Miksi erilaisia viehetyyppejä tarvitaan ja miksi?

Erilaisten vieheiden kirjo on paisunut 2000-luvun aikana moninkertaiseksi. Pelkästään uudenlaisia malleja ja entisten yhdistelmiä eli hybridejä syntyy jatkuvasti. Sen lisäksi jokaiseen kategoriaan löytyy lukuisa joukko erilaisia tuotemerkkejä, malleja ja värejä eri valmistajilta.

Jos ei seuraa aktiivisesti viehemaailman kehitystä, kalastusvälineliikkeen tai vapaa-ajan tavaratalon viehehyllyjen edessä menee helposti sormi suuhun. Ja sitten tulee ehkä ostettua se tuttu ja turvallinen malli, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi kymmenittäin ja jopa aiempaa toimivampia.

Lusikka

Metallinen lusikkauistin on perinteikäs viehe. Markkinoilla on edelleen sata vuotta sitten kehitettyjä malleja, kuten vaikka Puustjärven Provisor, eikä lusikan perusrakenne ole aikojen saatossa juurikaan muuttunut. Peruslusikka on melko helppo uistin, koska se ui ilman erillisiä virityksiä ja kalastaa suhteellisen varmasti erityisesti lämpimän veden aikaan. Siksi Kuusamo Räsäsen ja Professorin kaltaiset perusraudat ovat yhä hyvin suosittuja.

Viileämpään aikaan tarvitaan hitaampaa lusikkaa, jolloin kokoonsa nähden ohutpeltinen ”leijalusikka” on usein hyvä viehe erityisesti hauelle. Meritaimenelle puolestaan on kehitetty jo vuosikymmeniä sitten niin sanottu kevennetty lusikka, jossa ”liha metalliluiden ympärille” on tehty uretaanista, foamista tai muusta kevyestä materiaalista. Tällainen hitaasti vaakatasossa uppoava lusikka toimii viileässä vedessä ja rantamatalaan heitettäessä.

Vilkkaasti uiva peruslusikka ei välttämättä pyydä kovinkaan hyvin kylmässä vedessä, joten vaikka monet väittävät ettei tarvita kuin se yksi tuttu lusikka, niin kyllä monesti tarvitaan. Itse lusikka sen sijaan voi olla pistämätön peli sellaisessa tilanteessa, jossa petokala jahtaa pieniä parvikaloja, kuten salakoita. Pienehkö, kirkkaasti välkehtivä lusikka saattaa olla ainoa viehe, joka herättää tällaisena päivänä petokalan huomion.

Lippa

Toinen perinteikäs viehemalli on lippa. Painorungon ympärillä pyörivään metalliseen lehteen perustuva houkutus ei suoranaisesti imitoi mitään kalan ravintokohdetta, mutta hyvin lippa silti pyytää erityisesti ahvenia, isompia särkikaloja sekä lohikaloja.

Lippa soveltuu ennen kaikkea matalaan lämpimään veteen, kuten lammille sekä järvien ja merialueen rantavesiin. Myös koskikalastuksessa lippa toimii usein erinomaisesti. Pääasiassa lippa toimii suoralla kelauksella, mikä tekee siitä lusikan tavoin aika helposti käytettävän pyydyksen. Joskus lipan pysäyttäminen toimi ratkaisevana ärsykkeenä.

Lippamaailmassa on tapahtunut niin ikään aika vähän mullistuksia. Peruslipan ohella toinen pääryhmä ovat kookkaalla mutta keveällä kalarungolla varustetut lipat, kuten Bete Lotto. Tämän tyyppiset lipat ovat erityisen suosittuja koskikalastuksessa. Viime vuosien uutuus on Kuusamon Kumma, joka ei ole varsinainen lippa, mutta toimii samanlaisissa tilanteissa. Sen etuna on, että lehden tilalla oleva propelli pyörii tavallista lipanlehteä paremmin pysäytyksessä.

Henkarilippa eli spinnerbait

Henkarilipassa eli spinnerbaitissa on samoja elementtejä kuin lipassa, mutta osat on ripustettu metalliseen ”henkariin”. Henkarin ylähaarassa on yksi tai kaksi lipanlehteä ja alahaarassa puolestaan paino, ylöspäin oleva yksihaarakoukku sekä mahdollisesti karvasta tehty puuhka tai kumisuikaleista  tehty ”hame”. Sen lisäksi koukussa voi olla lisähoukutteena jigipyrstö.

Henkarilippa on paitsi profiililtaan isompi kuin lippa, se on koukutuksensa ansiosta valmiiksi ruohosuojattu ja toimii siis paremmin ruovikossa kuin tavallinen lippa tai moni muu viehetyyppi. Henkarilippa onkin yksi ”viehepakin pakollinen” hauen ja isomman ahvenen tavoittelijalle.

Vaappu

Kolmas klassinen viehetyyppi on kalaa muistuttava puinen tai muovinen vaappu. Perinteisessä vaapussa on turpalevy, uintilista eli leukalappu, jonka avulla viehe ottaa syvyyttä ja potkii pikkukalaa muistuttavasti. Ennen vaaput olivat puurunkoisia, kelluvia tai uppoavia, ja niissä oli erikokoisia turpalevyjä eri syvyyksille.

Nykyisin vaaput ovat enimmäkseen muovia. Ne ovat myös yhä useammin keijuvia eli syvyytensä säilyttäviä (suspi = suspending), jolloin vieheen voi pysäyttää ja se jää keijumaan paikalleen. Tämä on varsinkin viileissä vesissä ehdottoman tärkeä hauki- ja ahvenvaapun ominaisuus. Myös painotukset ovat kehittyneet niin, että vaappuja on helpompi heittää. Esimerkiksi Rapala X-Rapissa on pitkälle viety painonsiirtomekanismi, jonka ansiosta painot ovat heitossa vieheen perässä ja viehe lentää oikeassa asennossa mahdollisimman pitkälle. Vedessä painot liukuvat vaapun keskelle, jolloin uintiliike on taas mahdollisimman toimiva.

Vaappukategorian sisällä on useita erilaisia mallinimikkeitä. Pitkulaisia vaappuja kutsutaan usein nimellä ”minnow” ja lyhyempiä ja paksumpia nimellä ”shad”. Sen lisäksi käyttötavan mukaan voidaan puhua vavalla nyittävistä twitchbaiteista, pohjaan kelattavista ja taas nousemaan päästettävistä crankbaiteista jne. Vaappu toimii erityisesti silloin kun tarvitaan voimakasta, kalan kylkiviiva-aistin herättävää potkua.

 

Popperi

Popperi on kelluva pintavaappu, jonka nokkakupissa kuplahtava vesi saa nykäistäessä pitämään ”pop”-äänen. Sopii esimerkiksi kesäiseen ahvenen ja hauen pintakalastukseen.

 

Jerkki

Jerkit ovat tavallaan oma vieheryhmänsä, mutta toisaalta jerkki on vähän kuin iso vaappu ilman uintilistaa. Jerkille annetaan liike vavalla tai kelalla. Ylivoimaista enemmistöä edustavat gliderit eli liukujerkit puikkelehtivat näiden nykäysten ansiosta voimakkaasti puolelta toiselle.

Jerkki on pyytävä haukiuistin, jonka etuna on, että sitä on kevyt uittaa. Kun uintilista ei tee kelaukseen vastusta, jerkki voi olla suhteessa aika paljon vaappua suurempi kooltaan. Kovapintainen jerkki antaa vaapun tavoin pehmeitä vieheitä vahvemman ärsykkeen, mikä on toisinaan tarpeen. Käsityöjerkit ovat usein miten valmistettu puusta, kaupalliset muovista.

Häntyri tai hybridiviehe

Häntyrillä tarkoitetaan vaappua tai jerkkiä, jonka pyrstöksi on kiinteästi integroitu tai jatkoksi lisätty silikoninen kala- tai sirppipyrstö. Häntyriä voidaan kutsua myös hybridivieheeksi. Monet häntyrit sopivat erityisesti viileisiin vesiin, sillä vieheen muu uintiliike on melko maltillinen. Pyrstö tekee kuitenkin pientä liikettä niin kelattaessa kuin pysäytyksessä, jos viehe vaan hiukankin liikkuu. Nämä ovat yleensä haukivieheitä.

Bladebait

Bladebait on vähän kuin kuin metallista valmistettu litistetty vaappu. Blade tarkoittaa suomeksi terää ja viehe onkin melkein partaterän ohut. Tiheästi tikkaava bladebait sopii hyvin kesäkalastukseen ja suhteellisen nopeaan uittoon. Bladebait on osoittautunut erityisen hyväksi ahvenelle ja toutaimelle, mutta onpa sillä saatu varmasti kaikkia muitakin ylipäänsä vieheellä pyydettäviä kaloja. Bladebaitin yksi etu on sen heitettävyys ja helppo uittaminen, suora kelaus usein riittää. Ohut ja painava viehe lentää parhaimmillaan merkittävästi pidemmälle kuin tavallinen vaappu, mutta ui syvemmällä kuin vaikkapa lippa tai lusikka. Niinpä erityisesti syvemmät rannalta kalastettavat paikat ovat bladebaitin pelipaikkoja.

Chatterbait

Chatterbait on myös ”lippamainen” uistin, vaikka se ei ole lippauistin lainkaan. Erona lippoihin on se, että viehelukon jälkeen, veden vastuksen ottaa vastaan metallilevy, joka kääntyy vedessä kohtisuoraan vettä vasten. Veden paineesta levy väpättää sivuttaissuunnassa edes takaisin ja tämä aiheuttaa erittäin voimakkaan liikkeen sekä tärinän vieheeseen. Levyn takana vieheessä on paino sekä koukku. Osassa chatterbaiteja on kuten spinnerbaiteissa, koukun ympärillä silikonihame, osaan on voi pujoittaa jigin. Chatterbait on Suomessa varsin uusi tulokas lähinnä ahvenenkalastukseen.

Spintail

Spintailit ovat käytännössä painolippoja. Vieheen etuosa muodostuu metallista valetusta painopäästä, johon on joko kiinteällä tai irtonaisella leikarilla yhdistetty lippa tai kaksi. Painolipan vetopiste sijaitsee painopään niskassa tai selässä, jolloin viehe ui hieman etukenossa. Yksikoukkuisena vieheenä painolipat ovat todella helppoja käsiteltäviä sekä kalastettavia. Osassa painolippoja on perän lippa vaihdettu tai sen saa vaihdettua toiseen koukkuun. Spintailit ovat toimivia erityisesti ahvenelle.

Pehmovieheet

Pehmovieheiden kategoria on kasvanut viime vuosina valtavasti. Kun aiemmin pehmoviehe tarkoitti lähinnä jigiä, nykyisin erityisesti hauenkalastuksessa käytetään välivesikalastukseen sopivia silikonipyrstöjä huomattavan ahkerasti.

Jigi

Jigillä tarkoitamme tässä yhteydessä silikonista toukkaa, matoa, kalaa, rapua tai niiden yhdistelmää, jota käytetään lyijypäisellä painokoukulla ja jota uitetaan yleisimmin pohjassa. Jigi on moniin tilanteisiin pakin pakollinen. Jos kalat ovat syvemmällä, sinne on vaikea päästä tehokkaasti muulla kuin jigillä. Jigi onkin erityisen tehokas viehe ahvenelle ja kuhalle ja isompana myös hauelle, mutta saadaan sillä toki muitakin kalalajeja.

Jigin käytössä oleellista on sopivan painoinen pää ja pohjatuntuma, jossa tärkeänä osana toimii monikuitusiima. Jos jigillä ei tunne pohjaa, pää on todennäköisesti liian kevyt, eikä ui siellä, missä sen pitäisi. Jos taas jigipää on liian painava, se uida kalan näkökenttään liian nopeasti ja karkoittaan kalan. Painon määrä vaihtelee veden syvyyden, tuulen, veden kylmyyden, veden virtauksen ja kalan syöntiaktiivisuuden osalta päivittäin. Karkeasti voidaan sanoa, että pari grammaa jokaista syvyysmetriä kohden on hyvä painoluokka jigipäälle. Eli viiden gramman pää noin 2,5 metrin veteen, kymmenen gramman pää suunnilleen viiden metrin veteen ja niin edelleen. Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi jääkylmän veden aikaan sopiva paino voi olla 3 g 7-9 metrin veteen aralle ahvenelle. Tutustu erilaisiin jigirigauksiin.

Vertikaali- ja täsmäjigit

Omia jigauksen alalajejaan ovat vertikaali- ja täsmäkalastus. Vertkaali- eli pystyjigauksessa vene liikkuu eteenpäin hitaasti ja jigiä pidetään vavalla veneen vierellä pohjassa tai välivedessä, pientä liikettä vavalla tehden. Vertikaalijigin paino on selvästi suurempi, esimerkiksi 25 – 65 grammaa ja itse jigi on yleensä pitkulainen kala. Vertikaalijigin pyrstö on vastaavan heittojigin pyrstöä pienempi mela tai hyvin pientä liikettä tekevä haarukkapyrstö. Vertikaalijigi sopii alueen haravointiin, mutta vaatii käytännössä sähkökoneen, soutamisen tai todella sopivan tuulen nopeuden ja suunnan.

Täsmäheittokalastuksessa tavoitteena on yleensä isompi hauki, kuha tai ahven. Täsmäjigit ovat perinteisesti kookkaampia jigejä tai pehmovieheitä ja tässä lajissa kokoa voi kasvattaa surutta toki riippuen hieman tavoitteena olevasta kalalajista. Vertikaalijigin sekä täsmäkalastusjigiin jigipään sijaan kiinnitetään usein jigiruuvilla paino, johon kiinnittyy rigi koukun kera. 

Pehmoviehe

Pehmovieheet, joita erityisesti hauenkalastuksessa kutsutaan myös shadeiksi (kalajigin yleisnimitys), ovat isoja ja lähtökohtaisesti siis kalan muotoisia pehmeitä kumimaisia vieheitä, joissa ei ole hankittaessa koukkuja. Koukut kiinnitetään vieheeseen erikseen rigillä ja vieheen nokkaan ruuvataan jigiruuvi, jolla viehe saadaan viehelukkoon. Halutessaan myös pehmovieheen kanssa voi käyttää lisänä vaikka päärynäpainoa, mikäli haluaa hiukan syvemmälle. Oleellinen ero jigaukseen kuitenkin on, että pehmoa ei päästetä pohjaan vaan sitä uitetaan vaapun tavoin välivedessä.

Pehmovieheen voi koukuttaa myös isolla yksihaarakoukulla, niin sanotulla offset-koukulla, jossa koukun kärki on piilossa kumin pinnassa ja joka tulee esiin vasta kalan haukatessa viehettä. Tämä koukutus on haasteellinen kalan tarttumisen kannalta, mutta ongelmaa voi osittain taklata sillä, että vääntää koukun kärkeä vähän ulos. Näin kala tarttuu helpommin, mutta ruohoja viehe väistelee silti merkittävästi paremmin kuin kolmihaarakoukulla.

Pehmovieheet ovat omimmillaan silloin, kun tarvitaan maltillista presentaatiota ja hidasta potkua. Harvaa vaappua, edes jerkkiä, saati muita vieheitä saa uimaan tarpeeksi hitaasti kylmänkankealle kalalle. Vaikka edellä puhuttiin enemmän haukishadeista, pieniä pehmoja käytetään myös kuhalle ja ahvenelle.

Hybridipehmo

Hybridipehmokategorian tunnetuin edustaja on Stormin Suspending WildEye Swim Shad eli tutummin ”Suspi” ja sen sirppipyrstöinen sisar eli ”Sirpa”. Kyseessä on valmiiksi koukutettu pehmoviehe, jonka sisällä on ontto kammio. Kammion ansiosta viehe on keijuva. Keskeisenä erona shadeihin on kiinteä koukutus eli se on melkeinpä lähempänä vaappua kuin irtopyrstöistä shadia.

Perhot

Perhokalastuksessa klassinen jaottelutapa ovat pinta- eli kuivaperhot ja uppo- eli märkäperhot. Pintaperholla kalastetaan nimensä mukaisesti pinnasta. Pintaperhokalastus on monen mielestä hienoin perhokalastuksen laji, mutta kaikille kaloille ja kaikkiin olosuhteisiin se ei toimi.

Uppo- eli märkäperhoista löytyy tavanomaisia hyönteisjäljitelmiä ja sen lisäksi erilaisia hyönteisten toukkajäljitelmiä kuten korentojen toukkavaiheita jäjittelevät nymfit ja vesiperhosten toukat eli larvat ja niiden kotelovaiheet, pupat. Tällaisella toukkajäljitelmällä, usein kuulapäisellä, kalastetaan pohjantuntumasta, mikä on monesti tehokkainta perhokalastusta.

Streamer puolestaan on pikkukalaa jäljitelevä perho, jota käytetään varsinkin taimenen kalastuksessa. Klassinen lohiperho on luonteeltaan streamer-tyyppinen, mutta luokitellaan yleensä omaksi lajikseen. Kun streamerit ja lohiperhot ovat kiinteäkoukkuisia, niiden kaltaisia ohueen muoviputkeen sidottuja irtokoukkuperhoja sanotaan putkiperhoiksi. Putkiperhon etuna on, että vaikka koukku tylsyy, koko perho ei muutu käyttökelvottomaksi.

Perhomaailmasta löytyy koko joukko erilaisia perhotyyppejä eri kalalajeille. Tässä raapaisimme vain pintapuolisesti perinteisiä perhotyyppejä.

Heittoperho

Heittoperho onkin virvelillä heitettäväksi tarkoitettu perho. Erityisesti heittoperhoja käytetään hauenkalastuksessa ja niiden pituus voi olla 20 – 30 cm. Heittoperho soveltuu erityisesti mataliin ja viileisiin vesiin, sillä sen aiheuttama heräte on hyvin maltillinen.

Pilkit

Myös pilkeistä löytyy erilaisia tyyppejä eri tarpeisiin ja eri lajeille. Klassisin pilkki on metallinen, pientä lusikkauistinta muistuttava pystypilkki, joka soveltuu syötin, värikoukun tai molempien kanssa käytettynä moneenlaiseen kalastukseen. Pystypilkki on pilkkityypeistä suosituin.

Ahvenelle, varsinkin isommalle sellaiselle, sopii hyvällä syönnillä myös tasapaino eli vaakapilkki. Se puolestaan on pikkuruista vaappua muisuttava metallikala, jossa molemmissa päissä on yleensä kiinteä koukku ja vatsassa vielä kolmihaara. Muoto yhdessä pyrstösiipien kanssa saa pilkin uimaan laajaa kehää, kun sitä nostelee vavalla. Jättimäisiä tasapainopilkkejä jigipyrstöllä ryyditettynä käytetään myös hauenpilkinnässä.

Morri eli mormuska puolestaan on pieni metallinen pallukka, jossa on yksi pieni kiinteä koukku. Morripilkintä soveltuu pienille tai huonolla syönnillä oleville kaloille. Morri on hyvin kevyt, joten sen käyttö vaatii myös oman keveän vavan. Joskus morria käytetään myös pienen tapsin päässä pystypilkin perässä. Morrin tyyppinen, mutta paljon suurempi on mateelle tarkoitettu ja nykyisin varsin suosittu mademorri.

Kirjoittaja Niko Satto on aktiivinen hauenkalastaja ja fongaaja. Niko on toimittajana Kalastajan Radiossa ja hänen kirjoittamia juttuja voi lukea myös kalastusalan lehdistä. Nikon intohimona on vanhat vieheet ja vehkeet.

Vieheet ja välineet

Täältä löydät videoita eri vieheistä ja välineistä kalastukseen.