Hauen täkyonginta ja ismete

Hauen täkyonginta ja talvinen täkyonginta eli ismete on perinteinen ja jännittävä tapa kalastaa haukea. Tässä kalastusmuodossa siis kalastetaan luonnon syötillä kuten särjellä, lahnalla tai pasurilla. Täkykalastus on luonteeltaan rauhallisempaa kuin uistimella, jigillä tai pilkillä kalastaminen. Vastaavasti sen valmistelu vie myös enemmän aikaa. Sekä odottavan luonteensa että työläämpien valmistelujensa takia varsinkin avovesiajan täkykalastus jää yhä harvemman harrastukseksi. Talvista täkyongintaa eli ”ismeteä” harrastaa isompi porukka, sillä erityisesti jääaikaan suurhaukia tavoittelevalle hitaasti liikkuva täky hakkaa muut kalastustavat – eli käytännössä pilkkimisen – mennen tullen.

Jos aikaa ja intoa riittää, täkykalastukseen kannattaa tutustua. Varsinkin paljon kalastetuilla vesillä luonnollinen syötti on usein avain parempiin saaliisiin. Ja vaikka ei niin hakisikaan tehoja, pelkästään tärpin jälkeen nopeasti sukeltava koho ja vastaiskun odottaminen tuovat verratonta jännitystä pyyntiin.

Kalastussesongit

Avovesillä täkypyyntiä voi harjoittaa läpi kauden. Kauden eri vaiheissa on syytä kalastaa vähän erilaisin tavoin. Tätä asiaa käsitellään tarkemmin kohdassa ”Kalastustavat”.

Talvinen täkykalastus eli ismete on parhaimmillaan syystalvella heti, kun jäät kantavat (eli jäätä on yli 7 cm). Ja vastaavasti taas kevättalvella, kun aurinko alkaa lämmittää, mutta jäät kestävät vielä onkia. Sydäntalvella jäiden ollessa paksuimmillaan ja pakkasen kovimmillaan, on talvionginta tyypillisesti sekä saaliin että onkiolosuhteiden kannalta heikointa.

Kalastusluvat

Täkykalastus yhdellä vavalla ei ole lupanäkökulmasta sen kummempaa kuin tavallinen virvelöintikään. Kalastuksenhoitomaksun suorittaminen riittää valtaosaan kotimaamme kalavesistä. Lohikalapitoiset virtavedet ja erillislupakohteet vaativat luonnollisesti oman lupansa, vaikka kalastaisi haukea, jos niissä ylipäätään saa kalastaa luonnonsyötillä. Jos suunnittelee pilkkivänsä täyllä sekä onkivansa virvelillä samaan aikaan, kannattaa muistaa, että pilkkiminen tarkoittaa vieheellä kalastamista, ei luonnollisella syötillä kalastamista sekä pilkkimiseen liittyy vieheen ylös-alainen pilkkimisliike, joten paikallaan olevaa täkyongintaa ei voi tähän rinnastaa. Näin ei siis voi toimia, vaan täkyonginta useammalla vavalla vaatii aina kalastonhoitomaksun sekä vesialueen luvat aivan kuten uistelussa.

Hauen talviseen ismetepyyntiin liittyy tietynlainen lupahaaste. Kun talvionginta on luonteeltaan odottelua, moni haluaisi laittaa pyyntiin useamman vavan kerrallaan. Tämä ei pelkän kalastuksenhoitomaksun turvin onnistu sikäli, kun haluaa käyttää heittämiseen soveltuvaa kela-vapasettiä. Tarvitaan siis vesialueen omistajan lupa. On paikkoja, joissa talviongintaan myydään lupia tai joissa voi kalastaa esimerkiksi vetouisteluun tarkoitetulla useamman vavan luvalla, mutta nämä on aina paikkakohtaisesti selvitettävä. Metsähallituksen mukaan yhdellä vavalla hauen täkyonginta talvella on mahdollista ilman kalastonhoitomaksua, jos käytössä on alle 1 metrin pituinen vapa.

Oman kulmansa täkykalastukseen tuo mahdollinen elävän täkykalan käyttö. Moni pitää elävää täkykalaa tehokkaampana kuin kuollutta, mutta eläinsuojelulain näkökulmasta sellaisen käyttö on hiukan tulkinnanvaraista. Emme ota tässä artikkelissa asian kantaa muuten kuin toteamalla: koska se ei ole yksiselitteisen sallittua eikä kiellettyä ja vähintäänkin eettisesti arveluttavaa, suosittelemme käyttämään täkykalastuksessa kuollutta syöttiä.

Kalastuspaikat

Haukea voi kalastaa täkykalalla lähes kaikenlaisissa vesissä. Täkyä on vähän vaikea ruohosuojata, joten kovin tiukan kasvuston seassa ainakaan kohouistelu ei onnistu. Koho-onginta puolestaan voi olla jopa tehokkaampaa kuin viehekalastus, kun täkyä voi pitää paikallaan.

Avaamme eri kalastuspaikkatyyppien kalastusta tarkemmin alla.

Kalastustavat ja -välineet

Hauen täkykalastustapoja on useita. Täkyä voi uittaa kohon avulla joko onkien tai uistellen. Ilman kohoa puolestaan voi pohjaonkia tai harrastaa torkkoamista eli uittaa täkyä kepin avulla. Raksin avulla voi heittää tai uistella.

Koho-onginta

Kohon avulla rannalta tai seisovasta veneestä tapahtuva täyn uittaminen vaatii täkykalan painon kantavan, mielellään liukuvan kohon, painon, puruperukkeen ja koukut. Hauen täkykalastukseen myydään ainakin ruotsalaisen Darts Ab:n valmisonkisettiä. Siihen sisältyvät kaikki edellä mainitut tarvikkeet sekä siimaan pujotettavia silikonistoppareita, joilla säädellään kohon paikkaa ja sitä kautta täyn uintisyvyyttä. Rigaaminen eli täyn kiinnitys tapahtuu kahden vahvaan perukevaijeriin kiinnitetyn kolmihaarakoukun avulla.

Kun täky laitetaan kohosetin kanssa paikalleen pyyntiin, kaksikoukkuisen rigin ylempi koukku (ns. vetopiste) kiinnitetään täkykalan selkäevän alle ja alempi (ns. vapaa koukku) kiinnitetään täkykalan suupieleen. Syvyys säädetään siten, ettei täky ole aivan pohjan tuntumassa vaan esim. metrin irti pohjasta, jolloin se ei katoa pohjakasvillisuuden sekaan, ja hauki voi nähdä täyn kauempaa.

Kun koho sukeltaa, hauki on alkanut kuljettaa täkyä. Tavallinen virhe on vetäistä tässä vaiheessa vastaisku. Kun kala tuntee vastuksen, se avaa suunsa ja irrottaa täkykalasta. Koukut harvoin tarttuvat tällöin kiinni. Niinpä kalan on annettava niellä täkyä hetki ja jotta tämä onnistuisi, on siiman annettava juosta kelalta suhteellisen vapaasti, mutta niin, ettei synny siimasotkua. Tarkemmin kelavalintaa on kuvattu kohdassa Kohouistelu.

Juuri tämä vastaiskun odotusvaihe tekee täkykalastuksesta jännittävää, kun aika kohon katoamisesta vastaiskun vetämiseen on useita sekunteja, jonka aikana ei ole yleensä mitään tietoa, minkä kokoinen kala siiman toisessa päässä on. Toisaalta jos suuren kalan mielii vapauttaa, liian pitkään ei kalan saa antaa nieleskellä.

Kun tulee vastaiskun aika, kelataan löysä siima pois ja vetäistään terävästi vavalla, jotta koukut tarttuvat kalaan. Tätä varten on hyvä olla sen verran napakka vapa, että vastaisku onnistuu. Liian löysällä vavalla vastaisku jää heppoiseksi. Tästä eteenpäin kalan väsyttäminen tapahtuu samaan tapaan kuin uistinkalastuksessakin.

Koho-onginta soveltuu kaikkiin vuodenaikoihin. Parhaiten koho-onginta toimii rajatuissa paikoissa kuten yksittäisessä lahdelmassa tai vedenalaisella matalikoilla. Sen sijaan esimerkiksi järvenselällä tai meren pitkissä kaislikoissa voi olla mielekkäämpää harrastaa kohouistelua.

Kohouistelu

Kohouisteluun tarvitaan samanlainen täkysetti kuin koho-ongintaankin. Oleellisin ero on, että kohouistelussa vene liikkuu hitaasti tuulen, airojen tai sähkömoottorin avustamana. Ja tästä syystä myös täyn rigaaminen tapahtuu vähän toisella tavalla. Vetopiste (ylempi koukku) kiinnitetään täkykalan huuleen ja vapaa peräkoukku selkäevän alle. Näin kala ui luonnollisessa asennossa eikä pystyasennossa selkä edellä.

Pienen lisämausteen kohouisteluun tuo kelan valinta, erityisesti jos vapaa pitää pyynnin aikana telineessä. Kelan pitää nimittäin olla sellainen, että siima ei purkaudu kelalta itsestään, mutta toisaalta kalan pitää saada vietyä täkyä liiallista vastusta tuntematta.

Yksi sopiva kelamalli on räikällinen hyrräkela, esimerkiksi Ambassadeur 6000. Kun puolan vapauttaa ja räikän kytkee päälle, tärpin ehtii havaita ja räikän kytkeä nopeasti pois, eikä kala yleensä hylkää täkyä. Jos kelaa pitää kädessä, käyttöön sopii mikä tahansa hyrräkela niin, että puolaa pitää auki ja sormea siimapakan päällä.

Haspelissa puolestaan jarru on syytä pitää löysällä ja kiristää sitä ennen vastaiskua. Haspeleista parhaiten täkyhommiin sopivat sellaiset, joissa on nopeasti vivulla nollasta sataan säädettävä baitrunner-jarru.

Koho-onginnassa voi käyttää saman tyyppisiä keloja, sillä yhtä lailla siinä siiman on juostava riittävän vapaasti kelalta silloin, kun kala vie syöttiä. Toisaalta koho-ongintaan ei sisälly vastaavaa vaatimusta siitä, että kelan olisi kyettävä vastustamaan veneen liikkumista.

Talvionginta eli ismete

Talvella täyn voi laittaa pyyntiin samalla tavalla kuin kesäonginnassa kohon avulla. Pienelläkin pakkasella avanto tahtoo jäähtyä, joten koho saattaa jäädä jumiin. Toiseksi, kohon sukeltamista voi olla hiukan vaikea havaita, ellei päivystä avannon vieressä.

Tyypillisesti talvionginnassa täky lasketaankin suoraan vavan päästä alas painon avulla, mutta ilman kohoa. Kela-vapasetti laitetaan tavallisesti telineeseen, jossa on merkkivippa. Suosittu tapa on laittaa akkukaapeleista tuttuun ”hauenleukaan” kumisukat hampaisiin ja kylkeen esimerkiksi nippusiteellä valmis merkkivippa; ohuen metallisuikaleen päässä oleva oranssi merkkilätkä. Vapa tuetaan avannon reunaan hauenleualla. Siima kulkee merkkilätkän kautta, ja kun kala nykäisee täkyä, vippa ponnahtaa merkiksi pystyyn.

Talvionginnassa ei juuri kannata käyttää kaksikoukkuista rigiä. Toisen koukun tarttuminen jään reunaan on tuttu, mutta aina yhtä ikävä tilanne. Yhdellä koukullakin saa kohtalaisesti kalan tarttumaan, mutta ongelmat vähenevät merkittävästi.

Talvionkivapa saa olla oleellisesti heittovapaa lyhyempi. Ainakin Abulla on Commodore-merkkisiä 110 cm pituisia talviongintaan tarkoitettuja vapoja, joilla kalan ohjailu on pitkää heittovapaa helpompaa.

Pohjaonginta

Pohjaonginta on perinteinen täkyongintatapa. Se on myös teknisesti helpointa, joskaan ei välttämättä niin tuloksellista kuin kohokalastus.

Pohjaonginnassa täky heitetään painon avulla pohjaan. Painona voi käyttää liukuvaa painoa ja sen perässä tapsia (ns. siikaonkirigaus). Rigi on helpoin tehdä, mutta miinuksena on, että syötti makaa pohjassa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää pohjapainoa, jonka yläpuolella on sivutapsi rigiä varten (pater noster). Tavallisesti pater nosterissa käytetään kohoa, mutta esimerkiksi korkealta jokipenkalta onkiessa voi pitää siiman kireällä, mikä ajaa kohon asian eli pitää syötin irti pohjasta.

Koukkutyypeistä parhaiten pohjaongintaan sopii pitkäkitainen polvikoukku, joka pujotetaan selästä kalan sisään siten, että kärki tulee hiukan ulos edempää selästä. Joissain ohjeissa näytetään, että polvikoukku pujotettaisiin suusta sisään, mutta koska petokala pyrkii syömään täyn pää edellä, näin päin pujotettuna tartuttavuus on heikko.

Pohjaonginta sopii erityisesti syvempiin paikkoihin, voimakkaampiin virtapaikkoihin, joissa kohon avulla onkiminen on hankalaa.

Torkkoaminen eli slanttaus

Jo melko lailla kadonnut täkykalastustapa perustuu erityiseen kalan sisälle pujotettavaan painokoukkuun ja kepin varassa uitettuun täkyyn. Kun kala iskee täkyyn, siima (tai ennen vanhaan lanka) vapautetaan kepin päästä ja kalan annetaan viedä tarvittava määrä siimaa. Kun kala on hetken niellyt täkyä, vedetään vastaisku käsin ja väsytetään kala käsisiimalla.

Slanttaus oli suosittua aikana, jolloin heittokalastusvälineitä ei ollut saatavissa tai ne olivat huomattavan kalliita elintasoon nähden. Nykypäivänä kun heittokalastusvälineet ovat kaikkien ulottuvilla, keppien kanssa pelaaminen alkaa tuntua vaivalloiselta. Slanttauksen kaltaista kalastusta voi tietenkin harjoittaa myös pitkän virvelivavan avulla.

Raksikalastus

Täkyraksi voi olla vanhanaikainen vaijerista, kahdesta tai kolmesta kolmihaarasta ja mahdollisesti pienestä propellista rakennettu viritys, jonka avulla täkyä voidaan heittää tai uistella. Nykyaikana käytetään yhä useammin raksihuppuja, joihin täyn kiinnittäminen on helppoa. Raksihupun ansiosta täky pysyy paremmin ehjänä, joten yksi täkykala kestää käytössä pidempään.

Jos uisteluvapa on telineessä, kalalle ei juuri ole mahdollista antaa siimaa, joten silloin on toivottava, että kala tarttuu suoraan tärpistä. Sen sijaan täkyä raksin avulla heitettäessä käy usein niin, ettei hauki iske ollenkaan samalla tavalla kuin vieheeseen. Ilmeisesti kala tunnistaa sen, ettei kuolleena pyörivä täky tarvitse tappavaa iskua, joten tärppi tulee monesti hyvin varkain. Ja kuten muussa täkykalastuksessa, myös heittoraksin käytössä on parasta avata nopeasti puola ja antaa kalan viedä siimaa.

Työkalut hauen täkyongintaan

Kohojen, painojen ja koukkujen lisäksi hauen täkykalastaja tarvitsee pitkävartiset pihdit, jotta koukut saa pois kalan kidasta. Ruokakalaa varten kunnollinen pappi eli tainnutusnuija on tarpeen. Kovakalloista haukea on hankala veneessä tainnuttaa jos ei ole siihen sopivaa välinettä.

Suurikokoinen haavi, jossa on kalaystävällinen solmuton havas sopii hyvin hauenkalastajalle. Pienellä haavilla onnistuu tavallisesti pahoittamaan sekä hauen mielen että omansa. Lisäksi liian pieneen haaviin tulee helposti toheloitua koukut kiinni juuri, kun iso saaliskala pitäisi saada sujahtamaan turvaan. Kuminen solmuton havas on hyvä koukkujen kannalta, mutta se on myös parempi hauen suojana toimivan limapinnan kannalta. Asialla on tietysti merkitystä vain silloin, jos hauen aikoo vapauttaa.

Mikäli hauen mielii punnita, kannattaa hommata kunnollinen kalavaaka. Elektroniset vaa’at ovat näyttötarkkuudeltaan hyviä, mutta desimaalien määrä ei sinänsä kerro vaa’an punnitustarkkuudesta vielä mitään. Laadukkaat jousivaa’at voivat olla vähemmän tarkkoja näytöltään, mutta silti ne voivat osua lähemmäs oikeaa kuin halvimmat digipuntarit. Mekaanisen jousivaa’an etu varsinkin kylmässä on, ettei tarvitse pelätä paristojen loppumista.

Nykyään yhä useammin halutaan tietää painon sijaan tai sen lisäksi kalan pituus, joten sitä varten on hyvä olla mittanauha. Hyvä idea on liimata mittatarra veneeseen sellaiseen paikaan, johon hauki on hetkeksi helppo laskea mitan ottamista varten. Esimerkiksi penkki on hyvä paikka, mutta alla olisi hyvä olla vaikkapa punnituspussi tai edes haavin havas, ettei kala ainakaan makaile kuivalla ja likaisella vanerilevyllä.

Hauen käsittely

Jo ennen kuin hauki on ottanut täkyyn, on hyvä olla suunnitelma, mitä sille aikoo tehdä. Mikäli hauki otetaan ruoaksi joka tapauksessa, kannatta nuijaa käyttää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yksi hyvä tapa kylmän veden aikana on ottaa kala ns. allashaaviin, ja napauttaa nuijalla terävä isku kalan otsaan, hiukan silmien takapuolelle jo vedessä. Jos vesi on lämmintä tai kala ylipäänsä kovin virkeä, kalan voi nostaa haavilla veneeseen ja antaa tainnuttavan iskun veneen sisäpuolella.

Kun koukut on irrotettu kalasta, on hyvä verestää kala mahdollisimman pian. Helppo tapa on työntää veitsen kärki kiduskannen yläreunan takaa kohtisuoraan kalan kidusten läpi niin, että kärki tulee toiselta puolelta vastaavasta kohdasta ulos. Sen jälkeen viilletään kiduskannen myötäisesti koko kidusaukon matka. Kalan voi laittaa hetkeksi vielä allashaaviin, jolloin veri valuu muutamassa minuutissa ulos eikä sotke venettä.

Mikäli hauki aiotaan vapauttaa, on syytä miettiä toisenlaisia otteita. Tällöinkin voi käyttää allashaavia hyväkseen ja yrittää irrottaa viehettä kalan ollessa vedessä. Pienempiä haukia voi tarttua valmiiksi kastellulla kädellä niskasta, jolloin vapautusoperaatio on yleensä nopea. Suurimmille hauille voi käyttää liplock- eli kiduskansinostoa. Tässä otteessa kalaa tartutaan kiduskannesta aivan kiduskannen ja kalan rinnan ja kidukset yhdistävän sillan tyvestä niin, että sormet ovat mahdollisimman vähän kiduskannen sisäpuolella. Ote tuetaan peukalolla kiduskannen ulkopuolelta. Tässäkään tapauksessa kalaa ei kannata nostaa vedestä, jos ei ole pakko.

Mikäli koukut ovat syvällä kalan suussa ja kala mahdollisesti riehakkaalla tuulella, saattaa kalan joutua nostamaan haavilla veneeseen ja pitelemään lujemmin kiinni, että vieheen saa irti. Mitä nopeammin ja mitä pienemmällä runnomisella kalan saa irti, sitä parempi. Pitkä ilma-altistus saattaa koitua kalan kohtaloksi niin kuin tietysti kova verenvuotokin. Pahasti vahingoittunut kala on syytä ottaa ruoaksi sen koosta riippumatta.

Kun kala on saatu irti koukuista, sen voi laskea haavissa takaisin veteen odottamaan mahdollista kuvausta ja punnitusta. Mitä suurempi kala, sitä vähemmän sitä on syytä roikottaa puntarin koukussa. Erillinen punnituspussi on yksi hyvä keino punnita suurhauet, mutta kalan voi myös punnita haavin kanssa ja vähentää sitten haavin paino punnituksen jälkeen. Mikäli vapautettava kala valokuvataan, kala kannattaa valokuvata vaakatasossa, kahdella kädellä pidellen.

Jos hauki vuotaa verta tai se on kieriskellyt lehdissä ja neulasissa, kannattaa ylipäänsä harkita, onko se enää tarpeeksi elinvoimainen vapautettavaksi. Jos tuntuu siltä, että on, tällaisena kalaa ei ole syytä kuvata. Tyylikäs muisto kalasta saadaan kun kala on puhdas ja elinvoimaisen näköinen.

Valikoiva kalastus

Valikoivalla kalastuksella tarkoitetaan sellaista kalastusta, jossa saaliskalat valitaan välimittaisista kaloista. Toisin sanoen sekä suuret että pienet vahingoittumattomat kalat lasketaan takaisin, ja ruokakalaksi valitaan parin kolmen kilon painoisia yksilöitä.

Valikoiva kalastus eroaa puhtaasta pyydystä ja päästä -kalastuksesta siten, että valikoivassa kalastuksessa jokin osa saaliista käytetään ruoaksi, mutta samalla pyynti kohdistetaan siihen kalakannan osaan, joka on ruokakalaksi mielekkään kokoista ja joka ei ole ekosysteemille samalla tavalla merkittävä, kuin suurten yksilöiden joukko.

Suurhauet kannattaa päästää vapaaksi useastakin syystä. Suureksi kasvaneiden yksilöiden geeniperimä on todennäköisesti keskimääräistä parempi – olkoonkin, että suurten yksilöiden poikastuotanto on kappalemääräisesti yleensä jo keskikoon haukia heikompi. Sen lisäksi suuret kalat ovat tehokkaita särki-imureita eli poistavat vedestä rehevöitymistä aiheutuvia kaloja sekä pitävät samalla omaakin kantaansa kurissa syömällä pienempiä lajitovereitaan. Toisaalta suurhaukiin voi olla kertynyt jo selvästi enemmän ympäristömyrkkyjä, joten senkin vuoksi suurhauki on arvokkaampi vedessä kuin lautasella.

Jotta valikoiva kalastus onnistuisi mielekkäällä tavalla, ja jotta suuret yksilöt voisi varmimmin vapauttaa elinvoimaisina takaisin, kannattaa välineiden olla tätä pyrkimystä tukevia. Esimerkiksi koukkujen määrän vähentäminen ja koon pienentäminen sekä väkästen puristaminen kasaan ovat hyviä keinoja vähentää kalalle aiheutuvia vaurioita. Sen lisäksi edellä kuvattu kalan käsittely pyyntitilanteessa sekä kalaystävälliset haavit ja muut välineet ovat tärkeässä asemassa kalan vapauttamista ajatellen.

Kirjoittaja Niko Satto on aktiivinen hauenkalastaja ja fongaaja. Niko on toimittajana Kalastajan Radiossa ja hänen kirjoittamia juttuja voi lukea myös kalastusalan lehdistä. Nikon intohimona on vanhat vieheet ja vehkeet.

Katso lisää aiheesta: Perjantai-illan LivE: Mitä on Ismete-kalastus?, Ismete – kolmen minuutin oppimäärä sekä Perjantai-illan LivE: Ismete ja lupaviidakko

Tutustu muihin hauenkalastusmuotoihin: Hauen heittokalastus, Hauen vetouistelu, Hauen perhokalastus