Rannalta kalastajan parhaat paikat syksyyn

Toimittaja: Jari Rannisto

Kaupallinen yhteistyö: Karttaselain

Syksyn tulo on yksi kalastuskauden merkittävimmistä ja nopeimmista muutoksista. Valoinen aika lyhenee nopealla tahdilla. Samaan aikaan sekä päivä- että yölämpötilat laskevat ja painuvat yleisesti kesän lämmittämää vettä alemmiksi. Kaloille tämä ajanjakso tarkoittaa erilaisia asioita. Monille lohikaloille käsillä on lisääntymisaika. Muilla kalalajeilla taas on käynnissä tankkausvaihe niiden valmistautuessa talveen ja sen jälkeen koittavaan lisääntymisaikaan.

Kesän kääntyessä loppuun monien lajien osalta koittaa kalastajan ykkössesonki. Ahven parveutuu jo alkusyksystä ja syönti-into kiihtyy entisestään vesien jäähtyessä. Ruokakoon kuhat alkavat jättää välivettä ja siirtyvät pohjan tuntumaan. Särkikalat parveutuvat ja alkavat järvissä painua vesien jäähtymisen myötä pois matalasta. Merellä särkikalat vaeltavat lähemmäksi rannikkoa ja sisälahtia ahventen, haukien ja kuhien seuratessa perässä. Särkikalat nousevat myös rannikon isompiin jokiin. Erityisesti kuhat tuntuvat hakeutuvan jokisuistoihin ja virtausten ja veden syvyyden salliessa myös itse jokiin saaliskalojen perässä. Syyskutuiset silakat hakeutuvat rannikon tuntumaan kevään tapaan. Kevätkutuiset silakat muodostavat kannan pääosan, mutta syyskutuistakin riittää pyydettäväksi asti.

Rannikolla taimenet saapuvat vesien viiletessä loppusyksystä myös rannalta kalastavan ulottuville. Laji ei ole helppo, mutta onnistumisen yhteydessä palkinto voi olla sitäkin komeampi.

Rannalta kalastavan haasteet

Veneilevän kalastajan on helppo liikkua kalojen perässä ja myös etsiä niitä tarpeen vaatiessa. Rannalta kalastavan kohdalla haastavuuskerroin on selvästi isompi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että veneettömällä kalastajalla ei olisi mahdollisuutta hyviinkin saaliisiin. Paikan valintaan on kiinnitettävä enemmän huomiota. Parhailla paikoilla kalastajan on myös hyväksyttävä se, että kanssakalastajia on suurella todennäköisyydellä aivan lähituntumassa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan väliä kalastajien välillä voi olla vain joitakin metrejä. Tämä on hyvä tiedostaa jo etukäteen. Sopu sijaa antaa ja olosuhde on myös mahtava oppimisen paikka. Todennäköisesti kalastajajoukosta joku saa selvästi muita paremmin kalaa. Silloin kannattaa vain yrittää seurata, mitä hän tekee eri tavalla. Suoraan kysyminenkään ei ole kiellettyä. Yleensä rehelliseen kysymykseen saadaan myös rehellinen vastaus.

Rannalta kalastavan haasteet liittyvät pitkälle kahteen asiaan. Ensinnäkin varsinkin asutustaajamien ja kaupunkien alueilla vapaita rantoja on rajoitetusti. Toinen asia on ylettyminen vapaalta rannalta kaloihin. Vapaa ranta ei paljoa lohduta, jos kalapaikan ja kalastajan välissä on 50 metriä leveä kaislikko tai kalapaikka on heittokantaman ulkopuolella.

Sopivista rannalta kalastus paikoista antaa vinkkejä paikalla oleva kalastajien joukko. Yleensä parveilu kertoo myös parhaan kalastussesongin olevan käsillä. Sopivia kalastuspaikkoja voi etsiä myös lähialueilta kartan avulla. Monet pienemmät erämaajärvet ja lammet voivat olla kalasampoja, joissa kalastuspaine on usein varsin maltillinen. Metsässä voi tosin joutua kulkemaan kilometrin tai pari. Vastapainoksi kalapaikoilla voi viettää koko päivän ja nähdä vain muutamia muita kulkijoita.

Monet sillan pielet ja aluset ovat suosittuja rannalta kalastuspaikkoja. Viehemenetyksiltä on vaikea välttyä. Silloilta on heitetty veteen polkupyöristä alkaen kaikenlaista roinaa. Lisäksi on myös rakentamisen aikaista jätettä. Lisävaivana siltojen lähellä pohjassa kulkee usein sekä kaapelilinjoja että painevesiviemäreitä, jotka lisäävät pohjatärppien määriä. Myös metsälammet ja -järvet voivat olla viehesyöppöjä. Pohjaan painuneisiin hakoihin vieheet tarttuvat helposti kiinni ja irrottaminen voi olla todella haasteellista.

Hieman pidempi vapa tuo lisää heittopituuksia ja numeroa paksumpi siima pelastaa muutaman vieheen pohjatärpeistä. Todella pusikkoisilla rannoilla lyhyt vapa voi olla helpommin käsiteltävä, mutta siitä huolimatta itse suosittelisin pidempää versiota. Jos haspelissa on varapuola mukana, yksi hyvä vaihtoehto on puolata sille hieman paksumpaa siimaa. Kun kalastetaan alueilla, missä pohjatärpit eivät ole ongelma, voidaan käyttää ohuempaa versiota ja vaihtaa toisissa kohteissa taas paksumpaan.

Kartat avuksi kalapaikkojen etsintään

Sopivien kohteiden etsintään auto tai polkupyörä ovat oivia apuvälineitä. Polkupyörällä pääsee kulkemaan myös puomitettuja metsäautoteitä pitkin. Hyvät vähemmän hyödynnetyt rantakalastuspaikat vaativat hieman etsimistä. Esimerkiksi Karttaselain-sovellus kannattaa valjastaa apuvälineeksi. Maksullisessa versiossa olevat syvyyskartat helpottavat sopivien paikkojen kartoittamista.

Ilmakuvat antavat usein hyviä viitteitä veden väristä ja rannan mahdollisesta kasvustosta. Erityisesti tiheä kaislikko on vapakalastajalle lähes tekemätön paikka, jos alueelta ei löydy jotain niemenkärkeä tai vastaavaa, josta pääsee kalastamaan esteettä. Myös teille olevat puomien paikat näkyvät kartoilla, jolloin on helpompi arvioida mahdollisia kävelymatkoja kalapaikoille.

Karttaselaimesta pystyy tutkimaan myös rakennuksia. Karttaselaimen Plus-versiosta löytyvät kiinteistöjen rajatkin. Mökit ja mökkirannat jätetään rauhaan, vaikka kalaan olisi kovempikin himo.

Aina sopivan kohteen löydyttyä on syytä tarkastaa kalastusrajoitus.fi -palvelu. Uusia rauhoitus- ja kalastuskieltoalueita on viime aikoina tullut vuosittain sen verran paljon, että vanhoihin tietoihin ei voi luottaa.

1. Meritaimen

Meritaimen saapuu rannikon tuntumaan rannalta kalastajien tavoiteltavaksi vasta loppusyksystä, kun veden lämpötilat ovat laskeneet alle 10°C. Rannikosta ulos pistävät pitkät niemet kuten Porkkala tai Emäsalo tarjoavat usein mahdollisuuksia jo hieman aiemmin. Samoin alueet, joissa saaristovyöhyke jää kapeaksi ja syvä vesi ulottuu hyvin lähelle rannikkoa. Kalasta matalasta 0.5-3 m syvyisiltä alueilta, joissa on kivikkoa tai rakkolevän täplittämää hiekkapohjaa. Rantaa kohti käyvä tuuli on merkittävä etu.

Kahluusaappaat laajentavat kalastusaluetta, jos ranta on hyvin loivasti syvenevä. Pohjasta nouseviin isompiin kiviin murtuvat aallot kielivät potentiaalista paikoista. Muista, että eväleikkaamattomat meritaimenet ovat rauhoitettuja. Monilla rannikkopätkillä on myös muuta meritaimenen kalastusta koskevia rajoituksia kuten esimerkiksi kielto käyttää väkäsellisiä koukkuja. Perehdy rajoituksiin kalastusrajoitus.fi -palvelussa.

2. Silakka

Silakka saapuu rannikon tuntumaan kutemaan syksyllä. Syyskutuisten silakoiden kanta on selvästi keväällä kutevia pienempi. Hyvältä paikalta ruokakalat irtoavat silti helposti perinteisellä silakkalitkalla. Jonkin verran silakkaa litkataan rantatörmiltä, mutta suosituimpia paikkoja ovat yleensä sillat. Lauttasaaren silta Helsingissä on varmaankin kaikkein legendaarisin paikka, joka houkuttelee runsaasti kalastajia erityisesti toukokuussa mutta syksylläkin riittää vilskettä. Runsas joukko kalastajia paljastaa yleensä otollisen ajankohdan. Tavallisesti lokakuu on parasta aikaa syksyllä.

3. Sillat

Sillat ovat kalastajille oivallisia paikkoja. Yleensä sillat on rakennettu salmien tai lahtien kapeimmille kohdille, mitkä ovat usein kalastuksen kannalta muutenkin hyviä paikkoja. Kalastettaessa pystysuunnassa esimerkiksi pilkkivavalla pohjatärpitkin ovat harvinaisempia. Sillat ovat erityisesti ahvenen ja kuhan tavoittelijoiden suosiossa. Heittokalastusvälineiden lisäksi saalista saa myös pilkkivälineillä.

Huomaa mahdolliset kalastuskiellot tai kiellot kalastaa sillalta. Älä vaaranna itseäsi tai liikennettä ja huomio liikennesäännöt. Muista myös vesiliikenne. Liikkuvasta veneestä voi olla vaikea tai mahdoton huomata ylhäältä veteen tulevaa siimaa.

4. Salmet

Salmet tarjoavat usein hyviä kalapaikkoja. Kalat joutuvat liikkuessaan kulkemaan salmien läpi. Erityisesti kevät ja syksy ovat aikoja, jolloin kalojen liikkuminen salmien läpi kiihtyy. Kohtuullisen syvä salmi on yleensä hyvä lähtökohta. Syvät salmet houkuttelevat syksyllä erityisesti kuhia. Ahvenet tapaa yleensä salmien reunoilta matalammilta alueilta.

5. Venesatamat

Venesatamat keräävät yleensä alueilleen pikkukalaa. Valtavat salakkaparvet ovat tyypillisiä monissa satamissa. Laiturit ja niihin kiinnitetyt veneet tarjoavat kaloille loistavia suojapaikkoja. Samoilla alueilla viihtyvät yleensä myös ahvenet. Tavallisesti venesatamien laiturit on portitettu ja satamissa on usein myös kalastuskieltotauluja. Monien satamien välittömässä läheisyydessä on kuitenkin rantoja tai jopa laitureita, joissa kalastaminen on kuitenkin mahdollista. Ahventen lisäksi pienemmät hauet ovat vakiovieraita salakkaparvien tuntumassa.

6. Metsälammet

Metsälammet tarjoavat kokeilunhaluiselle kalastajalle kalapaikkoja lähes rajattomasti. Niin paljon Suomessa on pikkulampia. Monet ovat vähän kalastettuja ja suuri osa saaliista on pieniä tummia ahvenia tai pieniä hauentumppeja. Alkusyksy on hyvää aikaa tavoittaa hieman isompiakin kaloja näiltä vesiltä. Useampi lähekkäin oleva lampi on oivallinen alue. Tarpeen vaatiessa kalaveden vaihto onnistuu vartin kävelyllä. Huomio mahdolliset ranta-asukkaat, äläkä häiritse heitä.

7. Laiturit

Laiturit tarjoavat helpon paikan kalastaa. Niiden avulla pääsee rantakasvuston ohi ja pystyy suuntaamaan heittonsa halutessaan myös kasvuston reunan myötäisesti. Kenenkään mökkilaiturille ei tietenkään pidä mennä kalaan. Rannikolta ja joiltakin järviltä löytyy esimerkiksi satamien yhteydestä laitureita, joilta voi kalastaa. Alkusyksy, salakkaparvet ja ahvenenonginta ovat usein toimiva kombinaatio. Varsinkin vähätuulisella kelillä salakoiden paikalla olo on helppo havaita. Jos täkykalat puuttuvat, saaliin tavoittelu on usein tuloksetonta.

8. Jokisuut

Jokisuut keräävät pikkukalaa ja niiden perässä myös petokaloja kertyy alueelle. Savisameiden jokien suiston kalasto koostuu pääosin kuhasta. Jos vesi on kirkkaampaa, se miellyttää myös ahventa.

Aivan puuroksi samentuneessa vedessä kalastaminen on usein tuloksetonta. Usein näin peltoalueiden läpi kulkeville virtavesille käy voimakkaampien sateiden jälkeen. Silloin on usein parasta etsiä toinen kalapaikka.

Monissa jokisuissa on kalastusrajoituksia, jotka on syytä tarkistaa etukäteen. Vaelluskalojen takia voidaan pitää lähes sääntönä, että joitakin rajoituksia on säädetty rannikolla laskevien jokien suualueelle.

9. Joet

Joet tarjoavat kalastajalle helposti hallittavan kohteen. Suomessa joet ovat yleensä sen verran pieniä, että heittokalastamalla saadaan alue katettua lähes vastarantaan asti. Vaelluskaloja on palautettu moniin vesistöihin ja näissä vesissä on rajoituksia ja omia lupamääräyksiä. Edelleen varsinkin sisämaan puolelta löytyy kuitenkin runsaasti jokivesiä, joissa kalastus on mahdollista myös pelkällä kalastonhoitomaksulla.

Jokien kalatiheys on yleensä järviä suurempaa, mutta järviltä tutut asiat pätevät niilläkin. Kalat kertyvät tietyille suosiollisille alueille toisten jäädessä lähes tyhjiksi. Akanvirrat, syvänteet, virran taskut ja suvantojen tapaiset laajentumat ovat kokeilemisen arvoisia.

Jokien kohdalla sateet usein nostavat niiden pintaa rivakasti. Jos nousu ei ole kovin voimakasta, se yleensä suosii kalastusta. Yli äyräidensä tulviva joki taas on usein liki mahdoton kalastettava. Veden voimakas samentuminen tietää niin ikää takapakkia saalismahdollisuuksille. Tavallisissa jokivesissä on tarjolla ahven, kuhan ja hauen lisäksi viehekalastajalle turpaa. Salakat, särjet, säyneet ja lahnat taas ovat onkijoiden tavoitettavissa.

Kaikki virtavedet, joissa on lohikaloja eivät ole rauhoitusten piirissä. Osassa koskia tarjolla on pelkkää kirjolohta ja esimerkiksi Vuoksella kalastus onnistuu myös syksyllä. Kalastusrajoitus.fi on tässäkin hyvä apuväline Karttaselaimen lisäksi.

10. Lossirannat

Lossirannat ovat varsinaisia pikkukalan kerääjiä. Voimakkaasti vettä pyörittävä ja liikuttava lossi houkuttelee usein valtavia salakkaparvia. Salakan perässä liikkuvatkin sitten petokalat. Lossin tulo ja lähtö rannasta aktivoi petokalat lyhyiksi hetkiksi.

Huomaa, että lossilaitureilta kalastus on kielletty. Tarkastele alueita, joissa lossin vieressä on kalastuskelpoista rantaa. Yleensä tuottoisa alue yltää joitakin kymmeniä metrejä lossirannoista sivuille päin.

Tutustu Karttaselain-sovellukseen ja ota käyttöösi joko ilmainen versio tai Plus-versio, jonka hinta on vain 40,49 euroa vuodessa.