Ahvenen jigikalastuksesta

Kansalliskalamme on erinomainen kohde jigikalastukselle. Raitapaitoja voi tavoitella koko avovesikauden ajan, vaikka pääasiallisia sesonkeja onkin kahdesta kolmeen. Ahvenen laajan levinneisyyden takia kalastuspaikkoja löytyy hyvin erityyppisiltä alueilta. Rannikon vesistöt ovat hyvää aluetta. Paikoittain kannat ovat jopa erinomaisia. Samoin sisävesiltä löytyy loistavia kohteita metsälammista isoihin reittivesiin. Parvikalana ahven on mainio jigauskohde. Sopivan parven löytyminen muuttaa hetkessä päivän kulun.

Kalastussesongit

Jäiden lähdön ja ahvenen kudun väliin jää yleensä muutamia viikkoja, jonka aikana jigillä voi saada saalista vaikkakin kalastus voi olla varsin haasteellista. Päiväkohtaiset vaihtelut ovat suuria ja kudulle valmistautuvat ahvenetkaan eivät ole kovin halukkaita liikkumaan paljoa tai syömään ahkeraan, lisäksi ne ovat kuturasituksen takia heikossa lihassa.

Ensimmäinen varsinainen sesonki ajoittuu kudun jälkeiseen aikaan. Ahvenet ovat nälkäisiä ja kudullaan olevat silakat, särjet ja salakat tarjoavat kukin vuorollaan valmiiksi katetun ruokapöydän.  Alkukesällä ahvenet ovat usein enemmän hajallaan. Vesien lämmetessä loppukesää kohti ahvenia parveutuu sekä karikoiden tuntumaan että selkävesille ajoparviksi. Tässä vesistökohtaiset erot ovat kuitenkin suuria.

Loppukesä ja alkusyksy ovat sisävesillä parasta ahvenkalastusaikaa. Kalat ovat selkeissä parvissa ja syönti aktiivista. Vesien alkaessa viilentyä syönti jatkuu, mutta yleensä parvet siirtyvät syvempiin vesiin tehden kalastuksesta hieman haasteellisempaa. Rannikolla käy lähes päinvastoin. Vesien alkaessa viilentyä ahvenparvet siirtyvät lähemmäs rannikkoa ja usein ne tavoittaa matalammasta.  Salmet, jokisuut ja pikkukalaa kuhisevat matalat lahdet ovat varmoja paikkoja. Rannikolla paras kalastuskausi ajoittuu yleensä syys-marraskuulle.

Kalastusluvat tai -rajoitukset

Ahvenen sopeutuvaisuuden ansiosta kalaisia vesistöjä löytyy ympäri Suomea. Ahvenen pyynti on myös mutkatonta, koska sillä ei ole lakisääteistä alamittaa tai rauhoitusaikaa. Jigaamiseen riittää kalastonhoitomaksu. Varsinaisten yleisten rajoitusten puuttumisesta huolimatta jokainen kalastaja voi omalla kohdallaan soveltaa kestävää pyyntiä. Alueellisia kalastusrajoituksia voi olla, joten ne pitää tarkistaa vesialueen omistajalta sekä kalastusrajoitus.fi:stä aina ennen kalaan lähtöä.

Ahvenen jigauspaikat järvellä ja merellä

Runsaasti ahvenille ravintoa tarjoavat isommat vesistöt omaavat hyvän potentiaalin. Saimaassa, Pielisessä, Lahden Vesijärvessä ja monessa pienemmässä läpivirtausjärvessä on vahvoja ahvenkantoja isoine yksilöineen. Pienemmissä karuissa järvissä kannat ovat usein harvemmat ja kalastus haastavampaa, mutta sekaan mahtuu todellisia mörssäreitä. Metsälampiakaan ei kannata unohtaa. Vähäiselle kalastuspaineelle jääneet pienvesistöt voivat tarjota uskomattomia elämyksiä.

Ahventa kannattaa etsiä alueilta, joilla on sille sopivaa ravintoa. Ahven on kuitenkin hyvin sopeutuvainen, mikä ei aina helpota tehtävää. Pikkukalojen sijaan ahvenet voivat olla rapujen perässä tai keskittyä katkoihin. Isommissa vesistöissä osa ahvenista tuntuu erikoistuvan esimerkiksi rapujen saalistamiseen ja toiset taas päivystävät matalammassa salakkaparvien perässä.

Syvä vesi tai virtaavat salmet tällaisen paikan läheisyydessä parantavat mahdollisuuksia. Pohjan kivikot ja siihen mahdollisesti yhdistyvä pohjakasvillisuusalueet ovat kokeilemisen arvoisia. Kaislikoiden ja kasvustojen reunoissa on usein pikkukalaparvia, jotka houkuttelevat ahvenia. Selkäkarikot ovat perinteisiä isompien ahventen kalastuspaikkoja. Lokkiparvien paljastamat ajoahvenet taas liikkuvat usein selkävesillä hottamuikun tai kuoreen perässä. Rapujärvissä kovat pohjat ja kivikot ovat ykkösalueita.

Jigivälineet ahvenelle

Ahvenen jigaamisen soveltuvat herkät nopeatoimiset hiilikuituvavat, joiden heittopainot ovat noin 4-20 g. Ahven pysyy paremmin koukussa hieman joustavammassa vavassa. Noin 2 metrin mitta antaa yhdistelmän kohtuullisia heittopituuksia ja hyvää tuntumaa. Samalla yhdistelmän tasapaino pysyy lähellä optimina. Lue lisää vavan ja kelan valinnasta.

Haspeli- ja hyrräkela sopivat molemmat ahvenen kalastukseen. Haspeli on aloittelevalle kalastajalle helpompi opittava. Haspeleissa 1000-luokan sarja on sopiva kokoluokka, hyrräkeloissa puolestaan sarjojensa pienimmät mallit. Kela-vapasetin hinta haspelilla on myös edullisempi kuin tähän käyttötarkoitukseen sopivassa hyrräkela + vapasetissä.

Siimakapasiteetin osalta liikutaan silloin noin 100 – 150 m Ø 0,08–0,12 mm siimoissa. Venymättömänä monikuitusiima varmistaa tuntuman sekä vieheeseen että pohjaan ja ohuena mahdollistaa kohtalaisen kevyiden jigipäiden käytön.

Ahvenen jigikalastukseen on kehitetty lukuisia erilaisia jigaustekniikoita. Tavallinen jigipään uittaminen ja dropshot kattavat yli 90 % tarpeista. Alkuun kannattaakin keskittyä puhtaasti niihin.

Jigipään ja dropshot -painon oikeat koot ovat suhteessa kalastussyvyyteen. 2–3 g kalastussyvyyden metriä kohti on hyvä lähtökohta. Ahven ei säikähdä nopeatakaan jigin uittoa ja ajoittain reilusti painavammallakin jigipäällä päästään hyviin tuloksiin. Jigin koukkukoko valitaan käytettävän jigimallin mukaan. 1–3/0 ovat yleisimmin käytetyt koukkukoot. Aivan pienimpien jigien kanssa pienemmät koukut ovat tarpeen.

Usein jigin ja kuitusiiman väliin lisätään 30 – 60 cm pätkä halkaisijaltaan 0,25-0,35 mm fluorihiilisiima (fluorocarbon-peruke), jonka pääasialliset tehtävät ovat hidastaa jigin vajoamista ja suojella siimaa kulumasta kiviin. Fluorihiilisiima kestää kuitusiimaa paremmin vahinkohauen hampaissa. Tavallisessa jigikalastuksessa pieni viehelukko (mm. kietaisulukko) nopeuttaa jigien vaihtoa ja tehostaa sitä kautta ottivärien kokeilua.

Jigit ja niiden valinta

Ahvenelle sopivia jigejä on kalastajalle tarjolla runsaasti. Tavallisin kokoluokka on 5-10 cm. Pyrstömallin mukaan jigejä jaotellaan potkiviin lapiopyrstöisiin malleihin, tiheää pientä liikettä tekeviin sirppipyrstöisiin ja liikkeettömiin eli kuolleen uinnin jigeihin. Liikkeettömiä jigejä käytetään enemmän dropshot -kalastuksessa ja ne ovat malliltaan usein joko v-pyrstöisiä ja suoralla piikkipyrstöllä varustettuja.

Lapiopyrstöiset ovat nykyisin eniten käytettyjä, mutta sirppipyrstöiset mallit toimivat ajoittain hyvin. Lapiopyrstöisiä suositaan enemmän aktiivisille kaloille ja lämpimään veteen. Sirppipyrstöisten kulta-ajaksi lasketaan viileä vesi ja passiivisemmat kalat. Lopullisen varmuuden asiaan saa kuitenkin vain kokeilemalla.

Ahvenkin osaa olla erittäin valikoiva värien suhteen. Nyrkkisääntönä pidetään yleensä kesäkaudelle kirkkaita fluoresoivia sävyjä. Kirkkaissa vesissä ja isommille ahvenille luonnolliset sävyt korostettuna esimerkiksi kirkkaammalla pyrstöllä tai oranssilla vatsalla ovat hyvä valinta myös lämpimän veden aikaan.

Vesien viiletessä syksyllä kirkkaat sävyt vaihtuvat tummempiin. Ruskeat, tumman vihreät ja jopa lähes mustat sävyt toimivat hyvin. Loppusyksystä läpikuultavat rungot hopea hileillä ovat pilvisinä päivinä merellä hyvä yllätyskortti. Loppusyksystä kirkas pinkki toimii usein, vaikka väri tuntuukin sotivan useimpia väriteorioita vastaan. Ahvenen kohdalla pätee lähes poikkeuksetta se, että jos kalat ovat paikalla ne antavat kohtuullisen nopeasti itsestään merkin tärpin muodossa. Muutamaa väriä enempää ei kannata välttämättä kokeilla vaan suunnatta seuraavalle ottipaikalle. Jatkuvat varovaiset tärpit taas ovat selvä viesti vaihtaa joko jigimallia tai väriä.

Jigimallista riippumatta ahven tuntuu arvostavan herkkäuintisia malleja. Yleensä liikkeettömissäkin malleissa pehmeämmät eloisammin liikkuvat kalastavat tehokkaammin. Jigin vaihdon yhteydessä onkin syytä aina uittaa uusi tarjokas veneen vierellä ja varmistaa, että sen pyrstö pelaa kunnolla myös hitaalla uitolla.

Ahvenenjigaustekniikat

Jigikalastuksessa oleellista on tauottaa uittoa niin että viehe aina välillä vajoaa. Ahvenen ärsyttää parhaiten iskuun pakoon pyrkivää saalista jäljittelevä nopeahko kelaus yhdistettynä ajoittaisiin taukoihin, jolloin raitapaita nappaa vieheen suuhunsa.

Ahvenen saalistaessa pohjan tuntumassa jigin annetaan heiton alkuun painua pohjaan. Sen jälkeen kelataan 2-4 kammen kierrosta, jolloin jigi nousee irti pohjasta. Seuraavaksi on vuorossa tauko, jonka aikana jigin annetaan taas painua pohjaan. Tätä sykliä toistetaan. Haluttaessa vavan nykäisyillä voidaan antaa jigille ajoittain nopeampia syöksyjä. Dropshotissa perustekniikka on sama. Jigin sijaan pohjaan vajoaa alimpana siimassa oleva paino.

Jos ahvenet saalistavat välivedessä tai pinnan tuntumassa kalastustekniikka on muuten sama, mutta viehettä pyritään uittamaan samassa syvyydessä kalojen kanssa. Kelaustaukojen aikana jigin annetaan vajota 1-3 sekuntia, jonka jälkeen kelattaessa jigi nousee jälleen ahventen kanssa samaan syvyyteen.

Kelaustaukojen välisiä kammen kierroksen määriä vaihtelemalla päästään kiinni kalastuspäivälle sopivimpaan uittoon. Joskus hitaat yhden kammen kierroksen uitot taukojen välissä voivat olla ylivoimainen tekniikka. Paremmalla syönnillä yleensä 2-3 kammen kierrosta on kuitenkin antoisampi tekniikka.

Vene-elektroniikan rooli ahvenen jigauksessa

Kaikuluotain on ahvenen kalastajan paras kaveri. Perusluotaimella syöttikalaparvet ja ahvenet erottuvat yleensä varsin selvästi. Jos luotainta ei ole käytössä, syvyyskartat tarjoavat hyviä viitteitä sopivista paikoista. Lähtökohtaisesti tasaiset pehmeät pohjat eivät ole kovinkaan kiinnostavia. Vaihteleva syvyys yhdistettynä erilaisiin pohjiin tarjoaa ahvenille yleensä oivat saalistusympäristöt. Kannattaa huomata, että tällaisissa paikoissa ahvenet voivat liikkua myös auringon mukaan. Hämärissä parvet voivat siirtyä matalampaan ravinnon perässä ja päivystää muun ajan hieman syvemmällä.

Virtaavista salmista tai niiden tuntumasta ahvenia voi löytää läpi kauden. Avoimemmilla selillä tuulen puoleinen ranta ja sen edustalla olevat karikot, niemen nokat ja pohjakivikot antavat pääsääntöisesti paremmin saalista kuin suojan puoli. Reippaasta tuulestakaan ei yleensä ole haittaa.

Varsinkin loppukesällä kaislikon tuntumassa salakkaparvet voi erottaa kauempaakin. Jos parven ympärillä käy pieniä posahduksia, saalistavasta ahvenparvesta ei jää epäilystä. Kalastajan on kuitenkin syytä pitää kiirettä, sillä kiivain syönti voi olla ohi muutamissa minuuteissa.

Viistoluotain tehostaa ahventen etsintää merkittävästi. Täkyparvet ja ahvenparvet erottuvat parhaimmillaan selvästi. Vieläkin tärkeämpää on pohjassa olevien kivikoiden, louhikoiden, veteen kaatuneiden puiden ja vedenalaisten kasvustojen erottuminen selvästi. Myös erot pohjan kovuudessa on luettavissa näytöltä. Yleensä ahvenet suosivat kovempia pohjia ja kivikoita muta ja savipohjien sijaan.

Vesistöstä riippuen vedenalaiset kivikot on aina hyvä painaa mieleensä tai elektroniikan muistiin. Yleensä sopivalla tuulella kivikosta tai sen ympäriltä löytyy ahvenparvia ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin vesistöjä, joissa kivikkopohjia on rajoitetusti, sellaisen löytyminen on lähes varma ahvenpaikka.

Useimmat ottipaikat toimivat vuodesta toiseen suunnilleen samoihin aikoihin kaudesta. Kalapaikkojen tallentaminen navigaattorin muistiin on kuin rahan panemista pankkiin. Ennemmin tai myöhemmin niille yleensä on käyttöä. 

Ahvenen käsittely

Ahven on suhteellisen helppo kala käsiteltäväksi. Pienimmillä ahvenilla voi niskat taittaa helposti, laittamalla peukalon kalan suuhun ja taittamalla niskat taaksepäin. Yli 15 cm kalat kannattaa kuitenkin jo papittaa ja verestää kunnolla. Pappia päähän ja kiduskaaren alle viilto ja sitten vaikka sumppuun, jossa veri pumppautuu ulos kalan lihasta. Tämä takaa laadukkaamman lihan ja paremman säilyvyyden. Muista pitää erityisesti kesällä huolta kylmäketjusta. 

Pienimmät ahvenet on helppo nylkeä. Keskikokoiset kannattaa suolestaa ja sen jälkeen suomustaa. Monella meneekin nämä kalat sitten paistettavaksi pannulle. Isoimmat ahvenet eli noin 300 – 700 grammaiset useinmiten suolistetaan ja fileoidaan pannulla paistettavaksi. Toki ahvenen käsittelytavoissa on paljon vaihtelua ja mikään ei estä tekemästä asioita eri tavalla.

Tutustu kalan käsittelyohjeisiin ja kalaresepteihin Kalaruoka.fi:ssä.

Kirjoittaja Jari Rannisto on harrastanut kalastusta pikkupojasta asti. Suurimmat mielenkiinnon kohteet ovat vetouistelu, jigikalastus, venekalastus, ahvenen ja kuhan kalastus kaikilla tekniikoilla ympäri vuoden. Kalastus- ja venetoimittajan töitä hän on tehnyt freelancerina yli 30 vuotta ja satojen lehtijuttujen lisäksi kirjoittanut 5 kalastuskirjaa. 

Katso lisää aiheesta täältä: Ahvenjigit ja ahven jigaus, Jigikalassa Kallen kanssa: Matalan veden ahvenenjigaus, Kalastajan Radio: Ahvenen kalastus syksyllä sekä Kuhan ja ahvenen jigaus.

Jos sinua kiinnostaa muut ahvenen kalastustavat, perehdy niihin ohesta: ahvenen viehekalastus, ahvenen vetouistelu, ahvenen pohjaonginta ja venepilkintä.