Ahventa venepilkillä

Toimittaja: Jari Rannisto

Venepilkkijän kausi kestää lähes koko avovesikauden, vaikka loppukesästä alkaakin paras kausi.

Ahvenen kalastus on kokenut viimeisen parin vuosikymmenen aikana runsaasti muutoksia. Uusia tekniikoita on tullut suorastaan vyörymällä. Monet vanhat hyväksikin koetut tekniikat ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka niiden käyttökelpoisuus ja kalastavuus eivät ole hävinneet minnekään. Yksi näistä sivuraiteille päätyneistä on venepilkintä.

Erilaiset jigaustekniikat ja uudet kovavieheet ovat vieneet monia venepilkkijöitä mennessään. Venepilkinnällä on monia etuja ja se toimii loistavasti myös täydentävänä kalastustapana, jota voi yhdistää muihin tekniikoihin. Venepilkinnän periaatteita voi soveltaa myös laituripilkintään.

Raitapaitojen venepilkintä

Venepilkintää uusilla välityksellisillä keloilla.

Venepilkintä on nimensä mukaisesti pilkkimistä veneestä. Yleisin tapa on ankkuroida vene pilkintää varten. Nykyään yhä useammassa veneessä on taivasankkuri toiminnolla varustettu sähköinen keulamoottori, joka on korvannut perinteisen ankkurin. Toinen tapa on harrastaa ajopilkintää, jolloin venettä ei ankkuroida vaan sen annetaan kulkea tuulen tai virran mukana. Jos vene kulkee liian nopeasti, sen vauhtia voidaan hillitä ajoankkurilla. Ajopilkintää voi harrastaa myös tyynessä kelissä sähkömoottorin avulla. Sähkömoottorin etu tuulen mukana liikkumiseen on parempi nopeuden hallinta ja mahdollisuus pysyä tarkemmin pienellä alueella. Sähkömoottorilla liikuttaessa tosin lähestytään pysty- eli vertikaalijigausta, mutta pohjimmiltaan kyse on terminologiasta, johon ei kannata takertua.

Kuten kalastustavan nimikin kertoo vieheen virkaa hoitaa yleensä pilkki. Koska ankkuroitukin vene pyrkii aina liikkumaan jonkin verran aivan kevyimpiä mormuskoja ei kannata ensimmäisenä pistää veteen. Muuten talvipilkit ovat käyttökelpoisia myös kesällä. Yleensä avovesiaikaan talvikautta hieman suuremmat pilkit toimivat paremmin. Kalat ovat aktiivisempia ja kookkaammat vieheet kelpaavat sen vuoksi. Hieman painavampia pilkkejä on myös helpompi käyttää veneen liikkumisen takia. Salmissa virta myös kuljettaa helposti pilkkiä heikentäen tuntumaa.

Kalastusluvat

Jos venepilkit yhdellä pilkkivavalla, harrastuksesi on varsin halpa. Kalastonhoitomaksua ei tarvitse maksaa kalastettaessa lyhyellä (alle 1 m pituisella) vavalla, sillä pilkintä kuuluu yleiskalastusoikeuksiin. Tällöin kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä koskee vain yhdellä vavalla pilkkimistä. Samaan aikaan kyllä voi olla toinen onkivapa pyynnissä. Mikäli taas pilkit esim. jigivavalla tai heität tasapainoa, on tällöin kalastonhoitomaksu oltava maksettu, sillä kyse on heittämiseen soveltuvasta pitkästä vavasta. Lue lisää kalastusluvista.

Kalastusrajoitteet ja rauhoitukset

Pilkintä ja onginta kuten myös venepilkintä on monin paikoin virtavesissä kiellettyä. Jos moinen on suunnitteilla, tarkasta alueen säännöt Omakala-sovelluksesta tai kalastusrajoitus.fi. Muista samalla myös varmistaa, ettei alueella ole rauhoituksia, jotka rajoittavat kalastusta. Kalastaja itse vastaa, että hän kalastaa luvallisesti ja oikeilla luvilla. Tietämättömyys ei vapauta vastuusta. Lue lisää kalastusrajoituksista.

Venepilkkijän kausi ja kalapaikat

Loppusyksyn jigireissun pilkkisaalista veneen alta.

Venepilkintä on käyttökelpoinen kalastustapa lähes koko avovesikauden. Ahventen kutuaikana matalassa vedessä on selkeä kausi, jossa pilkkiminen veneestä on helposti ajanhaaskausta ja tähän kauteen on selkeästi parempia vaihtoehtoja (mm. onginta). Joissakin järvissä ainakin osa ahvenista kutee selvästi syvemmällä ja silloin niiden tavoittelu onnistuu myös venepilkillä. Pystypilkin alle viritetty mormuska tapsissa madolla ryyditettynä voi olla usein hyvin tehokas, ahventen mielenkiinnon kohdistuessa pääosin muihin asioihin.

Kutuajan jälkeen ahvenilla alkaa yleensä kunnon tankkausvaihe. Särkien ja salakoiden ja merellä silakan kutupaikat tarjoavat helppoa ravintoa. Olen muutaman kerran päässyt salakoiden kutupaikoilla kirkkaissa järvissä tarkkailemaan ahventen käytöstä. Usein ne parkkeeraavat pohjaan kivien väliin ja hiipivät sieltä ajoittain hitaasti kutukiimassa olevien salakoiden kimppuun. Salakat ovat yleensä niin hormonien vietävinä, että eivät osaa edes pelätä ahvenia tai pilkkijän venettä. Pohjan tuntumaan suoraan raitapaidan nenän eteen tiputettu pienempi pilkki on usein tehokas, koska ravinnosta ei ole pulaa. Pikkuvälipala tai jälkiruoka voi kelvata vielä juuri niellyn täkykalan jatkoksi. Salakoiden lisäksi tämä pitää vielä paremmin paikkansa silakoiden kutupaikoilla. Siellä osalla ahvenista voi olla vaikeuksia löytää suuhun sopivia silakoita parven seasta.

Tämä 43 cm ahven ilmestyi jigipilkin päähän kesken kuvausten keskikesällä noin 6 metrin vedestä.

Kesällä vesien kerrostumisen myötä ahvenet siirtyvät monilla vesillä hieman syvempään veteen. Pikkuahvenet jäävät rantamataliin, mutta isommat yksilöt oleilevat pääosin syvemmällä. Ne siirtyvät ajoittain ravinnon perässä matalammille rannoille, karikoille ja harjanteille tarjoten venepilkkijälle loistavan mahdollisuuden. Ahvenparvet liikkuvat paljon täkyparvien liikkeiden, tuulen muutosten ja virtausten myötä. Kaikuluotain helpottaa oleellisesti ahventen etsintää. Ahven osaa myös olla äärimmäisen oikullinen. Aina veneen alta löytyvä ahvenparvi ei osoittaudu yhteistyöhaluiseksi. Yleensä silloin on parasta vaihtaa paikkaa ja yrittää etsiä toinen parvi. Ahventen mielialan muuttaminen sitkeällä yrittämisellä voi tuottaa tulosta, mutta harmittavan usein tulos ei ole toivottu.

Syksyllä ahvenet painuvat monilla järvillä syvälle. Tässä pilkitään 13-14 metrin vedellä.

Syksyä kohti ahvenet siirtyvät monissa järvissä syvempään veteen. Kun loppukesällä ahvenet usein tavoittaa erilaisilta pateilta ja penkoilta, syksyllä tasainen sopivan syvyinen pohja on usein alue, josta parvet tavoittaa. Loppusyksystä parvet ovat usein niin syvällä, että kaikki ylös saadut kalat on otettava kovan paineen vaihtumisen takia ruokakaloiksi. Tämä on syytä huomioida kalastuksessa ja paikan valinnassa.

Merellä tilanne on usein päinvastainen. Myöhään syksylläkin ahvenet löytää usein 1-8 metrin syvyydestä. Lauhoina kausina ahvenet saattavat hakeutua pikkukalaparvien kanssa kaislikoiden reunoihinkin. Merellä vedet ovat kirkkaita järviä sameampia ja isot täkyparvet pitävät huolen siitä, että ahvenet eivät juurikaan väistä venettä.

Pilkkivälineet

Ylimpänänä: välityksellisillä keloilla ahvenet voi nostaa kelaamalla. Alempana: Perinteinen pilkkivapa

Venepilkinnän yksi suuri etu on välineiden edullisuus. Toki kalastustapa vaatii veneen, mutta samalla tekniikalla ja välineillä onnistuu myös laituripilkintä. Yksinkertainen talvikäyttöön tarkoitettu, hieman järeämpi pilkkivapa soveltuu kalastustapaan hyvin. Siiman paksuudenkaan kanssa ei ole tarvetta pihistellä. Venepilkinnässä pilkit ovat usein raskaammasta päästä. Yleinen tapa kalojen ylös ottamiseen on heittää pilkkivapa veneen pohjalle ja nostaa kala veneeseen käsin siimasta. Hieman paksumpi siima pysyy veneen pohjalla helpommin selvänä. Perinteinen monofiili on kuitusiimaa helpommin käsiteltävä. Monofiilin paksuuden voi valita mieltymysten mukaan, mutta suuntaviivana voi olla 0,20-0,35 mm riippuen millaisilla pilkeillä kalastaa.

Uudet talvikäyttöön suunnatut välitykselliset kelat hieman pidempine vapoineen ovat loistava vaihtoehto myös venepilkintään. Ne ovat hinnaltaan perinteisiä pilkkivapoja kalliimpia, mutta selvästi helpompikäyttöisiä. Niiden kanssa kala nostetaan veneeseen kelaamalla. Monofiilisiima on näissäkin ykkösvaihtoehto ahvenelle.

Myös venepilkintään on olemassa vapoja ja niihin voi kiinnittää joko pienen haspelin tai välityksellisen pilkkikelan. Monet näistä vavoista ovat kuitenkin turhan jäykkiä ahventen pyyntiin, sillä ne ovat mitoitettu myös kuhien ja haukien pilkintään. Kuhan ja hauen tartuttaminen vaati selvästi enemmän voimaa. Ahvenen venepilkinnnässä ongelmaksi muodostuu kalan karkuutukset veneen lähellä, kun käytössä on liian jäykkä vapa. Ahven on lämpimässä vedessä aktiivinen ja nopea, jolloin vavan liian pieni jousto irroittaa tirrittävän kalan koukusta. Yhdellä kalakaverillani on tästä katkerat muistot ennätysahvenen karattua jäykästä venepilkkivavasta ennen kuin ehdin saada haavia alle.

Monien venepilkintään myytävien vapojen ongelma näkyy tässä kuvassa. Vapa taipuu vain aavistuksen, mikä johtaa helposti suureen karkureiden määrään.

Muista peruke ja haavi

Avovesikaudella hauet ovat monissa vesistöissä pilkkimiehen riesana. Usein tapaamisen seurauksena on liehuvat langat hauen jatkaessa matkaansa pilkki leukaperissä. Jos ennakkoon on tiedossa edes kohtuullinen haukivaara, pilkin ja monofiilin väliin on syytä sitoa puolimetrinen fluorihiilisiima (fluorocarbon) tapsi. Vedessä heikosti näkyvän, mutta hauen hampaissa hieman paremmin kestävän tapsimateriaalin sopiva paksuus on 0,45-0,50 mm luokkaa.

Mikäli haluaa haukivarman perukkeen on valittava ohut titaani- tai dyneemaperuke. Itse yritän välttää paksujen perukemateriaalien käyttö, vaikka ne eivät säikähdäkään hauen leuoissa. Varsinkin isomman ahvenen syöntihaluja on turha koetella hyvin erottuvilla perukkeilla.

Pieni haavi kuuluu melkein välttämättömiin tarvikkeisiin. Muuten turhan moni parempi ahven käy vain kääntymässä veneen vierellä. Haavi pitää olla aivan käden ulottuvilla, jotta sitä ehtii käyttää ennen raitapaidan karkaamista. Yksikätinen kevyt haavi on tähän paras vaihtoehto.

Pilkit venepilkintään

Ahventen ruokahalu ja aktiivisuus ovat selvästi lämpimämmässä hyvällä tasolla. Tämän takia pilkin koossa ei yleensä tarvitse säästellä. Oikein huonolla syönnillä talvikalastuksesta voi kuitenkin kaivella vaikutteita. Tapsipilkillä ja mato tai kalanpala syötillä voi saada oikukkaammat ahvenet ottituulelle.

Varsinkin loppukesästä ja alkusyksystä kookkaat pystypilkit toimivat myös ilman syöttiä. Alimman Nautiluksen pieni oiennut värikoukku on hyvä muistutus, kuinka talvella toivat viritykset ovat avovedessä liian hentoja.

Sekä pysty- että tasapainopilkki ovat kokeilemisen arvoisia. Pystypilkki on suositumpi, mutta varsinkaan isompi ahven ei kaihda reilun kokoista tasapainopilkkiä. Olemme kokeilleet myös jigipilkkejä, jotka ovat osoittautuneet yhtä lailla kalojen mieleen kuin talvellakin. Tasapainopilkkiä olemme käyttäneet myös keulamoottorilla pientä ympyrää ajaen hyvällä menestyksellä. Samalla alueella heitetyt pienetkin jigit antoivat vain varovaisia elon merkkejä.

Venepilkintään sopivat samanlaiset pilkit kuin mitä talvella.

Pystypilkeissä on hyvä kokeilla muutamia erilaisia malleja. Joskus pitkälle sivulle liukuvat ovat ahventen mieleen. Toisinaan lähes suoraan alas väristen vajoavat toimivat paremmin.

Talvikalastuksessa pystypilkkien kanssa ajoittain hyvin toimivat yksihaaraiset värikoukut on syytä vähintään tarkistaa ennen veteen pudottamista. Monissa pikkukoukuissa lanka on liian hentoa. Lisäksi värikoukku pienentää koukun kidan kokoa, jolloin varsinkin isompi ahven saattaa jäädä tärpiksi. Mikäli käytössä on pieniä yksihaarakoukkuja, mukaan kannattaa ottaa myös koukunirrotin työkalu sekä jotkut pihdit.

Pilkkiminen täydentävänä tekniikkana

Pilkkijigit toimivat myös avovedessä.

Venepilkintä ei ole muiden kalastustapojen suhteen poissulkeva tekniikka. Usein heittokalastuksessa ahvenet uivat vieheen perässä veneen viereen. Kylmemmässä vedessä loppusyksystä osa asettuu pohjaan makaamaan veneen alle. Pilkin ajoittainen pudottaminen veneen laidalta voi antaa hyviä yllätyssaaliita. Jos käytössä on kaikuluotain, näytöltä voi helposti havaita veneen alle väijymään jääviä ahvenia.

Muutamat ahvenen pyyntiin erikoistuneet kalakaverini ovat raportoineet venepilkinnän olevan ykköstaktiikka loppukesän ja alkusyksyn aikana ison ahvenen pyynnissä järvillä. Asian toteamiseenkaan ei mene kovin pitkää aikaa. Kun samalle parvelle tarjotaan peräkkäin muutaman heiton ajan jigiä tai tiputetaan pilkki alas, vastaus tulee yleensä varsin nopeasti. Yksi asia, johon on syytä uhrata muutama hetki, on kalojen koko. Joskus isoimmat yksilöt voivat olla kiinnostuneempia vain toisesta tekniikasta. Kovin harvinaista ei myöskään ole se, että parven kiinnostuksen jigiä kohtaan laannuttua pilkki onnistuukin pettämään vielä useampia raitapaitoja.

Lämpimän veden aikaan pystypilkkikin kelpaa yleensä myös ilman syöttiä, mikä tekee siitä entistäkin helpompikäyttöisen. Toki syötti haastavissa oloissa usein lisää pilkin kalastavuutta. Kastemato on hyvä valinta, jos niitä on helposti saatavilla. Pieni kalan pala on myös käyttökelpoinen. Olen kokeillut joskus saamani vinkin perusteella jopa ahvenen vatsan sisäpinnan valkoista kalvoa. Se pysyi yllättävän hyvin koukussa ja on muutamalla reissulla toiminut, kun muuta syöttiä ei ole ollut tarjolla.

Pilkin heittäminen

Vaikka pilkin heittäminen ei olekaan enää pilkintää vaan heittokalastusta, sen tehokkuutta ei pidä aliarvioida. Tasapainopilkki on tehokas ase nopeaan haravointiin erityisesti syvemmissä salmissa ja penkoissa. Pystypilkin ominaisuudet taas ovat usein parhaimmillaan vajotuksessa vieheen välkähdellessä, liukuessa sivuille ja tehdessä muutenkin epäsäännöllistä liikettä. Pilkin heittämiseen tarvitaan kuitenkin heittokalastusvälineet sekä kalastonhoitomaksu. Jos pilkkiä uitetaan pilkkivälineillä ja siima lapetaan käsin veneen pohjalle, pilkin heittäminen pyyntiin voi olla tehokas tapa. Silloin pilkki kerää kiinnostuneita kaloja hieman laajemmalta alueelta. Erityisesti pystypilkin värisevä ja välähtelevä pohjaan laskeutuminen voi hyvin houkutella raitapaitoja matkan varrelta.

Kysy ja kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti. Pakolliset tiedot on merkattu *

Julkaise kommentti