Kalaan uusille vesille

Uusille vesille kalaan lähtö on aina jännittävää. Mikään muu ei taida opettaa yhtä paljon kuin uusilla vesillä kalastaminen. Mistä löytyvät kalapaikat, onko kalat otillaan ja millaisissa paikkatyypeissä mitkäkin kalat viihtyvät jne.?

Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, ja kalastajana tämä on helppo allekirjoittaa. Kalavesiä Suomesta löytyy enemmän kuin yksi ihminen ehtii elämässään koluamaan, ja lupajärjestelmä mahdollistaa vaivattoman hyppelyn järveltä toiselle. Suosituimmilla kalapaikoilla kalastuspaine näkyy saaliin määrässä ja koossa, mutta tallatuilta poluilta ei tarvitse pitkälle poiketa, kun voi osua lähes ”kirveenkoskemattomaan metsään”.

Tutkimusmatkailua ja seikkailuja

Kalastus on harrastus, josta on mahdollista löytää loputtomiin jotain uutta. Kokeiltavana on loputtomiin erilaisia tekniikoita, vieheitä ja paikkoja sekä tutuilla että vierailla vesillä eri vuodenaikoina ja olosuhteissa. Ja kun yksi laji on käynyt tutuksi, voi aina vaihtaa kohdelajia. Vaikka vesillä ei verenmaku suussa oltaisikaan, on uuden kokeileminen, oppiminen ja onnistuminen aina palkitsevaa.

Uusilla vesillä voi tarkoittaa montaa asiaa. Karttaa ei tarvitse tutuillakaan alueilla pitkään katsella, kun jo löytää alueita missä ei ole tullut poikettua, ja kulmia mitä ei ole jostain syystä kalastettu. Ja trailerille nostettu vene laajentaa mahdollisuuksien horisontin selkosen selälleen. Vaikka kauas suunnatuissa retkissä on enemmän seikkailun tuntua, on pienikin tutkimusretki silti tutkimusretki, ja hauska toteuttaa.

Vaikka uusilta vesiltä harvemmin heti ensimmäisellä kerralla jättipotteja saadaan, tuntuu tavanomainenkin saalis hienommalta, kun se tulee uudelta kalapaikalta.

Tee suunnitelma

Reissukohteen voi toki valita kartalta tikalla heittämällä, mikä on jännittävää sekin. Ilman mitään ennakkotietoa valituissa kohteissa reissun luonne on lähinnä selvittää mitä kaloja kohteessa elää, ja mitä sieltä voi saada.

Mutta jos tavoitteena on esimerkiksi tietty kalalaji, kannattaa kohteiden valintaan käyttää hiukan enemmän aikaa. Isoista järvistä ja mereltä löytyy taustatietoa kaloista ja kalastuksesta ja parhaimmillaan vinkkejä kalapaikoistakin, melko helposti, mutta toisaalta näiden kalat jo tiedetään. Pienemmistä vesistöistä tietoa on saatavilla huomattavasti vähemmän, mutta nämä, muutaman neliökilometrin laajuiset järvet voivat kätkeä sisäänsä todella huikeita saaliita.

Usein hyvien kalapaikkojen jäljille päästään tuttujen tai kylänmiesten tarinoiden perusteella. Yksi kala voi tulla mistä vaan, mutta jos työkaveri toistuvasti kertoo kuinka toistametriset hauenroikaleet rikkoivat taas hänen katiskansa, kannattaa hauenkalastajan jo kiinnostua. Tai jos serkku kertoo mökkinaapurinsa kehuvan aina kahden kilon ahvenillaan, kannattaa kysyä onko tämä koskaan nähnyt niitä. Ja vaikka jutusta ottaisi puolet poiskin, on kiloinenkin ahven vielä iso. Osa tarinoista on puhtaita kalavaleita, jotka kulkiessaan vielä paisuvat, mutta useimmissa piilee kuitenkin ainakin jonkinlainen totuuden siemen.

Aina vinkkimiestä ei kuitenkaan näy eikä kuulu, ja kohde valitaan ilman ennakkotietoa. Vesistön kartoittaminen googlaamalla on loistava tapa tutustua vesistöön ennen sinne menemistä. Toinen tärkeä asia on tutkia erilaisia karttoja. Netistä löytyy hyviä karttapalveluita, joista pystyy taustatyöt tekemään loistavasti. Sieltä löytyy monien vesistöjen syvyyskäyrät ja kivikot, joista voit alustavasti tutkia missä mahdolliset kalapaikat voisi löytyä. Tärkeää on selvitää myös uuden vesistön kalastusrajoitukset ja kalastusluvat. Lisäksi vesistökohtaiset moottorirajoitukset on syytä tarkistaa Väylävirastolta, onko kyseisellä vesistöllä moottori- tai nopeusrajoituksia.

Järvien syvyyskäyrien lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää myös valuma-alueeseen ja järven lähiseutuun. Peltovaltainen valuma-alue kertoo järven olevan todennäköisesti rehevä ja samea, mikä kiinnostaa etenkin kuhankalastajaa. Mitä sameampi rutakko, sitä varmemmin kuha siinä viihtyy ja kasvaa. Soinen, tai runsaasti ojitettu (kartalla suoraa, tiheää ojastoa, sinistä viivaa) alue vihjaa veden olevan humuksista. Kuhaa voi olla paljon, mutta kasvu saattaa olla hidasta. Toisaalta osassa humusvesistä kaikki kalat kasvavat hyvin ja samassa järvessä on hyvin sekä kuhaa, ahventa että haukea.

Metsäinen ja kallioinen valuma-alue taas vihjaa karumpaan, kirkasvetiseen järveen, joka kolmijakoisen nyrkkisäännön pohjalta kiinnostaa etenkin ahvenenkalastajaa.

Veden väriä ja rantojen luonnetta voi tarkastella ilmakuvista, mitkä löytyvät lähes jokaisesta karttasovelluksesta. Paksu kasvustovyöhyke viittaa rehevyyteen, vedenalaisten matalikkojen erottuminen taas kertoo veden kirkkaudesta ja niin eteenpäin.

Syvyysprofiililtaan helpoimpia lienevät pääosin matalat monttujärvet, joissa on muutama pienehkö syvänne. Varsinkin loppukesällä ja syksyllä kalat kerääntyvät näiden monttujen tuntumaan. Hankalimpia ovat kattilapohjaiset järvet, ja toisaalta myös rikkonaiset ja sokkeloiset vedet, joissa potentiaalisten kalapaikkojen tunnistaminen etukäteen on vaikeaa.

Kartan ja ilmakuvien avulla voi selvitellä myös mahdollisia veneenlaskupaikkoja. Tässä tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei venettä lasketa sellaisesta paikasta mistä sitä ei saisi laskea. Löytyykö yleisiä ramppeja, joilta voi veneen laskea, vai pitääkö tähän myös pyytää lupa esimerkiksi vesialueen ja/ tai maanomistajalta. Kenenkään maille ei saa jättää tuosta vaan omaa autoa ja traileria eikä toisten rannasta saa mennä laskemaan edes kajakkia tai kelluntarengasta. Ethän sinäkään halua oman kotisi tai mökkisi pihaan vieraita hääräämään.

Kaikuluotain on iso apu

Kaikuluotaimesta on vierailla vesillä iso apu. Se helpottaa liikkumista ja parantaa turvallisuutta, mutta se antaa myös tietoa elämästä pinnan alla. Käytettynä yhdessä syvyyskartan kanssa kalapaikkojen etsiminen on kaiun kanssa monin verroin helpompaa.

Luotaustekniikat, liveluotaimet etunenässä ovat antaneet ihmisille enemmän rohkeutta lähteä tutkimaan uusia vesiä, ja tutkimusretkiltä kuullut kalajutut ovat vain lisänneet vettä myllyyn. Mutta yksinkertainenkin kaiku on mukava apuväline entuudestaan tuntemattomilla vesillä. Sen avulla kalastus voidaan keskittää sinne, missä kaloja nähdään, tai ainakin missä on jonkinlaista pohjanmuotoa tai saaliskalaparvia.

Selvitä kohteen luonne

Team Kiikan Kalattomat väittävät tietävänsä, että jos kala ei ole syvässä, se saattaa olla matalassa. Vaikka kalojen liikkeiden ennustaminen on usein haastavaa, saattaa tässä piillä jonkinlainen viisaus. Karkeasti yleistäen petokalat viihtyvät usein hämärän rajamailla, eli syvyydessä mihin auringonvalo juuri ja juuri ulottuu, ja nousevat hämärissä hiukan matalampaan. Sameissa vesissä kalat siis viihtyvät matalammassa ja kirkkaassa vedessä taas syvemmässä. Lievästi humuksisesta järvestä 7–10 metristä kuhia kalastamaan tottuneen saattaa olla vaikea uskoa, että kuhia voi saada hyvin alle neljän metrin vedestä. Mikä taas on sameisiin vesiin tottuneesta aivan normaalia.

Lähtösyvyys, mistä palapelin kokoaminen aloitetaan, valitaan siis veden väri huomioiden. Samalla pohditaan mistä kalojen ravinto muodostuu. Karuissa vesissä muikulla on usein iso rooli, rehevissä ja sameissa vesissä taas särkikaloilla. Muikku on selkävesien laji, kun taas särkikalat viihtyvät rantapenkkojen ja matalampien vesien tuntumassa. Kuoretta esiintyy molemmissa, mutta sameissa vesissä se usein syrjäyttää muikun selkävesien valtalajina.

Itse kalapaikat ovat yleensä saman tyyppisiä. Penkat, pakat, matalikot ja matalien keskelle jäävät montut ja syvemmät juonteet keräävät kaloja, mutta kalastuskohteen luonne määrittää sen, mistä osasta järveä kalastettavia spotteja lähdetään etsimään. Samalla on kuitenkin syytä pitää mielessä, että kalastuksessa mikään totuus ei ole kiveen kirjoitettu. Jos kala ei ole matalassa, saattaa se olla syvemmällä.

Uusilla vesillä myös liikkeen on säilyttävä, koska aluetta ja sen metkuja ei tunneta. Tyypillinen virhe, johon ainakin kirjoittaja usein sortuu, on jäädä ronkkimaan ensimmäiset kalat antanutta aluetta lisäkalojen toivossa, ja tietämättä yhtään mitään siitä, onko alue hyvä vai huono kyseisen kohteen mittapuulla. On aina harmittavaa löytää kalapaikka vasta päivän ollessa lopuillaan ja tajuta nyhjänneensä tuntitolkulla aivan väärällä alueella.

Samasta syystä kalastuksessa on syytä säilyttää myös monipuolisuus. Vaikka joku syvyys tai paikkatyyppi antaisikin kaloja, kalastuskohteen taso selviää vain kokeilemalla. Eli alkuosa päivästä kannattaa käyttää alueeseen tutustumiseen, ja loppupäivä palkinnon keräämiseen parhaita paikkoja kalastamalla.

Vierailla vesillä on syytä muistaa tietonsa pienuus, ja säilyttää optimistinen usko siihen, että jossain on enemmän kalaa. Kokemuksen karttuessa johtopäätösten tekeminen helpottuu, mutta toisaalta yhden päivän perusteella tehdyissä johtopäätöksissä on aina läsnä runsaasti epävarmuutta.

Turvallisuus ja käytöstavat

Reissuissa aina sattuu ja tapahtuu, ja maltti on syytä pitää matkassa. Varsinkin kun liikutaan syrjäisemmillä seuduilla, on syytä muistaa, että myös apu on kauempana. Kaluston pitää olla kunnossa, ja ainakin jonkinlainen suunnitelma yleisimpien haavereiden varalle. Eli vähintään toimiva puhelin, ensiapulaukku, suunnitelma renkaan paikkaamiseen, ja siihen mitä tehdään, jos vene ei nousekaan vedestä, vaikka niin luultiin. Viimeisen varalta moni paljon vieraita vesiä kiertävä on hankkinut autoonsa käsitaljan ja pari taakkaliinaa. Autoa näillä ei kiskota ylös, mutta jos auton saa ajettua ylemmäs, nousee traileri ja vene auton koukkuun kiinnitetyllä taljalla. Olettaen että sitä ei ole aivan pohjattomaan suohon peruutettu.

Haavereiden varalta kannattaa myös huolehtia, että joku tietää missä olette. Ja milloin pitää huolestua, jos teitä ei kuulu takaisin.

Käytöstavat on syytä pitää mielessä varsinkin silloin kun liikutaan pienemmillä vesillä. Mökkiläisten ”omalla” järvellä liikkuvat vieraat herättävät huomiota, ja omalla käytöksellään voi vaikuttaa siihen, miten kalastajiin suhtaudutaan. Toisten pihapiirien, rauhan ja omaisuuden kunnioittamisen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta pienvesillä se vielä korostuu. Vaikka kalastus ja tutkimusretkeily täysin luvallista ja sallittua onkin, suhtautuminen kalastajiin riippuu paljolti kalastajista. Kyräily ja töykeys herättävät epäluuloja, reilu ja iloinen asenne taas toimivat toisinpäin. Ja esittämällä hiukan innokasta hölmöä terä taittuu nyreimmältäkin erakolta.

Mittakaavavirhe

Varsinkin karttatyönä tehtyyn kohdevalintaan liittyy riski mittakaavavirheestä. Tässä mieleen muistuu ensimmäinen retkeni Lapin isoille tekojärville. Kartalta olimme päättäneet aloittaa kalastuksen satamalahden reunasta, mistä siirryttäisiin vastarannalle muutaman matalikon kautta.

Mutta aallonmurtajan kierrettyämme ensimmäinen ajatus oli, että missä se lahti on? Kunnes tajusimme, että tässähän se. Selkä alkaa vasta tuolla reilun kilometrin päässä, ja vastarannalle on matkaa liki kymmenen kilometriä. Samalla tajusimme, että alue mistä kaloja tulee etsiä onkin laajuudeltaan neliökilometrejä hehtaarien sijaan.

Kartalta tulee helposti poimittua niin isoja järviä, että niiden kalastamiseen, tai ainakaan niistä minkäänlaisen käsityksen saamiseen ei päivä millään riitä. Ja pahimmillaan, jos ollaan liikkeellä pienellä veneellä, huomataan että tehokas kalastus ei turvallisesti onnistu.

Hyviä kalapaikkoja voi löytyä yllättävän pienistäkin järvistä, ja jos järvellä on mittaa useampia kilometrejä, ollaan sen kokoisen vesistön äärellä, että sen perkaamiseen ei yksi päivä riitä. Ja missä tuuli pääsee jo nostamaan aallokkoa.

Tietysti näissäkin voi onnistua, ja toisaalta mitä laihemmasta liemestä kalansa onnistuu löytämään, sitä taitavampi kalastaja on.

Varaudu pettymyksiin

Jos tavoitteena on saada mahdollisimman paljon kalaa, kannattaa ehdottomasti mennä parhaalle tietämälleen kalapaikalle. Uusien kohteiden kiertäminen on usein etupäässä tyhjän kalastamista, joka toisinaan palkitsee hyvillä saaliilla. Vaikka tutkimusmatkailu onkin nyt muodissa, ei se ole itsetarkoitus. Uteliaisuus, seikkailumieli ja lapsenmielinen usko siihen, että vastarannalla kala syö paremmin ovat hyödyllisiä ominaisuuksia, joihin vieraiden vesien kartoittaminen myös vastaa.

Tästä huolimatta suurin osa kohteista on sellaisia, että niihin ei tarvitse palata. Lyhyellä tähtäimellä kalaa saa tutuilta vesiltä aivan varmasti tuntemattomia paremmin. Mutta matkailu avartaa, ja kalastusmatkailu avartaa kalastusta. Ja aina on mahdollista, että se seuraaja kohde onkin se mansikkapaikka.

Tai sitten sinne ei saanutkaan venettä alas ja päädyttiin jonnekin aivan muualle. Varsinkin syksyllä ei ole lainkaan mahdotonta, että päivästä kuluu suurin osa laskupaikan etsimiseen, eikä sitä siltikään välttämättä löydetä. Mutta sakkokierrokset ja umpikujat kuuluvat nekin lajiin, ja niihin kannattaa suhtautua osana seikkailua.

Kellä onni on…

Kun hakku vihdoin osuu kultasuoneen, kannattaa miettiä hetken haluaako paikkaa muille kertoa. Syyn ei välttämättä tarvitse olla itsekäskään, mutta on hyvä tiedostaa, että tieto hyvästä kalapaikasta liikuttaa ihmisiä. Viimeistä kalaa ei ole kukaan vielä saanut ongittua, eli teoriassa kalat eivät kalastamalla lopu, mutta kalastuspaineen kasvaessa ne kyllä vähenevät ja pienenevät. Pienillä vesillä tämä näkyy nopeasti, ja lisääntyneestä trafiikista seuraa lähes poikkeuksetta myös skismaa paikallisten ihmisten kanssa. Kaikki kalastajat eivät vain osaa käyttäytyä ja trailereilla soseeksi möyhennetty kylänranta ja pienellä järvellä alituiseen pyörivät veneet aivan varmasti ärsyttävät paikallisia, vaikka suoria konflikteja ei tulisikaan. Ja lopulta jäljelle jää hyvästä keskinkertaiseksi kalastettu paikka, kieltokyltit ja puomitettu ranta.

Kalapaikkaa tai kaloja ei kukaan voi omistaa, mutta tiedon voi. Ja tieto on välittömästi kaikkien niiden, keille se on jaettu käytettävissä, eikä sitä, miten tuota tietoa käytetään voi kukaan toinen hallita. Mitä pienempi kohde siis on kyseessä, sitä tarkemmin kannattaa miettiä mitä tiedolla tekee.

 

Jutun kirjoittaja Teemu Kosken lempikaloja ovat hauki, kuha ja ahven. Hänen mielestä jokainen kalareissu on seikkailu ja kalastus tarjoaa loputtomasti haasteita ja avoimia kysymyksiä, mutta myös onnistumisia. Teemun kalastuksessa isossa roolissa on elektroniikka ja myös uusien vesien kartoittaminen. Teemu kirjoittaa myös moniin kalastusalan lehtiin.

 

Kalastajan Kanava on toteuttanut Tuntemattomien kalavesien tulkit -sarjan kahdesti ja tässä sarjassa kokeneet kalastajat lähtevät uusille vesille kisaamaan toisiaan vastaan. Samalla he kertovat vinkkejä miten uutta vesistöä voi lähteä kartoittamaan. Tutustupa aiheeseen tarkemmin näiden videoiden pohjalta.

Saitko kipinän uusiin vesiin tutustumiseen ja koluamiseen? Tutustu kalapaikkojen kartoittamiseen. Muista myös, mitä asioita pitää selvittää ennen kalaan lähtöä.

 

Jutun kirjoittaja Teemu Kosken lempikaloja ovat hauki, kuha ja ahven. Hänen mielestä jokainen kalareissu on seikkailu ja kalastus tarjoaa loputtomasti haasteita ja avoimia kysymyksiä, mutta myös onnistumisia. Teemun kalastuksessa isossa roolissa on elektroniikka ja myös uusien vesien kartoittaminen. Teemu kirjoittaa myös moniin kalastusalan lehtiin.