2011), BYS (2000), RO (1987), VR (1985)
Krokodilia valmistetaan neljässä eri koossa: 45, 60, 70 ja 80.
Legendaarinen sininen Kroko
Mallinumero tarkoittaa uistimen pituutta millimetreinä. Painot ovat vastaavasti 7, 12, 18 ja 23 grammaa. 70-kokoista on ainoana valmistettu myös helmi- ja ruohosuojamalleina.
