Ahvenenuistelusta

Ahvenenuistelu on mielenkiintoinen ja varsin tehokas kalastusmuoto. Parhaimmillaan varsin saalisvarma kalastusmuoto ja vieläpä vuoden mukavimpaan aikaan eli keskikesällä. Mitä kaikke ahvenenuistelun osalta on syytä huomioida? Olemme koostaneet yhteenvetoa oheen ja muista katsoa myös aiheeseen liityvät videot.

Kalastussesongit

Ahventa voi uistella läpi avovesikauden, mutta ennen kutua se ei ole kovinkaan yleistä. Tehokkainta laji on juhannuksesta lokakuulle saakka, parhaan ajan sijoittuen heinä-elokuulle. Tosin kun viimeistään syyskuussa ahven haihtuu pois kesäpaikoiltaan, voi ajoahvenparvien uistelu tuottaa haasteita. 

Kalastusluvat

Uistelemaan lähtijän pitää muistaa kalastusluvat. Kalastonhoitomaksun suorittaneena sekä alle 18-vuotias ja yli 69-vuotias, voi uistella vain yhdellä vavalla. (Poikkeuksena ovat kalastajat, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta 31.12.2023 mennessä: heidät on vapautettu maksusta.) Jos haluaa käyttää useampaa vapaa, on aina hankittava vesialueen omistajan luvat. Isommille vesistöille on usein tarjolla vapa- tai yhtenäislupia, mutta uistelijan velvollisuudeksi jää selvittää, mistä ne saa hankittua sekä ennen uistelua hankkia ne ja varmistua, millä alueella lupa on voimassa ja millä rajauksin. Näihin voi perehtyä tarkemmin sivuilla kalastusluvat ja kalastusrajoitukset.

Kalapaikat

Ahventa uistellaan aivan samoilla paikoilla, kuin missä sitä heittokalastetaankin. Usein kun olemme heitelleet jokin ahvenpaikan, siirrymme seuraavalle paikalle uistellen. Tämä juuri siksi, että pystyy vielä pyörähtämään heitetyn ottipaikan ympäri ja haravoimaan hieman kalojen sijoittumista sekä myös näkemään onko matkan varrella piilossa olevia kalapaikkoja tai yksittäisiä aktiivisia isompia kaloja.

Kudun jälkeen ensimmäiset pari kolme viikkoa, ahvenia tavoittaa hieman hajallaan matalien kutulahtien edustoista, jossa vesi on muuta ympäristöä hieman lämpimämpää. Panosta kalastusta tuulenpuoleisille lahtialueille ja lahtien selälle viettäviin penkoihin ja reunoihin. Kalastaminen on pitkälti kalojen hakemista ja vielä harvoin löytyy parvia, mutta samoilta alueilta voi pienellä hakemisella tavoittaa runsaastikin ahvenia.

Kesäkuun lopulla vesien muuttuessa tasalämpöisiksi ahvenia tavoittaa laajalti matalammasta. Selkäkarikot, ahvenvitavyöhykkeet ja noin 2–3 metriin nousevat selkien uppomatalat, ovat mainioita kalapaikkoja. Ja jos kalaa ei ihan matalasta löydy, kannattaa panostaa myös matalan syveneviin reunoihin. 

Koko kesän paikoillaan olleet raitapaidat saattavat vielä alkusyksystä löytyä matalasta salakkaparvien kimpusta, mutta vähitellen alkaa ahven parveutua ja suunnata syvemmille alueille. Kaloja tavoittaa syksyn edetessä enemmän ja enemmän ravinnon perästä selkävesiltä. Kaloja saattaa olla todella isoissa parvissa ja kun parven löytää, voivat saaliit olla huimia. Parvet voivat olla kovassa liikkeessä, mutta uistelemalla niitä tavoittaa helpommin kuin heittämällä.

Karttasulkeisia kannattaa tehdä ja etsiä isoilta selkävesiltä 5–10 metrin syvyysalueita, niin sanottuja selkäpakkoja. Näillä pakoilla kalat voivat majailla paikoin jopa jäiden tuloon saakka, etenkin jos vesistössä on kudulle suuntaavaa muikkua. Syksyllä myös salmipaikoista ja salmien monttuista sekä rantapenkoista voi tavoittaa hyvin ahvenia. Merellä salmipaikat ovat varsin suosittuja ahvenenkalastuskohteita syksyllä.  Lue lisää kalapaikkojen kartoittamisesta.

Kalastustekniikat

Ahventa voi uistella hyvin eri tavoin. Yhden vavan siirtymäuistelusta, 12 vavan kelkkavetoon ja kaikkea sillä välillä. Ahvenenuistelussa määrittää paljon tekniikkaa myös se, millaisessa paikassa uistellaan. Jos uistellaan pienimuotoisia pakkoja ja matalikoiden reunoja, on usealla vavalla ja isoilla kelkoilla uistelu hankalaa. Itse olemme ahvenenuistelussa mieltyneet kalastamaan pienempiä alueita ja tästä syystä vedämme yleensä neljällä vavalla, joista kaikki ovat suoravedossa vapatelineissä, ilman plaanareita. Tämä mahdollistaa jyrkemmät ja nopeammat käännökset sekä ketterämmät liikkeet. 

Neljän vavan suoravedossa kaksi vapaa asetetaan vaakatasoon ja 90 asteen kulmaan veneen kulkusuuntaan nähden ja kaksi vapaa hieman yläviistoon, taaksepäin. Kun uistellaan useammalla vavalla, missä siimat ovat kohtuullisen lähellä toisiaan, on tärkeä huomioida vieheiden uintisyvyydet. Samalle puolelle ei kannata laittaa lähekkäin, samassa korossa uivia vieheitä, jotta siimat eivät mene käännöksissä sotkuun. Yleensä uloimpana on lähempänä pintaa uivat vieheet ja lähempänä venettä syvemmille sukeltavat. Jos vetää kahta samanlaista viehettä rinnakkain, voi toista painottaa etäpainolla hieman eri korkoon.

Pikkuplaanarit ovat ahvenenuistelussa hankalia, sillä pienempää ahventa ei plaanareiden takaa erota ja sintti saattaa jäädä roikkumaan perään pitkäksi aikaa. Toisaalta, hyvällä kalapaikalla ja hyvällä syönnillä, plaanareiden kanssa pulaaminen on myös armotta liian hidasta. Jos alueella on tuplauistinten käyttö sallittua, saa neljällä vavalla jo kahdeksan viehettä uimaan. Paikan osuessa kohdalleen, saalis on taattu. Neloistärpit eivät ole harvinaisia, samassa siimassakin voi olla molemmissa vieheissä ahven kiinni yhtaikaa.

Jos kuitenkin haluaa uistella ahventa useammalla kuin neljällä vavalla, niin isot plaanarikelkat ovat harrastajalle melkein se paras vaihtoehto. Toki säippäuisteluakin voi tehdä useammalla vavalla ja se on todella tehokas ahvenenuistelumuoto. Säippien kuljetus ja käsittely on kuitenkin sen verran haasteellista, niiden pituuden takia, joten moni uistelee mieluummin normaalimittaisilla vapoilla ja ottaa isot kelkat käyttöön sovinnolla. Isoilla kelkoilla uisteltaessa, on helppo vetää vaikka viittä vapaa puolellaan. Isot kelkat yhdistettynä herkkiin laukureihin ja ahkera vieheiden tarkistus takaavat, että perässä roikkujat saadaan nopeasti haltuun.  

Ahvenenuistelijan välineet ja vieheet

Ahvenenuistelussa tehokkaimmiksi on havaittu pienet syvännevaaput, joilla päästään nopeasti haluttuun syvyyteen. Kelluvat vaaput ovat hommaan parempia, koska vauhtia nopeuttamalla saadaan lisää syvyyttä ja jos ajetaan vahingossa matalaan, voidaan vauhtia hidastamalla tai jopa lähes pysäyttämällä tuoda vaaput pintaan. Etäpainoja voi käyttää myös, etenkin jos uistellaan ahventa hieman syvemmässä vedessä. Tällöin päästään halutuille syvyysalueille ja käännöksissä saadaan eloa uinteihin, kun sisäkaarteessa paino vajoaa syvemmälle ja ulkokaaressa vauhdin kiihtyessä, nousee se ylemmäksi. 

 

Katso lisää täältä: Ahvenen uistelua, Ahvenen vetouistelua Säkylän Pyhäjärvellä, Vinkkejä kuhan ja ahvenen soutu-uisteluun mökkijärvellä.

Voit myös tutustua muihin ahvenenkalastusmuotoihin: Ahvenen viehekalastus, Ahvenen jigaus, Ahvenen pohjaonginta ja venepilkintä.