Näin Suomen vanhin karppi pyydystettiin
Kirjoittanut: Juuso Triipponen
Syyskuun loppupuolella lähdimme kaverini Verasen Jalin kanssa onkimaan karppia läntisellä Uudellamaalla sijaitsevalle järvelle. Olimme kuulleet huhuja järvessä elävistä suurista karpeista, mutta varmaa tietoa niiden olemassaolosta ei ollut. Olimme onkineet järvellä jo kerran aiemmin saamatta tärppejä, mutta nyt oli revanssin paikka. Valitsimme uuden onkirannan ja pyrimme tekemään esivalmistelut mahdollisimman hyvin.
Kävimme muutamaa päivää ennen onkiretkeä viemässä paikalle reilun satsin maissia, boilieta, hampunsiemeniä ja pellettiä. Jos lähialueella olisi karppeja, ne eivät voisi ohittaa tätä tarjousta. Varsinaisena onkipäivänä mäskäsimme saman paikan uudelleen, mutta tällä kertaa huomattavasti kevyemmin, jotta paikalle mahdollisesti löytäneet karpit löytäisivät herkkupöydästä helpommin juuri meidän syöttimme. Syötiksi valikoituivat hedelmäkarkin tuoksuiset kirkkaan keltaiset pop up -boiliet, joihin karpit olivat muilla järvillä tykästyneet.
Onget lingottiin tarkasti ulpukanlehtien katveeseen ja odottelu alkoi. Itsevarmuus oli korkealla. Olimme ehtineet onkia vasta muutaman tunnin, kun oman vapani hälytin pärähti soimaan. Epäuskoisena tartuin vapaan, ja painava kala otti suunnan suoraan kohti veteen kaatuneita puunrunkoja. Yritin ohjata kalaa turvallisempaan suuntaan, mutta turhaan. Kala oli jumissa ja hämmentynyt ilo vaihtunut epätoivoon. Meillä oli mukana kumivene, jolla meloin kalan perään ja yritin pujotella pitkällä karppivavalla vedenalaisia oksia, joiden alta kala oli uinut. Kala oli kuitenkin ehtinyt jo pitkälle ryteikköön, ja kissa ja hiiri -leikki päättyi karpin erävoittoon.
Kala karkasi, ja fiilis oli pettynyt. Viritimme onget uudelleen pyyntiin ja kömmimme telttaan nukkumaan. Hälyttimemme pysyivät koko yön hiljaa. Tiesimme, että monta mahdollisuutta tuskin enää tulisi, ja ison kalan karkuutus kaihersi mielessä. Aamu oli kylmä ja usvainen. Keittelimme aamukahvia, kun yhtäkkiä hälyttimeni alkoi jälleen ulvomaan. Tartuin vapaan, ja aloin jälleen pumpata painavaa kalaa kohti rantaa. Tällä kertaa kala pysyi pahaenteisen ryteikön ulkopuolella ja lopulta Jali pääsi koppaamaan kalan haaviin. Yläfemmat! Karppi uudesta järvestä oli tosiasia.
Lue enemmän Suomen vanhimmasta karpista täältä.
Kuva: Juuso Triipposen kala-albumi
