Kuha

Kuha – Sander lucioperca , zander/pike-perch (englanti), gös (ruotsi)

toimittaja Jari Rannisto

Ahventen heimoon kuuluva kuha elää Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Se on heimonsa kookkain laji. Erityisen yleinen kuha on eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Pohjoisessa sen levinneisyys yltää hieman napapiirin pohjoispuolelle. Kuha on varsin arvostettu ruokakala monen ruokapöydässä. Aiemmin ahvenpitoisissa vesissä laajalle levittäytynyttä kuhaa kannattaa kalastaa ahkeraan ruokapöytään.

Kuha kuuluu niihin lajeihin, joita ilmaston lämpeneminen ja rehevöityminen ovat suosineet. Suurisilmäinen kuha on sopeutunut näkemään hyvin myös hämärässä. Erinomaisena ruokakalana ja monipuoliseen kalastukseen sopivana lajina kuha on ollut suosittu istutuskohde myös sellaisiin vesiin, joissa se ei ole alun perin esiintynyt.

Kuha on taloudellisesti yksi tärkeimpiä saaliskaloistamme. Sen merkitys on ollut kasvussa ja se on noussut kilpailemaan tärkeimmän saaliskalan paikasta muikun kanssa. Luken tilastojen perusteella kuhasaalis sisävesillä vuonna 2022 oli 758 000 kiloa ja arvoltaan noin 5,3 miljoonaa euroa.

Tuntomerkit

Kuha on helppo tunnistaa ja erottaa Suomessa elävistä sukulaisistaan ahvenesta ja kiiskestä. Kuhan ruumis on ahventa solakampi. Etummaisessa selkäevässä on teräviä piikkejä.

Selkäpuolelta kala on vihreänruskea tai harmaanhohtava. Kyljissä on poikkijuovia, jotka eivät kuitenkaan erotu läheskään samalla tavalla kuin ahvenella. Isommat kuhat ovat yleensä väritykseltään tummempiaja. Yksilöiden välillä on isoja sävyeroja vesistöittäin.

Kuhan ala- ja yläleuan etuosassa on molemmissa kaksi selkeästi isompaa ja helposti havaittavaa hammasta. Niiden lisäksi suussa on runsaasti pienempiä hampaita. Suurimmat kuhayksilöt saavuttavat jopa metrin mitan ja yli 10 kilon painon. Suomen virallinen ennätyskuha on painanut 14, 7 kg.  Hannu Vesarannan vapavälinein pyytämä suurkuha painoi 15,3 kg ja oli 103 cm pitkä, mutta se ei ollut ennätyskalalistakelpoinen.

Lisääntyminen ja kasvu

Kuha on ahvenen tapaan kevätkuituinen kala. Sukukypsyysikä ja -koko vaihtelevat jonkin verran vesistöittäin samoin kuin kasvunopeus. Yleensä yksilöt tulevat sukukypsiksi 40-50 cm koossa. Kutu tapahtuu veden lämmettyä 12- 14 °C. Kutupaikkoina toimivat kovat pohjat, usein kivikot. Kutu voi tapahtua aivan rantamatalasta useamman metrin syvyyteen.  Etelä-Suomessa kutu alkaa toukokuussa ja maan pohjoisimmissa osissa päättyy vasta heinäkuun alun tienoilla.

5 vuodessa kuha saavuttaa Suomessa tyypillisesti 30-45 cm koon. Nopeinta kasvu Suomessa on Etelä-Suomen rehevillä järvillä. Ilmastolla ja olosuhteilla on kasvunopeuteen iso merkitys. Esimerkiksi Ranskan Vaccares järvessä 5-vuotias kuha on tyypillisesti jo 66 cm pitkä.

Alamitat ja pyyntirajoitukset

Kuhan kalastavan tulee olla tarkkana pyyntimittojen suhteen. Kuhan lakisääteinen alamitta on 42 cm. Monissa vesissä on tästä poikkeavia pyyntimittoja. Osa mitoista on kalastusaluekohtaisia, toiset taas järvikohtaisia. Yleisesti käytössä olevia alimpia pyyntimittoja ovat 42, 45 ja 50 cm, mutta vaihtelua on 37–55 cm välillä. Pyyntimitalla tarkoitetaan, minkä kokoista kalaa saa ottaa ruuaksi. Lisäksi käytössä voi olla kalastajakohtaisia päiväkiintiöitä saalismääristä. Poikkeavilla mitoilla huolehditaan kuhakannoista. Määräykset löydät kalastusrajoitus.fi sivustolta.

Kuhan kutualueilla on voimassa myös ajallisia kalastusrajoituksia, jotka sijoittuvat kutuajan ympärille. Rajoitusten tarkoituksena on antaa kuhalle lisääntymisrauha ja varmistaa kannan kestävyys.

Joillakin kalastusalueilla on suosituksia ylämitoista. 70 cm on yleinen ylämittakirjaus. Suuret kuhayksilöt ovat lisääntymisen ja geneettisen perimänsä kautta tärkeitä kuhakannalle. Samalla on huomattava, että kuha on herkkä nopeille paineen- ja lämpötilan vaihteluille ja kalat eivät välttämättä selviä vapauttamisesta huolimatta.

Lue lisää kuhan pyyntimitoista.

Kalastus

 

Kuha on suosittu kalastuksen kohde, jota voidaan pyytää läpi vuoden. Kesällä vesien lämmettyä tapahtuva kuhanuistelu on perinteinen ja tehokas tapa pyytää väliveteen tai pinnan tuntumaan syönnöstämään noussutta kuhaa. Yleensä uisteluvieheenä toimii vaappu. Jigaaminen erimuodoissaan on monilla vesillä noussut tärkeimmäksi kuhan kalastustekniikaksi. Jigaaminen onnistuu myös kylmässä vedessä keväällä ja myöhäissyksyllä.

Kuhan kalastus heittämällä muilla viehetyypeillä on harvinaisempaa, mutta kuha nappaa mielellään myös heitettyyn vaappuun, lusikkaan tai räminävaappuun.

Pilkkiluotainten yleistymisen myötä kuhan suosio talvikalastuksessa on lisääntynyt selvästi. Yleisimmin kuhaa pilkitään merenlahdilla ja järvillä, joissa on runsas kuhakanta. Myös kuhan täsmäkalastus on kasvattanut suosiotaan kuhan räjähtävän tärpin takia. Kuha kestää kuitenkin huonosti varsinkin lämpimän veden aikaan pyyntirasitusta, joten kalastusmuotoa olisi syytä välttää professoreiden mukaan.

Katso mitä on syytä huomioida suurkuhan kalastuksessa:

Kuha ruokana

Vaalea lihaisen kuhan maku on maukas mutta esimerkiksi ahventa miedompi. 45-60 cm ruokakoon kuhassa ruodot ovat isoja ja helposti poistettavissa. Kuha tarjoaakin helpon raaka-aineen valmistaa maukas ateria. Kuhan suomut ovat tiukassa, mutta suomustaminenkin onnistuu. Se on helpointa tehdä muovipussin sisällä, jotta suomut eivät sinkoile pitkin keittiötä.

Kuhan valmistamiseen löytyy niin paljon valmistustapoja, että siihen ei varmasti kyllästy. Kuhan paistaminen joka sellaisenaan tai paneroituna ovat suosituimpien valmistustapojen joukossa. Kuhaa käytetään usein myös keitoissa ja valmistetaan uunissa. Graavikalana kuha on aivan erinomaista. Myös ceviche on maukasta. Vähärasvaista kuhaa savustetaan vähemmän, mutta osaavissa käsissä myös savukuha on hyvä vaihtoehto. Reseptejä löytyy myös grillaamiseen ja loimutuksen, kurkkaa Kalaruoka.fi.

Kuha on myös varsin maukas läpi vuoden. Se ei kärsi kutuajan rasituksista lihan heikkenemisenä läheskään niin paljon kuin mm. sukulaiskala ahven.

Tiesitkö?

Kuha ei ole alun perin kuulunut Brittiensaarten kalastoon. Siellä kuha on luokiteltu haitalliseksi tulokaslajiksi ja täten saaliiksi saatua kuhaa ei saa palauttaa vesistöön. Meilläkin kuhaa on istutettu moniin vesiin, joissa se ei ole alun perin kuulunut kalastoon. Sopivissa vesissä kuha on lisääntynyt voimakkaasti ja muuttanut kalaston rakennetta.

Kuha on ihmisen toimesta levitetty myös Pohjois-Afrikkaan ja esimerkiksi Ebro-jokeen Espanjassa.

Hämärässä ja sameissa vesissä kuhan hyvä näkökyky tuo sille kilpailuetua haukeen nähden.

Lämpiminä pitkälle syksyyn jatkuvat kesät ovat kuhalle Suomessa otollisia. Kuhan poikaset ehtivät kasvaa niin isoiksi, että ne selviävät paremmin talvesta ja seuraavasta keväästä niin pitkälle, että uusia kalanpoikasia alkaa kuoriutua kevään kuduista. Kuhan tärkeimpiä saaliskaloja ovat vesistöistä riippuen särki, salakka ahven, kiiski, lahna, muikku ja kuore. Kuha on kannibaali ja voi syödä myös omia jälkeläisiään.

Kuhan lempinimiä ovat: kössi, kuffe, gufferson, göösen, köpi, jne.

Jos oikeasti haluat oppia lisää kuhasta, lue mitä professorit kertovat.

Viikon kalaa mahdollistavat Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat.