Suurahvenia, ennätyksiä ja lomailua Saimaalla

Suurahvenia, ennätyksiä ja lomailua

Kalastajan Kanava lomaili syyskuussa Pohjois-Saimaalla kalastaen ahventa. Meiltä kysytään usein, teettekö tätä työksenne vai harrastuksena. Kyllä Kalastajan Kanava on meille työtä. Kesä on sesonkia ja täten pääsimmekin vasta näin syyskuussa hieman lomailemaan. Lähdimme mökkeilemään Savoon ja kalastamaan mahdollisimman paljon. Tavoitteena oli löytää hyvää fileahventa ruuaksi ihan pakkasta myöden ja nauttia kalastuksesta ilman kameroita ja stressiä. Miten meidän kävi, lue tarinat ohesta.

Ensimmäisenä päivänä Saimaan reissun kalastukset saatiin startattua tutkimalla uusia vesistöjä Pohjois-Saimaalla. Neljän tunnin pikapistolla kerettiin kartoittamaan uutta aluetta. Isomman lahtialueen reunalla oli pienehkö alue, jossa pohjoistuuli oli pyörittänyt vettä useamman päivän. Tavoitteena oli, että olisimme päässeet heittämään ahventa 3-5 metrin tasaisilta alueilta, mutta tämä jäi haaveeksi, sillä nämä alueet olivatkin tyhjiä. Sen sijaan penkkojen reunoista 5-7 metrin vedeltä löytyi joitakin parempia ahvenia. Useimmat ahvenet olivat todella arkoja ja väistivät venettä jo kaukaa. Kuitenkin loppuiltapäivälle osui upea hetki:

”Penkan reunaan piirtyi viistolla pohjasta irti oleva ahvenkaksikko, joille Anne-Maarit heitti jigin saman tien. Toinen raitapaidoista iski hanakasti ja kiukkuisen taistelun lopputuloksena on ladylle uusi ”kotimaan ahvenenkka”. Varsin vantterakuntoisen ahvenen strategiset mitat ovat 46 cm ja painoa tasan 1,3 kiloa. Kerrassaan hyvävoimainen kala.”

On tämä vaan upeaa hommaa ja erityisen hienoa, että kun Anne-Maarit saa kerrankin jättää kamerat kotiin, niin napsahtaa upea kala. Nyt on Jyrilla ja Anne-Maaritilla molemmilla Suomen ahvenenkat Saimaalta ja jopa samalla vieheellä. Jos viehe kiinnostaa, kurkkaa se täältä.

Kavereiden kanssa vesille

Toisena päivänä Saimaan seikkailuja kyytiin hyppäsi Hirvosen Tomi poikansa kanssa. Alku näytti tosi nihkeältä, silti muutama kala erehtyi kuolleen uinnin jigeihin ensimmäisiltä paikoilta lähes pilkkimällä, parhaana Anne-Maaritin 38-senttinen. Etsiminen jatkui ja kohderyhmän passiivisuus oli silmiinpistävää. Isojen täkyparvien ympäristöjen kalastuskaan ei tuottanut kun hajakaloja. Vaan kuinkas kävikään…

Päivän ”viimeinen paikka” oli laajahko matalampi kivikkoalue, joka oli imenyt ympärilleen suorastaan tolkuttoman määrän täkykalaa sekä kookkaita raitapaitoja. Ensimmäisestä ankkurista triplatärpistä Tomille, Eemilille ja Jyrille 43-, 42- ja 41-senttiset ahvenet Anne-Maaritin haaviessa kalat samaan haaviin. Kaikki nämä kalat olivat hieman alle kilon painoisia.

 

Samasta ankkurista nousi vielä useampi 33-40 senttinen ahven.

Paikan hiljennyttyä siirryimme eteenpäin vain parin kymmenen metrin verran ja saman tien Jyrille 46-senttinen reilu kiloinen sekä Tomille 43- ja 41-senttiset. Näistä kaksi ensimmäistä jälleen samaan haaviin. Myös tältä spotilta nousi kaikille useita pienempiä eli 25-38 cm appuroita. Tärkeää oli pitää viehettä vedessä ja heittoja tulikin ”liukuhihnalta”. Vieheinä toimivat mm. Super Banjo, FinS, Pökäle ja muita kuolleen uinnin vieheitä.

”Ei tule mieleen vastaavaa ison ahvenen syöntipiikkiä omassa kalastushistoriassa. On tämä vaan käsittämättömän hienoa touhua, syyskalastus, rennosti ja hyvässä seurassa – parasta mahdollista lomapuuhaa. Tottakai otimme myös kasan sopivankokoista ruokalaa mukaan ja nämä sitten fileoitiin, vakumoitiin ja pakkaseen talven varalle.” totesi Jyri.

Soutuvenekalastusta

Yhtenä päivänä kävimme myös soutuvenekalassa pienellä järvellä kurkkaamassa olisiko kuha purulla. Matkassa oli yksijigitaulu, kaksi vapaa, ei luotainta, soutuvene ja kylmälaukku. Kuhaa saatiin syvänteen reunalta 4-6 metrin vedestä. Valitettavasti kaikki paitsi yksi olivat alamittaisia. Tämä ainut 43 cm kuha kuitenkin lähti mukaamme ruuaksi. Samalla kirjasimme kalat Omakala-sovellukseen. Sen kautta Luonnonvarakeskus saa aiempaa paremmin tietoa siitä, millainen kalakanta on missäkin vesistössä ja voi jatkossa vaikuttaa niin istutuksiin kuin tehdä muutosehdotuksia lainsäädäntöön. Hieman huolettaa kyseisen pikkujärven tilanne, liekö liikaa istutettu kuhia tänne vuosien varrella, kun haukea ja ahventa ei enää tunnu saatavan, kuin aniharvoin.

Livelähetys meinasi unohtua

Soutuvenepäivän jälkeen oli taas tiedossa Saimaata. Jatkoimme uusien paikkojen tutkimista samasta paikasta, jonne olimme ensimmäisenä päivänä jääneet. Paljon tyhjää vettä, kapeita rännejä. Alueita, joissa olisi kuvitellut olevan jo täkykalaa ja isoja haukia, mutta vastoin oletuksia, olivatkin täysin tyhjiä – tai no oli siellä silppuahventa ja isoja lahnoja, muttei isompaa ahventa eikä haukia.

Päädyimme pitkähkön luotailun päätteeksi yhden jyrkän penkan ääreen, jossa pääsimme ihmettelemään mielenkiintoisia kaikuja. 7-8 metrin vedessä näkyi allamme kovin pitkulaisia jaa kapeita kaikuja. Ahvenet ovat pulleita ja samoin kuhat pulleampia kuin nämä. Haueksikaan näitä ei voi tulkita. Viehettä veteen ja onkimaan. Pitkällisen vieherumban jälkeen Anne-Maaritilla oli vihdoin kala siiman päässä. Ja yllätys yllätys, kyse oli kuin olikin lahnasta. Lahnat piirtyivät ylhäältä katsottuna liveluotaimeenkin pitkänmallisina kapeina luiroina. Jatkoimme kuitenkin kalastusta samassa paikassa, sillä nämä eivät olleet ainoita kaikuja ympärillä ja jo seuraavalla heitolla oli Anne-Maaritilla 38 cm ahven siiman päässä ja siitä homma aukesikin. Veneeseen nousi samasta ankkurista useita 30-41 cm kaloja aivan hetkeen ja sekaan mahtui jopa yksi ruokakuhakin. Sumppu täyttyi nopeasti.

Saimme sotkettua hässäkässä siimatkin yhteen ja samalla tajusimme, että alle 15 minuutin päästä pitäisi alkaa Loppuviikon LivE -lähetys. Huh, tulipa kiire saada live käyntiin. Katso mitä lähetyksessä tapahtui videona tästä!

Unohtumattomia hetkiä kavereiden kanssa

Kalastusloman puolivälissä saimme seuraksemme kalastuksen tehokaksikon Jigiparatiisin omistajan Ville Englundin ja Garmin ambassadorin Mika Valliuksen. Kumpaankin olemme tutustuneet työn kautta, mutta molemmista on tullut meille myös ystäviä. Herrojen kanssa oli rentoa ja hauskaa olla kalassa. Mika sai heti ensimmäisen päivän illasta 41-senttisen upean ahvenen ja sen lisäksi veneeseen nousi hyvää ruokakalaa toistakymmentä.

Toisena kalapäivänä herrojen kanssa nousi veneeseen Jyrin metrihauen jälkeen useampi 35-39 cm ahven ja tuplatärppinä Jyrille 43 cm ja Mikalle 23 cm ahven. Iltapäivällä tuplatärpistä 43-senttinen kilokeijo Mikalle ja Anne-Maaritille 38 cm ahvenainen. Ville ja Anne-Maarit tyytyivät nostamaan komeaa filekalaa eli 28-38 cm ahventa isohkon määrän. Jyrillä olikin illalla 35 ahventa fileoitavana, jotka Anne-Maarit vakumoi ja pakasti. Mika hoiti saunamajurin tehtävät mökillä!

Kurkkaa muuten kalankäsittelyvinkit, sillä mitä pidempään haluaa säilöä kalaa pakkasessa, sen tärkeämpää on, että kala on käsitelty oikein. Kalan säilyvyyteen löydät vinkit täältä…

 

 

Kalastusloman hiipiessä kohti loppuaan koettiin vielä tähtihetkiä veneessä. Kalastus on todella nopea laji ja sen tämäkin tarina kertoo. Vielä Villen ja Mikan ollessa maisemissa kalapäivän alku sai sai melko komean lähdön. Ensimmäisellä ahvenpaikalla, venekunnan ensimmäisellä heitolla iski Anne-Maaritin siiman päässä olleeseen jigiin 43 cm ja 1020 g ahven. Pakalta nousi Mikalle 38 cm ahven ja pari muutakin hienoa ruokakalaa, mutta paikka hiljeni nopeasti.

Viikkoa aiemmin Anne-Maarit laittoi ahvenenkat uusiksi ja nyt saatiin samaan reissuun vielä haukiennätys uusiin lukemiin. Suurhauen strategiset mitat ovat 122 cm ja painoa on 11,5 kg!

 

Alkuiltapäivällä Ville sai vielä 40 cm ahvenen ja kaikille tuli joitakin 35-39-senttisiä ahvenia, mutta nämä pääsivät takaisin kasvamaan.

 

Liikuimme lomalla Pohjois-Saimaalla eri alueilla ja isompaa ahventa löytyi hienosti. Etsiminen oli varsin yksioikoista – etsi täkykalaparvet ja löydät ahvenet. Paikoin on löytynyt pieniltä alueita hämmästyttävän paljon isoja +40 cm kaloja aivan pohjalinjasta, 4-8 metrin vedeltä. Paikkatyypille kuvaavaa on ollut syvempi kivikko, johon on ”liimaantunut” saaliskalaa ja pedot ovat olleet levittäytyneenä alueen ympäri. Olosuhteet vaihtelivat ja myös hauki oli ajoittain varsin aktiivisella päällä. Tuntui välillä hauen olevan useammin siiman päässä kuin ahvenen ja saimme Anne-Maaritin 122-senttisen lisäksi useampia metrikaloja pienten lisäksi. Millään ”huippupurulla” ei isompi ahven ollut yhtenäkään päivänä onnistumisista huolimatta, vaan kun aktiivisesti heittää ja tekee töitä hakeakseen sopivaa viehettä ahventen päänmenoksi, meni 40 cm rikki jokaisena päivänä. Kaikkiaan päivittäin veneeseen nousi useampia 38-43 -senttisiä kaloja, puhumattakaan sopivista filekaloista. Samalla tankkasimme reilusti ruokakalaa pakkaseen talvea silmälläpitäen.

Jos ahvenen jigikalastus kiinnostaa tarkemmin, luepa täältä lisää. Jigausvapana käytimme uskollisesti Kalastajan Kanavan Aapoa.

Syksy on upeaa aikaa ja kalaan päästessä ajan kanssa ”latautuu akut” ja sielu lepää.

Menkääpä kalaan!