Säyne

Leuciscus Idus, ide, orfe (englanti), id (ruotsi)

Toimittaja Jari Rannisto

Säyne on tukeva hieman särkeä muistuttava kala, jota kutsutaan myös säynäväksi tai säynääksi. Suomessa säyne on levinnyt koko maahan lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Säyne on yksi isokokoisimmista särkikaloistamme, joka liikkuu kutuajan ulkopuolella pienissä parvissa. Juhani Aho kutsui aikoinaan kirjoituksissaan säynettä salaperäiseksi. Säyneestä onkin moneksi. Se voi syödä veden pinnalta hyönteisiä ja yhtälailla isompikokoisena kalanpoikasia.

Tuntomerkit

Säyne muistuttaa paljon särkeä. Sen silmä on kuitenkin väriltään keltainen. Vatsapuolen evät ovat punaiset, punertavat, läpinäkyvät tai harmahtavan punervat. Suomut ovat särkeä isompia. Kylkiviivalla niitä on 53-61 kappaletta. Pyrstön varsi on tukeva. Toinen laji, johon säyneen voi helposti sotkea on myös isokokoiseksi kasvava turpa. Säyneen pään muoto kupera ja turvan taas suora. Turvalla on vähemmän suomuja kylkiviivalla (44-46 kpl).

Kirkkaan veden säyne sekoitetaan usein sorvaan kalojen samanlaisen värityksen takia. Säyne voi olla varsin kullan värinen,  punaisten evien kera kirkkaissa vesissä. Tällöin sen voi sekoittaa helposti sorvaan. Olennaista on tietää, että sorvalla on kylkiviivalla vain 40–43 suomua eli se on vielä suurempi suomuinen kala kuin säyne ja lisäksi sorva harvoin kasvaa 1,5 kg suuremmaksi.

 

Tutustu särkikalojen tunnistusvideoon.

Lisääntyminen ja kasvu

Säyne kasvaa 10 vuodessa noin kilon painoiseksi. Pienet yksilöt syövät pohjaeläimiä ja ajoittain myös hyönteisiä veden pinnalta. Isokokoisemmat yksilöt syövät myös pikkukaloja.

Säyne kutee pian jäidenlähdön jälkeen. Säyne kutee mielellään virtapaikoissa. Jokien lisäksi myös purot kelpaavat säyneille. Merellä ja isommilla järvillä kutu voi tapahtua myös matalissa ruovikkoisissa lahdissa. Kutu on lyhyt, usein vain muutamia päiviä kestävä tapahtuma, jota kuvataan usein melskeiseksi.

Säyneen tavallinen saaliskoko on puolesta kilosta puoleentoista kiloon. Yli kaksikiloiset säyneet eivät ole harvinaisia.  Kemijoesta vuonna 2015 pyydetty ennätyssäyne on painanut 4,136 kg. Naapurimaa Ruotsin ennätyskala puolestaan on 3,960 painanut yksilö. Brittein saarten ennätys puolestaan on 3,770 kg. Suomessa isoilta vesiltä voi saada helpohkosti kahden kilon kalan.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Säyneellä ei ole lakisääteistä alamittaa tai rauhoitusaikaa. Jos kalastus on alueella kielletty kokonaan, rajoitus koskee myös säynettä. Koska säyneen kutu tapahtuu paikoittain vaelluskalavesistöiksi luokitelluissa virtavesissä, säynettä ei näillä alueilla saa kalastaa yleiskalastusoikeuksien perusteella.

Jokaisen oikeuksilla säyneen kalastus onnistuu onkimalla ja talvisin merenlahdissa pilkkimällä.

Säyneen kalastus

Säyne on kalastajan näkökulmasta monipuolinen kala. Sitä saadaan saaliiksi ongella, uistimilla, perhoilla ja verkoilla. Talvisin osa merenlahdista antaa keväisin pilkkimiehille saaliiksi säynäviä.

Kutuaikanakin säyne nappaa mielellään matoon. Säyne on yleensä sen verran kookas, että madon koossa ei tarvitse pihistellä. Kookkaalla madolla saadaan karsittua saaliista mahdollisesti samalla alueella liikkuvia pienempiä särkiä tai ahvenia. Säyne kasvaa sen verran isoksi, että onkivälineet on syytä mitoittaa hieman isommille kaloille. Koukkukoko 2 tai 4 on sopiva. Kelaonki antaa paitsi paremman ulottuvuuden myös mahdollisuuden väsytellä ison säyneen napatessa syöttiin. Tavalliseen 4-5 metriseen vapaan napannut 2-3 kilon säyne on haastava ylös otettava. Kelaonginta vaatii kalastonhoitomaksun suorittamisen.

Jäidenlähdön jälkeen säyneet kerääntyvät kutualueille. Silloin pienelle alueelle keskittyy paljon yksilöitä. Pienimmät kutevat yksilöt ovat kooltaan 30-35 cm mittaisia. Kudun jälkeen säyneet hajaantuvat vesistöihin ja liikkuvat yleensä yksittäin tai pienissä parvissa.

Virtavesissä säynettä voi tavoitella sekä uppo- että pintaperholla. Säyne nappaa mielellään myös lippaan tai jigiin. Sille kelpaavat myös pienet lusikat ja vaaput. Säyne on tavallinen saalis pikkuvaapuilla tapahtuvassa siian uistelussa, satunnaisesti myös ahvenen uistelun sivusaalis. Se ei ole harvinainen sivusaalis edes hauen kalastuksessa mm. jerkeillä tai pehmovieheillä.

Säyne ruokana

Monien muiden särkikalojen tapaan säynettä moititaan ruotoiseksi. Savukalana säyneen makua kehutaan ja siitä syntyy myös maukasta graavikalaa.

Ruotoja pelkäävälle kalapullat tai kalatahnat ovat lähes kalalajista riippumatta varma valinta. Tämä pätee myös säyneeseen.

Kaupallisessa kalastuksessa säyneen merkitys on vähäinen ja sitä on tarjolla kalatiskeillä vain satunnaisesti.

Kalaruoka.fi:stä löydät reseptejä säyneruokiin.

Tiesitkö?

Säyneestä on olemassa oranssiin vivahtava värimuunnos. Kultasäyneeksi kutsuttua muotoa viljellään koristekalaksi lammikoihin. Saksan ennätyssäynävä oli 68 cm pitkä ja painoi 5,1 kg.

Jo yli satavuotta sitten kuollut kirjailija Juhani Aho tavoitteli säyneitä myös pintaperholla.

Järvillä isommat säyneet suosivat kivikkoisia saarten rantoja ja kärkiä ruovikon reunojen sijaan. Voit käyttää säyneen onginnassa syöttinä madon lisäksi katkarapua tai jopa makkaran palaa.

Viikon kalaa mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat